Puutarhaunelmia

Onko ihanampaa, kuin vehreys, valon ja varjon leikki? Kuva adobe stock.

Silkkaa unelmaa. Sitä on ollut tämä aamu mieleni perukoilla.
Tammikuu. Joulu on ohi.
Mieleen alkaa hiipiä tulevat kuukaudet, niihin liittyvät visiot ja haaveet, unelmat..
Joskus joku on voinut sanoa, etteivät unelmat toteudu. Itse uskon täysin päinvastoin. Unelmat ovat jo totta. Se, ilmennämmekö ne näkyväksi, on kiinni meistä itsestämme. Miten ihanaa onkaan, ettei unelmien tarvitse rajoittua mihinkään, vaan saamme avata sydämen ja luoda ne ilmoille ja kauniisti näkyväksi ja elää ne todeksi.

Ja kyllä, unelma kesäisestä, vehreästä puutarhasta on jo versonut ja vallannut mieleni ja saanut suupieleni kääntymään hymyyn monta kertaa tänäkin aamuna. Ei mitään väliä, että ulkona on tammikuu. Hyvin suunniteltu ja unelmoitu on jo puoleksi tehty ja todeksi luotu. <3

Kasvihuoneen vihreä tuoksu ja lämpö...Kuva adobe stock.

Pienen, valkoisen, itsetehdyn kasvihuoneen piirustukset ja laskelmat ovat jo takataskussa, ja nenän täyttää mullan tuoksu. Se, mihin kasvihuone rakennetaan, on vielä auki. Seilaamme virrassa ja katsomme mihin se kuljettaa. Olemme pohtineet muuttoa. Se, muutammeko vai emme, on vielä auki. Se, luommeko kotimme toisaalle, vai nouseeko kaunis kasvihuone nykyiseen puutarhaamme, on seuraavan mutkan takana oleva tieto. Kellun virrassa ja suljen silmäni. Kyllä se kuljettaa, juuri sinne, minne pitääkin.

<3 Onnemme ja unelmiemme avaimet löytyvät oman puutarhamme oksalta. <3 Kuva adobe stock.

Ihaninta tässä kaikessa on pakottomuus, levollisuus ja onni, joka on jo olemassa, kävi miten tahansa. Jos jäämme tähän, kotimme on ihana, rakas, pala meitä ja unelmiamme. Pala sieluamme. Puutarha on ihana ja se on minulle valtavan rakas ja tärkeä. Olen sanonutkin, että tuossa pienessä osassa pihaamme aistii valtavan ihanat energiat. Siellä asuu taatusti keijukaisia <3 Vesiaihe solisemassa, perhoset lepattamassa, kukkien ja yrttien tuoksu.. Uuden kasvihuoneen rakennuspuuhat, kukkiva syreeni...osaan kuvitella sen jo olemassaolevana hetkenä.

Ota rohkeasti askeleita kohti omia unelmiasi. Ilman matkaa ei ole päämäärää <3 Kuva adobe stock.

 Vai kuljettavatko askeleet perheemme toisaalle, luonnon rauhaan, hiljaisuuteen, punaisen hirsitalon pihaan, jossa kesällä kukkivat ruusupensaat ja vanhat hirret kuiskivat mennyttä aikaa? Näen kasvihuoneen nousevan myös sinne. Mehiläisten surisevan, yrttikorin käsivarrellani. Teekupposen nautittuna vanhan talon portailla, lapset juoksentelemassa pihalla. Viileän lankkulattian paljaita varpaita vasten. Katon poikkihirsiin ripustetut yrttiniput. Onnellisen perheen ja nuokkuvat vanhat puut, riippukeinussa otetut päiväunet..

Realismista joku puhuisi tässä kohtaa. Tämä on minun realismini. Minun valintani. En vain halua olla vapaa. Minä olen vapaa ja elän ja hengitän sitä. Elän unelmia todeksi, haaveilen ja astun sisään noihin haaveisiin, kosketan kauniita mielikuvia ja tajuan, että tästä, mitä haaveilin, tätä elän todeksi. Saavutan sen olemalla onnellinen siitä jo nyt. <3 Pistä silmät kiinni ja anna unelmille siivet. Tartu kädestä ja juostaan yhdessä portista, joka on oikeasti auki <3

Vesi, tuo elämän voima. Sen solina aamuauringossa kylpevässä puutarhassa,. Kuva adobe stock.

