Halloween special osa 1 - Varjojen talo

Hyinen tuuli puhaltaa vinkuen talojen nurkissa. Ihmiset kääriytyvät kotona viltteihinsä ja sulkevat visusti ovet. Takoissa räiskyvät valkeat koettavat karkoittaa koleutta tuvan nurkista ja vanhojen kakluunien luukut kolahtavat, kun talojen isännät lisäävät halkoja hiillokseen, joka hiipii puun pintaa pitkin, kunnes roihahtavat oranssinkeltaisiksi lieskoiksi ja tulen aavemainen humina täyttää hiljaiset pirtit. On Halloween, vainajien yö.

On tullut aika astua ovesta pimeälle pihamaalle. Tuuli heilauttaa viittani helmoja, kun suuntaan askeleeni kelmeän kuutamon valaisemalle metsäpolulle, jonka ylle utuista kuutamotaivasta vasten kuolleiden puiden oksat kurkottelevat, kuin mustat, kylmät sormet. Kiihdytän askeleitani ja vedän samettiviittani huppua tiukemmin kasvojeni suojaksi. Jossain puiden takana, kylmän suohyhmän yllä huuhkaja katsoo oksaltaan sumuharson repaleiden aavemaista tanssia ja sen ontto huhuilu kimpoilee metsän tummassa uumenissa. Olen melkein perillä. Olen matkalla suureen maalaistaloon, jossa tapahtuu todella outoja ja pelottavia asioita. Tervetuloa kanssani todelliseen taloon, todellisten ihmisten kotiin, tapahtumien äärelle, jotka ovat piinanneet talon entisiä ja nykyisiä asukkaita. Olen jopa itsekin päässyt osalliseksi joistain näistä tapahtumista.

Talon emäntä odottaa meitä jo verannalla kädessään öljylyhty, joka tuikkii hentoa valoa pimeään yöhön. Emäntä avaa meille raskaan oven, lämpö tulvahtaa meitä vastaan. Talikynttilät lampeteissaan luovat valoa ja varjoja pitkille käytäville. Meidät johdatetaan vanhaan ruokasaliin takan lämpöön. Asetumme pehmoisille lampaantaljoille istumaan ja meille ojennetaan höyryävät teemukit, joiden ympärillä lämmittelemme viluisia sormiamme. Emäntä istahtaa seuraamme ja verkalleen hän alkaa kertoa heitä piinanneista tapahtumista valtavan talovanhuksen narahdellessa hiljalleen öisen myrskytuulen ulvoessa ikkunoiden takana..

Talossa on tiettävästi niin useat aikuiset kuin lapsetkin tehneet havaintoja yliluonnollisista ilmiöistä.

Talon takkahuone on tila, jossa ihmiset ovat aistineet ahdistavaa tuijottamista ja tässä kyseisessä huoneessa leijuu outo ja aavemainen tunnelma raskaan sakeana. Eräänä iltana talon silloinen isäntä oli ollut pelaamassa ystävänsä kanssa korttia, kun seinän takana olevasta takkahuoneesta oli yhtäkkiä kantautunut selvää kuorsausta. Miehet siitä tilannetta tarkastamaan, että kukas kumma takkahuoneessa oikein kuorsaa. Miesten saavuttua huoneeseen ääni lakkasi ja huone oli aivan  hiljainen ja tyhjä. Paikalla ei ollut ketään, joka olisi voinut kyseisen äänen aiheuttaa. Asia jäi arvoitukseksi. Kuka kumma iltamyöhällä kuorsasi tuossa huoneessa? Siihen miehetkään eivät osaa sanoa vastausta tutkimisestaan huolimatta.

Kyseiseen huoneeseen sijoittuu eräs henkilökohtaisesti kokemani asia. Olimme talon isäntäväen vieraana perheemme kanssa. Oli ilta ja kuljin huoneen ohi, mennäkseni käymään vessassa. Takkahuoneen ovella minut valtasi kylmäävä tunne, että minua tuijotetaan todella pistävästi. Kerroin tapahtuneesta isäntäväelle ja siirryimme tuohon tilaan keskustelemaan aistimuksestani. Puhuimme hiljaa ja katselin ympärilleni. Kauhukseni yhtäkkiä huomasin vaalean läpinäkyvän hahmon alkavan muotoutua eteeni kuin tyhjästä. Tilanne oli todella karmiva ja poistuin tilasta lähes välittömästi. Muut eivät kyseisenä hetkenä hahmoa olleet nähneet, enkä minäkään sitä katselemaan jäänyt, sen verran kammottava tuo kokemus oli.