Mielen luomat rajoitteet voi pudottaa portilla tuulen mukaan ja antaa hajota pölyksi, kadota. Sinä pystyt, sinä ansaitset ja sinä olet unelmasi, sinä olet niiden Luoja ja valitsija. Unelmat vain OVAT. Ne ovat osa meitä, sisäistä totuuttamme, kauneuttamme ja valoamme.

Minä rupean luomaan unelmaani kohta ihan konkreettisesti piirtämällä ja kirjoittamalla suunnitelmaa. Otan määrätietoisia askeleita niitä kohti. Oikeastaan elän sitä jo, sillä tämä on ihan yhtä ihana osa ilmentää ja luoda, kuin elää siinä hetkessä, kun kaikki on siirtynyt fyysisesti olevaksi. Nyt tuo kaikki on vain ajatusenergiana, joka on silta toteutukseen, polku perille, joka on välttämätön osa matkaa, tärkein osa. Oli unelmasi mikä tahansa, luo siitä tosi. Pala palalta.

Uskalla unelmoida!
Ihanaa matkaa <3

<3: Pauliina

Ole oman onnesi Luoja <3 Kuva adobe stock.

Onnela - oma pieni puutarha

Taianomaisen kaunista huomenta willa harmajasta <3

Kesä on kauneimmillaan ja tämä kesä on ollut itselleni täysin erilainen eräältä osin, kuin yksikään aiempi kesä. Minulla on pikkuruinen oma puutarhasoppi, onnela. Nimi tuli vain jostain, siellä olen onnellinen, vaellan omaan tahtiini kastelukannu kädessä, lorautan vettä kukkasille, pysähdyn katsomaan perhosten leijailua ja juttelen omenapuille. Olen nyt ihan vakuuttunut, että kasveille ja kukkasille jutteleminen on hyvä asia :D

Haave tästä pienestä, omannäköisestä harrastuksesta syttyi kevättalvella, kun kaipasin jotain piristystä ja rupesin seuraamaan muutamaa herttaista puutarhaohjelmaa. Siitä sain inspiraation ja syntyi ajatus omasta, "salaisesta puutarhasta." Minulle ei alun alkaenkaan ollut tärkeintä, että saan paljon satoa, tai että teen kaiken oppikirjojen mukaan oikein. Minulle tärkeintä oli jo unelmoidessa, että puutarhassa on hyvä olla. Kiireetön, pysähtynyt ja vehreä tunnelma. Paikka, missä voin juoda aamuteeni auringon leikitellessä varjojen kanssa. Paikka jossa voin upottaa käteni multaan ja olla onnellinen. Istua nurmikolla tai kellahtaa riippumattoon päiväunille.

Otan avosylin vastaan kaiken runsauden, mitä puutarha minulle tarjoaa. Alkukesän nautin syreenin huumaavasta tuoksusta, istuttelin pikkuruiseen, puutarhuri isältäni saamaan kasvihuoneeseen ihan kaupasta ostamani yrtit. Voi, miten meidän poikakin nauttii, kun kori käsivarrella kipaisee hakemaan kasvihuoneesta yrtit teehen tai ruoanlaittoon. Rosmariinia päänsärkyyn, minttua kun masua kipristelee..Basilikaa smoothien sekaan tai ruoan kanssa. Netti on pullollaan tietoa yrttien käytöstä ja niiden erilaisista vaikutuksista. Piparminttu korvaa purukumin ja ei todellakaan sisällä muovia <3

Minä olen anatnut unelman pikkuhiljaa versoa mielessäni ja toteutua sitä mukaa, kun olen saanut ideoita ja mahdollisuutta. Tällä hetkellä puutarhasta löytyvät kaksi suloista omenapuuta, joista toisessa on jo kymmenen raakiletta. Toinen on perheomenapuu, jossa on useampia lajikkeita samassa puussa. Aika ihanaa. Lavaan istutimme mansikan taimia, joista malttamaton tyttäremme jo ensimmäisen punertavan maisteli :D Raakileita ja kukkasia käyn kurkistelemassa joka päivä. Tomaatteja istuttelin ja siemenestä mieheni kanssa kasvattelin keväällä ja nyt siellä jo kukitaan. Osalla on jo isoja raakileita, mutta olen sanonut itselleni, että se on ihanaa. Olen niin iloinen joka ikisestä kukasta ja tomaatista minkä saan <3