Eräs monista talon tapahtumista sijoittuu erääseen talon hämäristä portaikoista. Eräs mieshenkilö on kertonut, että kerran, kulkiessaan noita portaita alas, hän kuuli takaansa askeleita, jotka seurasivat häntä. Mies oli vilkaissut taakseen, mutta ketään ei näkynyt. Hän kertoo pinkaisseensa juoksuun ja askeleet olivat juosseet perässä, kunnes ne katosivat...Kuka kumma oli tuo kulkija portaikossa ja miksi hän seurasi miestä? Sitä ei tarinamme kerro.

On aika huokaista, oikaista jalat takkatulen lämpöön ja kääriytyä vilttiin ..Teekupponen on tyhjillään pöydällä tuolin vierellä. Olemme nukahtaneet nojatuoleihimme, talon emäntä on poistunut nukkumaan ja vain hiiloksen hehku valaisee muutoin pimeää huonetta.
Lämpimien vilttien alla nukkuessamme emme näe, kuinka käytävän haarakynttelikön talikynttilät yhtäkkiä sammuvat selittämättömästi ja savuvanat kiemurtelevat hitaasti pimeyteen...
 Se, mitä saamme seuraavaksi kuulla, saa niskavillamme nousemaan pystyyn..

Jatkuu seuraavassa postauksessa...
(Kirjoitukseni ovat tositapahtumia. )

Hyytävää Halloweenia kaikille lukijoille toivottelee Willa harmajan emäntä hämyisestä pirtistään <3

Isän kaunis muisto- Lukijoiden kokemuksia osa 2

Kuva lukijan kotiarkisto

 Pitkästä aikaa tartun koneeseen ja pysähdyn blogini äärelle. Pahoittelut, että blogini on ollut hiljainen nyt jonkin aikaa. Meidän taloon kerkesi ylimääräinen, pysyvä tyyppi. Ykköstyyppi. Diabetes asettui taloksi noin viikko sitten. Pojallamme on nyt takana vajaan viikon osastojakso meidän vanhempien kanssa. Nyt meillä on piikit ja mittarit ja läjäpäin uutta tietoa siitä, kuinka tämä "tyyppi" pidetään tyytyväisenä. Oppia ikä kaikki ja eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Nyt arki palaa uomiinsa ja tyyppi hengaa meidän kanssa ja minä hoen itselleni, että kaikkeen tottuu.

Nyt palaamme takaisin blogiini ja meneillään olevaan projektiin, lukijoideni tarinoihin. Tänään pyydän sinua mukaan seuraamaan kanssamme liikuttavia, kauniin riipaisevia tapahtumia erään naisen elämästä. On aika avata nariseva, vanha ovi ja hiipiä hämärää käytävää kohti tarinoiden kammiota.

Eletään vuotta 2010. Tarinamme kertoo nuoresta naisesta ja hänen isästään, joka sairastaa syöpää. Syöpä on ollut perheen yllä kuin varjo jo kahdenkymmenenkahden vuoden ajan.Välillä tuo varjo on hieman väistynyt ja valo on pilkahdellut toivon väreissä, välillä säteet ovat peittyneet ja sairauden raskaat varjot ovat kulkeneet perheen yllä.Tämä vuosi on kuitenkin erilainen. Varjot ovat tummia, ja toivo paranemisesta on väistynyt sivuun sairauden tieltä.

Isä oli perheelleen rakas ja tärkeä. Hyvä mies, joka olisi antanut vaikka paitansa päältään auttaakseen vähäosaisempaa. Mies oli pidetty persoona, jolla oli suuri auktoriteetti, jota jotkut hieman pelkäsivät. Perheelleen mies oli kuitenkin kultaakin kalliimpaa.

Eräänä iltana nainen palasi kotiin iltariennoiltaan ja isä virkkoi hänelle "Kuule, tällä kertaa tämä vie minut". Naisen maailma romahti. Hän ei voinut uskoa asiaa todeksi.

Aikaa kului ja isän kunto heikkeni heikkenemistään. Ennen elinvoimainen mies alkoi olla ihmisraunio kipujensa kanssa. Syöpä oli ottanut vallan.

Nainen ei jaksanut kantaa tätä hirveää surua. Se oli niin ylivoimaisen vaikeaa. Hän otti yliannostuksen lääkkeitä ja ajatteli, että on aika lähteä. Toisin kuitenkin kävi. Pelastava enkeli puuttui tapahtumien kulkuun ja nainen heräsi osastolta kolmen päivän tajuttomuuden jälkeen. Hän kertoo ensimmäisen muistikuvansa olleen se, kun hänen äitinsä istuu sängyn vieressä ja sanoo "Isä on kuollut". Tämän jälkeen hänellä ei ole muistikuvia. Hän muistaa ainoastaan itkeneensä.

Hiljalleen naisen elintoiminnot palautuivat normaaleiksi ja hänen mielensä alkoi ymmärtämään ympärillä tapahtuvia asioita. Hän kysyi ensimmäiseksi, missä isä on. Hänen äitinsä vastasi isän olevan osastolla hoidossa. Suuri helpotuksen tunne valtasi naisen mielen. Hän oli todella luullut isänsä kuolleen.

Aika kului ja nainen kotiutui sairaalasta. Kivut olivat edelleen kovat ja kunto heikko. Siitä huolimatta nainen yritti käydä katsomassa isäänsä sairaalassa, kun vointi sen salli. 6.4.2010 nainen heräsi puhelinsoittoon. Hänen äitinsä soitti. Hän käski naista pukeutumaan ja tulemaan sairaalaan. Silloin hän tiesi, että isä oli kuollut.

Nainen kertoo: "Kun saavuin isän luokse, hän lepäsi rauhallisesti siinä sairaalan sängyllä. Minä itkin ja olin niin hajalla, kuin ihminen vain voi olla. Auringonsäteet kuvastuivat isäni kasvoille. Hän nukkui ikiunta.Puin isälle villasukat jalkaan ja silitin hänen poskeaan. Kaikki kipu oli poissa, isällä oli hyvä olla".

Viikko isän kuoleman jälkeen nainen makasi sohvalla itkien. Kyyneleet virtasivat kasvoja pitkin. Sillä hetkellä tapahtui jotain hyvin, hyvin kaunista. Nainen kertoo tunteneensa ison lämpimän käden päälakensa päälle laskeutuneena. Isä oli tullut jättämään tyttärelleen kauniit hyvästit ja kertomaan, että kaikki on nyt hyvin. Enää ei tarvitse kärsiä.

Nainen sanoo isän olevan mukana aina. Kun pelottaa, kun on paha olla, ja kun on heikoimmillaan, on isä aina läsnä.


Tarina on puhuttelevan kaunis ja kertoo mielestäni herkän kauniisti sen, että henkimaailma kulkee meidän rinnallamme ja rakkaamme tuolta toiselta puolelta eivät ole meitä jättäneet, vaan kulkevat aina vierellämme, vaikkemme heitä näe. Henkimaailmassa on niin paljon rakkautta, hyvää ja kaunista energiaa. <3 Lämmin ja nöyrä kiitos tarinan naiselle, kun jaoit meidän kanssa tämän riipaisevan kokemuksen.

Pysähdytään hetkeksi ja muistetaan poisnukkuneita rakkaitamme ja sytytetään kynttilä illan pimeyteen heille, jotka seisovat vierellämme ja laskevat tietämättämme kätensä olkapäällemme. Me emme ole koskaan yksin.

Pauliina

ps. Lukijoiden tarinat jatkuvat ja tiedossa on hyytävää menoa. Pysykää taajuuksilla ;)

Kuva Helena Soranta

Kuka kulkee pimeässä..? Lukijoiden kokemuksia osa 1

Kuva Helena Soranta

 Repaleiset sumuharsot leijuvat sakeina Pohjoispohjanmaan peltolakeuksien yllä. Iltaisin talojen ikkunoista pimeyteen tuikkivat valot kertovat tarinaansa ihmisistä, jotka ovat vetäytyneet sisätiloihin. Kosteus ja pimeä tanssivat tummaa tanssiaan aittojen nurkilla ja sulkevat uniset pikkukylät hyiseen syleilyynsä.

Willa harmaja nököttää paikallaan syystummaa yötaivasta vasten. Koirat venyttelevät haukotellen ja käpertyvät kerälle. Yö laskeutuu huokaisten ja nielaisee maiseman pimeään kitaansa.