Istuttelin myös astiaan mieheltäni äitienpäivänä lahjaksi saamani syvänpunaisen runkoruusun. Luulin aluksi, että se kuoli, mutta ei, puutarhuri isäni vinkeillä ruusu voi hyvin, kauniit kukat aukeilevat vuoron perään ja uudenuutukaisia nuppuja löydän tuon tuostakin. Lantaa ja vettä ruusu tarvitsee runsaasti, samoin valoa. Alkuperäisen unelmani ruusuaidasta toteutin myös ja istutin puutarhaani 5 erilaista, kaunista ruusua ilahduttamaan ja luomaan omaa rauhaa, kunhan aita kasvaa ja rehevöityy. Voin kuvitella jo, miten juon teekupposeni ruusujen tuoksuessa..

Minulla oli myös ennestään ruusupensas tällä onnelan puolella pihaa. Se on kukkinut ennätyksellisen kauniisti ja runsaasti. Mieheni aitasi koiriemme vuoksi ja toiveestani pihan toisen puolen minulle ja lapsosille, jotta kukkaseni saavat olla rauhassa ja lapset saavat leikkiä vapaasti. Samalla koirilla on oma tila, eikä niitä tarvitse hätistellä pois istutuksien luota. Olen niin onnellinen tuosta portista ja aidasta ja niin ihanasta jousiportista, mistä kuljen monta kertaa päivässä. Kuin lapsuuteni Onneli ja Anneli sadusta <3

Pienestä lähdetään liikkeelle ja pikkuhiljaa luodaan omannäköisiä unelmia. Olen äärettömän kiitollinen tuosta omasta sopestani joka päivä. Jos sinulla on joku unelma, älä luovuta missään nimessä! Luo vaikka pienen pieni versio siitä, aloita jostain ihan pienestä yksityiskohdasta. Älä välitä, vaikkei se ole heti valmis. Tee joku pienikin asia tai pala siitä, joka tuo sinulle hyvää mieltä ja piristystä. Istuta vaikka se ensimmäinen taimi johonkin, tai ripusta ne ihanat verhot. Jos ei ole uutta, kierrätä vanhaa tai askartele jokin iloa tuottava asia itse. Sinä osaat kyllä. Unelmilla on tapana toteutua, kun niihin uskoo <3 On maailman parasta, kun oman hyvän mielen lisäksi voi inspiroida ja ilahduttaa myös omaa perhettä ja muita ihmisiä. Ei tarvitse olla suuria asioita, luodakseen suuria hyvän olon hetkiä.

Minulla on haaveena puutarhaan ensi kesäksi hieman erilainen kasvihuone, pysyvämpää mallia. Olen myös haaveillut pastellinsävyisestä puutarhavajasta, jonne saan multasäkit ja kottikärryt. Oveen haluaisin sydämen muotoisen aukon. Mies nauroikin, että hyyssi :D No ei vaan söpö puutarhavaja <3

Toinen haaveeni on luoda lintujenlaulun lisäksi äänimaailmaa ja rauhoittavaa tunnelmaa veden solinalla. Olen jo suunnitellut hieman vesiaihetta puutarhaan. Kiveltä toiselle loriseva putous, ympärillä ryöppyäviä vihreitä kasveja ja hennon kauniita, perhosia houkuttelevia kasveja. Linnuille oma, sievä allas..

Seuraava asia, mitä alan puuhaamaan puutarhassani vastaistutettujen perennapenkkien jälkeen, on sinne tänne sopivasti siroteltu keijukaisteema. Puutarhani keskellä on pyhä puu, pihjala. Piilotan sen oksistoon muutaman keijuoven.. Puun juurelle istuttelen suurehkoon astiaan kasveja, joiden lomaan tulee keijukaistalo ja pienen pieniä lyhtypylväitä ja polkuja...Jonnekin ehkä pieni leirinuotio ja saniaisten lomaan riippusilta ja pieni keijukainen..Katso, miten ihania juttuja täältä löytyykään keijukaismaailman luomiseen <3

Tämän harrastuksen annan viedä mukanaan. Minä, joka olen vannonut, että yhtään kukkaa en sitten kasvata...Olen onnellisimmillani puutarhassa. Touhutessani pieniä askareita, yksityiskohtia laittaessani, suunnitellessani seuraavaa juttua, tai lasten kanssa ihmetellessäni puutarhan pieniä, suuria ihmeitä. Paikka on varjoisa, maa sammalen peittämä, niinkuin keijupuutarhassa kuuluu ollakin. Riippumaton ripustan myös, kunhan sille löydän hyvän paikan. Ihastelen kasvua ja kun kaipaan luonnon hoitavaa vihreyttä ympärilleni, pujahdan onnelaan teekupin kera ja istahdan tuolille, pistän silmät kiinni ja kuuntelen lintujen viserrystä.

Unelmoidaan suuria <3 Luodaan kauneutta <3

Rakkaudella Pauliina


"Jos haluat olla onnellinen, ryhdy puutarhuriksi"
                                     Kiinalainen sananlasku

Terveellisempi elämä - hyvinvoiva minä

Aurinkoinen tervehdys pitkästä, pitkästä aikaa!

Ompas vierähtänyt pitkä tovi edellisestä kirjoituksesta. Ihana istua pitkästä aikaa tähän ja avata sydäntä ja antaa ajatusten virrata. Se on osa minua, joka ei lähde minusta koskaan. Se on niin syvällä, että uskon sen seuraavan minua myös inkarnaatiosta toiseen.

Mitäs tässä välissä onkaan tapahtunut? Ei mitään ihmeellistä ja silti niin paljon. Vuosi on ollut täysin ennalta arvaamaton. Kuten jossain vaiheessa mietinkin, se on kuin matto, jonka värejä ei etukäteen tiedä. Ihana, kaunis ja vaihteleva kudelma elämän kirjoa.

Alkuvuosi meni omaa oloa ihmetellessä. Ahdistuoireita kävin läpi ja tutkimisen jälkeen löytyivät alhaiset varastorauta arvot, jotka hyvällä hoidolla yksityisen kautta olen saanut parempaan jamaan ja hoito ja sairasloma jatkuu vielä.

Kesä ja lämpö saapuivat, ovat läsnä ja hellivät niin mieltä kuin kehoakin. Alkuvuosi oli täynnä haasteita, mutta sain siihen valtavasti jaksamista ja voimaa syttyneestä kiinnostuksestani luonnon kauneutta, sekä vihreitä ja hoitavia energioita kohtaan. Tästä on tämän vuoden aikana avautunut elämääni aivan uusi asia. Toki luonto on ollut läsnä elämässäni aina. Olen rauhaisan ja kuvankauniin syrjäkylän kasvatti. Koulumatkoillani kohtasin porotokat, paukkupakkasen purppuraksi värittämän aamutaivaan, solisevat purot ja kotikoivikkojen kesässä hiljaisen huminan. Kaiken sen kauneuden elin ja hengitin. Se oli kotini. Tykkylumet hiihtoreittini kuusistossa, jäniksen jäljet ladun poikki.

Myös kotona ja pihapiirissämme olin luontoon kosketuksissa jo vauvasta saakka. Kotini oli niin asuinrakennuksemme, kuin kesäkukkapuutarhamme, jossa pellavapäisenä hypin vesilätäköissä kukkien ympäröimänä. Lautasella oli omalla maalla kasvatettua ruokaa. Kesätyöt ja arjen askareet löytyivät kotoa ja kasvimaiden hoidon välissä kotirannasta oli hyvä pulahtaa kesäviileään veteen.

Nuoruuteni asuin suurimmaksi osaksi kaupunkiympäristössä ja luonto, joka oli ollut osa elämääni aina, jäi pienemmäksi osaksi arkea. Elämä vei eteenpäin ja sain perheen, puolison ja oman kodin. Silti vuodet menivät muissa mietteissä ja elämän virrassa, niinkuin kuuluikin mennä.