Tartun sinua kädestä ja pyydän seuraamaan
Tänään vierailemme talossa, jossa tapahtuu kummia.

On aika avata tarinoiden kirja, johon sulkakynällään itse wanha rouva mystiikka on kirjoittanut koukeroisin kirjaimin lukijoideni tarinoita.

Saavumme nuorehkon naisen asuntoon. Valot on sammutettu jokin aika sitten.
On yö.
Sängyssä, talon suurimmassa huoneessa on tarinamme nainen, joka on unen rajamailla. Hän havahtuu ääneen, joka saa hänet terästämään kuuloaan. Hän on asunnossa yksin, mutta vaisto kertoo hänelle, että hänen seurassaan on joku. Tunne saa vahvistuksen, kun hän kuulee askeleet. Hän voi melkein nähdä kulkijan jalat, niin selvät nuo askeleet ovat. Ne kiertävät hitaasti sängyn ja suuntaavat kohti keittiötä. Seuraava tapahtuma vahvistaa kaiken. Askeleet pysähtyvät jääkaapin eteen ja loppuvat siihen. Jääkaapin ovi aukeaa hitaasti ja valo leikkaa loven hämärään keittiöön. Ja sen jälkeen ei mitään. Vain hiljaisuus. Nainen nousee sängystään ja käy sulkemassa jääkaapin oven.

Nainen kertoo tapahtumien toistuneen lähes joka yö noin vuoden ajan.Kaava oli joka kerralla sama, askeleet kiersivät sängyn, menivät keittiöön, pysähtyivät jääkaapin eteen ja jääkaapin ovi aukesi. Nainen kertoo, ettei häntä pelottanut. Ainoa, mikä aiheutti vaivaa, oli jokaöinen pakko käydä sulkemassa tuo jääkaapin ovi. Kun hän muutti pois tuosta asunnosta, kerran askeleet palasivat uudessa asunnossa. Sen jälkeen kulkija ei ole tullut takaisin.

Tapahtumat ovat todellisia, todelliselle henkilölle sattuneita asioita. Avoimiksi kysymyksiksi jää, kuka asunnossa noina öinä liikkui? Oliko hän eräs edesmennyt läheinen naisen elämästä vai joku muu kulkija? Itselleni nousee vahvasti, että kyseessä olisi iäkkäämmän miehen henki.

Kiitän lämpimästi, kun jaoit tarinan lukijoideni kanssa. Mielenkiintoinen, outo tapahtumasarja.
Nyt on aika sulkea mystiikan varjoisa kirja ja nostaa se hyllyyn hetkeksi. Pian sille on jälleen käyttöä. Onko sinulla meille kerrottavana oma tarinasi/ tapahtuma, joka on kohdallesi sattunut? Olen erittäin iloinen ja kiitollinen jokaisesta yhteydenotosta, jonka saan. Otan edelleen vastaan tarinoita, kirjoita rohkeasti omasi <3 (pauliinamyllymaki@gmail.com)

Kiitos seurasta.
Hiivitään illalla vuoteisiimme, vedetään peitto korville ja kuunnellaan yön hiljaista hengitystä...

Pauliina

Kuiskauksia käytävillä

Kuva Helena Soranta

 Willa harmajan pikkuväki pukeutuu haalareihin ja matka kohti mummolaa alkaa :) Aamu on vierähtänyt koko perheen kesken ruoanlaitossa ja laululeikkien, sekä satukirjojen parissa. Nyt on hetki omaa aikaa kirjoittaa teille blogia, kaikki ihanat lukijat. Olen tosi iloinen, että luette blogiani. Nöyrä ja lämmin kiitos teille ihan jokaiselle! :)


Sytytän suitsukkeen palamaan ja sen savu kiemurtelee hiljalleen kohti kattoa. Tumma, syvä tuoksu täyttää pirtin ja kuppi kahvia seuranani kääriydyn tänne lämpöhuovan alle tietokoneen kanssa. Minulla on teille kerrottavaa.
           
                                                     Tapahtumia meidän mökissä

Kerron kahdesta tapahtumasta, jotka ovat molemmat täällä meidän torpassa tapahtuneita asioita. Vuosia sitten olin työpöytäni äärellä ajatuksiini syventyneenä, kun yhtäkkiä kuulin hennon, lähes monotonisen lapsen äänen joka sanoi yhden ainoan sanan "Äiti". Käännyin kummastuneena äänen suuntaan, eikä ketään näkynyt. Kukaan lapsistamme se ei ollut, koska he eivät olleet paikalla laisinkaan. Ääni oli mielestäni tytön ääni, arvioisin iäksi 4-6 vuotta. Ääni oli tasainen, eikä siinä ollut ns. sävyjä, vaan ääni kuulosti siltä, kuin se olisi tullut nauhalta. Cd- soitinta minulla ei tuolloin edes ollut. Hämmästyttävä tapahtuma vuosien takaa. Enkä ole kertaakaan tuon tapahtuman jälkeen kuullut vastaavaa.

Toinen tapahtuma on hyvinkin tuore ja sattui poikkeuksellisesti lastemme ollessa kanssani kotona. Olin tulossa ulkoa sisälle ja kodissamme on ulkoa tullessa pieni kylmä eteinen, josta on ovi pirttiin. Tuo ovi on suljettuna aina, niinkuin silloinkin. Olin eteisessä aikeissa avata pirtin oven, kun kuulin ihan korvani juuresta selkeän miehen hymähdyksen "Hmh!" Ääni oli todella selkeä ja kuului aivan vierestäni. Äänen sävy oli turhautunut, tuli tunne, ettei toimintani miellyttänyt tuota miestä. Sen kummemmin en ehtinyt jäädä tilannetta silloin miettimään, kun lapsoset vaativat huomioni. Hämmästyttävä ja erikoinen tapahtuma, joka jäi kyllä mieleen. Ensi kerralla kyllä kysäisen näiltä kulkijoilta, mitä asiaa heillä minulle on. Arkitilanteissa ei vain aina ole aikaa sellaiseen.

                                             Uusi projekti lukijoiden avustuksella

Selittämättömästi avautuva ovi, askeleita, vaikka paikalla ei ole muita, kosketus, mutta ketään ei näy. Onko sinun kodissasi tai elämässäsi tapahtunut asioita, joille et ole löytänyt mitään selitystä? Et ole yksin. Meitä, jotka koemme näitä asioita, on yllättävän paljon.

Olen aloittamassa blogissani ihan uudenlaista projektia. Sain idean jutellessani erään minulle erittäin läheisen ihmisen kanssa hänen kotonaan sattuneista yliluonnollisista tapahtumista. Hänen luvallaan ja myös hänen toiveestaan kerron hänen kohdalleen sattuneista tapahtumista seuraavassa postauksessani. Tästä lähtikin idea, josta nyt kerron. Onko juuri sinulla tapahtuma, jonka haluaisit ehkä kertoa, mutta et halua sinua itseäsi liitettävän tarinaan? Nyt tarjoan juuri sinulle mahdollisuuden tähän. Jos haluat jakaa kokemuksesi anonyymisti, tämä on siihen turvallinen mahdollisuus. Kirjoitan tarinasi yksityisyyttäsi kunnioittaen ja kertomasi mukaisesti. Otan vastaan myös tarinoita tapahtumasarjoista ja/tai toistuvista kokemuksista. Tällaiset tarinat ovat kiehtoneet, hämmästyttäneet ja kulkeneet perimätietona maailman sivu sukupolvelta toiselle. Kaikki eivät halua näistä asioista  kuitenkaan julkisesti itse kertoa. Minä voin toimia sinun  tarinasi äänenä. Ota rohkeasti yhteyttä

 -facebookissa yv:llä,
-sähköpostitse osoitteeseen pauliinamyllymaki@gmail.com tai
-soita 040-174 1216/Pauliina

Jaetaan yhdessä sinun tarinasi.


Tämän projektin ohella kirjoitan edelleenkin myös omista kokemuksistani, arjestani ja henkisyydestä. Kaikesta siitä, mitkä ovat blogini kivijalkoina toimineetkin :)


Arkistojen kätköistä:


Syysaamun oranssit
sormet
vasten minua.

Sen kirkkaus häikäisee
sieluani,
kauneus koskettaa
sydäntäni.

Metsän sammaleessa
kuulen askelteni
keveän äänen.

Rannan polku laskeutuu
suutelemaan vettä


Jaetaan kokemuksiamme, kirjoitetaan ne jälkipolvien luettavaksi. Talletetaan muistoja, jotta jälkeemmekin jääneet voivat kertoa niitä hämärtyvissä illoissa ja nähdä verhon liikahtavan..
 Pauliina


         






                                               

Kuva Helena Soranta

Näkymättömät kädet..