Noin vuosi sitten löysin luonnon uudelleen. Se tuli ravinnon myötä. Raskaudet ja masennuslääkityksen vaikutukset olivat ajaneet kehoni koville. Olin suhtautunut terveyteen suoritteena. Että se on asia, jonka eteen pitää sitä ja pitää tätä. Pitää liikkua, pitää syödä terveellisesti jotta en liho tai sairastu muuten enempää. Yritin ja yritin. Olin kyllä sinnikäs. Välillä lakkasin yrittämästä. En jaksanut. Eikä se haittaa. Ei se kohdallani toiminutkaan pitkään, koska tein sen itseäni piiskaten ja ikäänkuin "rankaisun" kautta. Ajattelin, että jos laihdun, olen parempi ihminen. Tässä kohtaa halaan itseäni ajatuksissani. Tein oikeasti paljon ja kärsin paljon.

Nyt ymmärrän, että kaikki meni ja menee juuri oikein. Kaikki tapahtui oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä. Elämän myötä mieleni avautui ja löysin luonnon myös hiljalleen mielen avautumisesta muutaman vuoden päästä. Löysin sen ravinnon kautta. Rakkauden itseeni löysin mielen avulla. Opettelen yhä sanomaan itselleni "olet arvokas" ja "olet rakas". Kun hiljalleen uskalsin uskoa palan tästä, ymmärsin todella olevani arvokas. Ymmärsin itseni ja myös kehoni olevan arvokas ja rakastamisen arvoinen. Halusin tarjota keholleni ja mielellleni ravintoa, joka aidosti ravitsee sitä ja tekee sille hyvää. En ole kokenut mielekkääksi syödä alkuun varsinkaan kasviksia tai hedelmiä sellaisenaan. Löysin smoothiet. Tervehdin mielessäni hämmennyksen vallassa hedelmä ja kasvishyllyjä ja alkoi uskomaton ja mielenkiintoinen matka oman hyvinvointini äärelle.

Tuota matkaa on kestänyt nyt reilu vuoden ja se ei lopu. Olen sillä matkalla aina. Lopun elämäni. Myös tämä asia erottaa sen aiemmista dieeteistäni ja sun muusta. Se on tapa elää. Ei pyrähdys, jonka jaksan, vaan elän niin, että jaksan. Hyvä olo, mikä on tullut ravinnosta, joka on puhdasta ja ravitsevaa, on ihana. En pingota. 80/20 sääntö on tärkeä. En säti tai syyllistä itseäni, jos haluan herkutella. Herkuttelen. Ja nautin siitä täysillä! 20% herkuttelua ei kumoa 80% rakkautta, jota annan itselleni terveellisen ja hyvää tekevän ruoan muodossa.

Terveys on lakannut olemasta elämässäni suorite. Jos pitää pingottaa, niinkuin aiemmin tein, se söi kauniista asiasta sen hyvän energian ja ilon. Nyt ymmärrän, miksei asiat tapahtuneet heti ensimmäisellä kerralla näin. Kaikki palat pitää olla, jotta palapeli on valmis. Reunapalat ovat löytyneet ja ääriviivat ovat valmiina. Matkustan, rakennan ja nautin kuvion muodostumisesta ja teen ilolla siirtoja ja uusia kokeiluja. Jotain vanhaa, niinkuin uuden alussa, haluan säilyttää. Sekin vaihtuu uuteen, kun aika on. En halua repiä irti vanhojakaan asioita, ennenkuin ne ovat valmiita putoamaan pois kivutta. En halua rikkoa ilon energiaa. Rakkauden kautta.

Matkaa on takana terveellisemmän ravinnon osalta reipas vuosi. Matkalle on jäänyt 25 kiloa ja paljon vanhaa. Olen niin kiitollinen tästä, vaikka kipeitäkin hetkiä olen käynyt läpi.

Matka jatkuu.

Ensi kerralla puhutaan siitä, miten muuten luonto on tullut elämääni.

Rakkaudella ihana, riittävä ja rakas minä <3