 

Jos olet alaikäinen, olisi hyvä, ettet tätä tekstiä lukisi. Tekstin sisältö voi järkyttää nuorimpia lukijoita.

 Tumma tähtitaivas tuikkii katsojalle Willa harmajan katon yllä. Ilta laskeutuu hämärän verhoaan hellästi pidellen ja peittää unisen pikkukylän pehmeällä viitallaan . Hengitän kirpeää ilmaa ja tiedän, että ensi yönä pakkanen hiipii huokaillen pellon reunaa pitkin ja sen hyinen henkäys kietoo pihamaamme oteeseensa..

Unen sylistä verkalleen venyttelevät kirpeän kuulaat syysaamun säteet piirtävät taivaanrantaan lupauksen uudesta päivästä. Olin oikeassa. Mittari on tipahtanut nollan alapuolelle ja nurmikko on jähmettynyt kimaltelevan kuurakerroksen otteeseen. Hämärä on paennut valoa takaisin pesäänsä iltaa odottamaan.

Aamu alkaa Willa harmajassa siivouspäivällä. Iloiset äänet ovella kertovat koululaisen ja pienempien lasten aamutoimista. Paahtoleipä ponnahtaa paahtimesta ja herkullinen tuoksu täyttää köökin. Kissa kehrää halkolaatikon päällä silmät ummessa. Paiskaan räsymatot pakkasenraikkaalle pihamaalle ja siivous voi alkaa. Siivoaminen puhdistaa ja raikastaa, poistaa likaa ja tuo hyvän mielen. Laitan imurin kaappiin ja levitän pakkasilman raikkaat matot puhtaille lattioille. Kuppi kahvia kutsuu minut treffeille sohvan nurkkaan.

Tässä istuessani kuulen talon huokailevan ympärilläni. Rasahduksia ja narahduksia. Talo elää. Vaikka henkimaailmassa on paljon hyvää, on kuitenkin ihan totta, että siellä on myös pahaa.Tänään kerron hieman siitä ja niistä opeista, mitä olen saanut näiden asioiden tiimoilta muilta mediaalisilta ihmisiltä. Kerron oman kokemukseni pahan vierailusta ja siitä, kuinka tällaisissa tilanteissa voi toimia.

Oli yö reilut kaksi vuotta sitten.Odotin nuorimmaistamme ja heräsin vessaan. Kömmin takaisin vuoteeseen ja vuoteen reunalla istuessani minut valtasi outo ja erittäin epämiellyttävä tunne. Tuota tunnetta on vaikea kuvailla. Tunsin erittäin selvästi siinä istuessani, miten huoneeseemme ikäänkuin vyöryi jotain todella pahaa ja ahdistavaa. Ilma oli sähköinen ja täynnä pahuutta. Yhtäkkiä tunsin, kuinka minua tartuttiin kurkusta kiinni ja kuristettiin.Olin kauhuissani ja koetin haroa kaulaani. En kuitenkaan voinut mitään.Ainoa mitä pystyin tuossa tilanteessa tekemään oli Isä meidän-rukous. Mielessäni keskitin kaikki voimani rukoukseen ja rukoilin niin, etten eläessäni. Hiljalleen ote kaulaltani heltisi. Olin todella pökerryksissä ja kauhuissani. Lähipäivinä olin yhteydessä meedioon jolta sainkin neuvoja tähän tilanteeseen. Oli aika siivota. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, siivousta on monenlaista. Seuraavaksi kerron hiukan tilojen puhdistamisesta, joka on tärkeää silloin, kun energiat ovat raskaita ja kulkijoilla ei ole hyvät tarkoitusperät.

Henkiä voi käskeä määrätietoisesti poistumaan valoon. Usein tämä auttaa, muttei kuitenkaan aina. Sain tuossa tilanteessa eräältä ihanalta meediolta neuvoja, miten tällaisessa tilanteessa voi toimia. Näitä oppeja olen kantanut mukanani ja neuvot ovat minua auttaneet suuresti eri tilanteissa. Olenkin luonut omanlaiseni sarjan toimia. Sain neuvon salvian puhdistavasta vaikutuksesta. Tutustuin tarjontaan netissä ja löysin ihanan verkkopuodin nimeltään Kuukorento. Siellä on tarjolla monenlaisia mielenkiintoisia ja hyödyllisiä juttuja. Ostoskoriini päätyi valkoista salviaa suitsukkeena. Valkoisen salvian savulla on tilojen ja paikkojen energioita puhdistava vaikutus. Yleensä siunaan suitsukkeet ennen käyttöä. Avaan ikkunat ja käsittelen KOKO huoneiston .Levitän savua huoneen keskeltä reunoihin päin ja ihan taputtelen nurkat käsin. Etenen järjestelmällisesti huoneesta toiseen unohtamatta saunatiloja ym. On tärkeää tehdä "siivous" loppuun asti, jotta koko tila puhdistuu.Tämän jälkeen käytän toista saamaani  neuvoa. Siunaan vettä ja suolaa ja yhdistän ne. Kuljen asunnon jälleen  läpi pirskotellen siunattua suolavettä huoneisiin ja käyn erityisen tarkasti läpi paikat, jossa energiat ovat tuntuneet voimakkaimmilta. Lopuksi käyn huoneet vielä läpi niin, että luen raamatusta kohdan "Maasta olet sinä tullut.." Olen saanut myös neuvon tilanteisiin, jossa negatiivinen energia on erittäin häiritsevää ja voimallista, eikä siihen tunnu mikään muu auttavan. Sain neuvon mustasta suolasta. Tätä suolaa voi tilata netistä. Suolaa voi laittaa ihan astiaan sinne, missä toiminta on haitallisinta. Itse otin tuon kyseisen tapahtuman jälkeen mustan suolan käyttööni. Suolalla oli käsittämätön vaikutus. Kaikki henkimaailman toiminta lakkasi, kuin seinään. Todella, todella voimakas suola siis kyseessä. Meedio kertoikin minulle suolan ikäänkuin sitovan henget toimintakyvyttömiksi. Meillä oli pitkään todella rauhallista. Mustan suolan käytössä on hyvä muistaa, että se imee itseensä raskaat ja negatiiviset energiat. On tärkeää muistaa vaihtaa suola säännöllisesti hautaamalla se kauas paikasta, jossa sitä on käytetty. Joskus on kuitenkin tilanteita, jolloin on hyvä pyytää meedio puhdistamaan koti. Apua löytyy varmasti, kun sitä vain pyytää <3

Kynttilät ovat ihania! Ne puhdistavat auraa ja tuli on itsessään voimakas, puhdistava elementti. Tulessa on jotain vetoavan maagista. Nuotion hehku, liekin lepatus kynttilässä, takkatulen lämpö ja leivinuunin hehkuva hiillos. Tuli on minun lempielementtini.Poltan todella paljon kynttilöitä. Ne eivät ole mielestäni sidottuja vuodenaikaan. On ihanaa keskellä kauneinta kesää laittaa astian pohjalle kauniita kiviä tai simpukoita, täyttää se vedellä ja ripotella pinnalle kukkasia ja kelluvia kynttilöitä. Lämpimien kesäiltojen tunnelma on taattu. :) Toki syksy ja talvi ovat luonnollisestikin aikaa, jolloin kynttilöitä tulee poltettua eniten. Ne ovat myös uskomattomia tunnelman luojia. Meidän tuvassa lapsetkin rauhoittuvat iltaisin kynttilänvalossa. On ihanaa huomata , kun sytyttelee kynttilöitä paljon ja sammuttaa pirtistä valot, miten lasten silmät loistavat ihmetyksestä ja ilosta, kun he huomaavat, miten kaunis on elävän tulen tuoma tunnelma <3 Sisustaa voi kauniisti ihan pienilläkin asioilla. :)

Tänään sisustan ihan hiukkasen miehen idean mukaan. Hän ehdotti, että vanhaan juurisaaviin voisi vaihtaa oksien tilalle katajaa. Taidamme tehdä porukalla pienen metsäretken. Saa nähdä, mitä luonnonmateriaaleja mukaan tarttuukaan.

Onko ihanampaa, kuin kulkea metsään, sytyttää nuotio ja katsella liekkien taianomaista tanssia kipinöiden räiskähdellessä tummaan hämärään <3 Tartutaan tunnelmaa kädestä ja katsotaan, minne se meidät johdattaa...<3

Willa harmajasta Pauliina