tiistai 3. lokakuuta 2017

Onnellisuuden avaimet

Kuva Helena Soranta

 Ajan autolla syksyisen aamun lävitse kirkkaankeltaisten lehtien leijaillessa iloisesti , kieppuen ja koristellen matkaani. Asfaltti ja kaunis, mutkitteleva pikkutie. Luonnon hengästyttävät, murretut sävyt tien molemmin puolin. Maiseman perusteella voisin olla pinterestin kuvassa kansiossa amazing autumn photography. Minut valtaa ihan valtava kiitollisuuden ja onnen tunne. Juuri minä olen tässä, juuri minä elän tätä hetkeä. Ja tuohon hetkeen minä tartun ja pitelen siitä kiinni. Muotilause Carpe diem näyttää minulle merkityksen kasvonsa ja syntyy oivallus. Tämä hetki on äärimmäisen kaunis ja minä elän sitä.Ihmeellistä! Kumpa kaikki saisivat kokea elämässään vastaavan tunnetilan. Olla onnellinen joka solullaan.


Jokainen haluaa varmasti olla onnellinen. Jokainen varmasti kokeekin erilaisia onnellisuuden tunteita
 eri asteisena eri vaiheissa elämäänsä. Itse olin aiemmassa elämänjaksossani ennen tietoisuuden heräilyä kyllä onnellinen monella tavalla ja monista eri asioista. Se oli mukava tunne. Tein elämässäni asioita, mitä "piti" tehdä. Kävin koulut, opiskelin, kuljin polkuani juuri niinkuin minun kuuluikin kulkea. Jos en olisi kulkenut, elänyt juuri noita päiviä lävitse, en olisi nyt tässä, tällaisena, näiden tunteiden ja sen Pauliinan kanssa, joka olen nyt. Juuri nuo hetket muovasivat minusta tällaisen, avasivat silmäni ja  ojensivat minulle onnellisuuden avaimet. Onko ojensivat väärä sana?Tietyllä tavalla kyllä, toisaalta ei. Elämä, sieluni valitsemat tapahtumat, ilot, ihmiset, kivut, epätoivo, kohtaamiset, kaikki, herättivät minut unesta. Ennen, jos joku olisi puhunut minulle näin, olisin ehkä hiukan hymähtänyt mielessäni ja ajatellut, että realismin puute vaivaa kyseistä ihmistä. Nyt ymmärrän. Se ei ole realismin puutetta. Se on ihan totta. Ja ymmärrän nyt senkin, että entistä minääni ohjasi noissakin ajatuksissa pelko. Ja siksi niin, koska jos siinä tilanteessa olisi oikaissut, ei oivalluksia ja heräämisiä olisi tapahtunut, koska oppimista eri tapahtumien kautta ei olisi syntynyt. Sama asia, kun matematiikan tunnilla katsot vastaukset opettajan kirjasta salaa, mutta et itse ole nähnyt laskemisen vaivaa, ehkä epäonnistunut ja yrittänyt uudestaan, kokenut oivaltamisen hetkeä ja sen jälkeen onnistumisen iloa, tietoisuutta, jonka kautta sinä itse loit lopputuloksen, josta syntyy tunne, onnellisuus. Syntyy ymmärrys ja tietoisuus. Silmät avautuvat.
 
Kuva Helena Soranta
 Jokaisen ihmisen elämässä on valoa ja varjoja. Minun mankelini oli pahimmillaan siinä, kun synnytyssairaalassa ponnistin maailmaan kuollutta tytärtäni. Tai siinä, kun pyyhin oksennusta kuolevan poikani kasvoilta. Elämää, mieltä, ihmisyyttä ravistelevia, totaalisesti muuttavia asioita, hetkiä ja tapahtumia. Minä mielisairaalassa huutamassa suoraa huutoa ja hoitajat pitelemässä minusta kiinni, etten vahingoittaisi itseäni. Nuo hetket olivat minun sieluni valintoja, minun pullonkaulani. En ymmärtänyt sitä silloin.Jos joku olisi minulle väittänyt niin, olisin varmaan sylkenyt tuon ihmisen päälle. En ymmärtänyt. Koska ei ollut aika ymmärtää, en ollut valmis. Tarvitsin kokonaisuudessaan kymmenen vuotta. Silloin se alkoi. Niin paljon aikaa tarvittiin, että kypsyin ja tajusin. Valmis en ole lähimainkaan. Mutta opin kokoajan lisää. Ja tiedostan. Ja olen siitä niin onnellinen, että meinaan pakahtua.

Kasvu tapahtuu siis ajan kanssa. Olen juuri itse elämässäni käynyt taas keskustelua itseni kanssa, aiheena oma rohkeuteni. Pelko, onko se onneni tiellä, hyvinvointini tiellä, vai uskallanko ottaa ratkaisevia askeleita kohti sitä, missä minulla on hyvä olla? Ainoa asia, mikä seisoo unelmiemme tiellä, on pelko. Olen huomannut elämässäni useita kertoja, että kun etsii sen rohkeuden itsestään ja voittaa pelkonsa, niin ne asiat, mitä on eniten pelännyt, ovat niitä kaikkein järisyttävimpiä ja parhaita asioita, mitä minullekin on tapahtunut. Jos olemme oivaltaneet sen, että voimme saavuttaa asioita, ymmärrämme, että kaikenlainen runsaus on ulottuvillamme, tarvitsemme usein lempeää rohkaisua tarttua toimeen itsekin asioita edistääksemme. Oletko huonossa ihmissuhteessa, toimessa, virassa, kodissa,maassa?Onko sinulla unelma, joka voisi muuttaa nuo asiat ja tehdä sinut niin onnelliseksi, että sitä on vaikea edes käsitää? Sinä voit tehdä sen. Jos pelko ohjaa toimiamme, emme koskaan saa nähdä niitä huikeita maisemia, mitä elämän huikealla matkalla on tarjota, jos emme uskalla kääntyä oikeasta risteyksestä. Sielusi ei voi janota asioita, mitkä eivät olisi sinulle mahdollisia. Itse olen epävarmuuden ja pelon hetkinä saanut enkeleiltä vahvistusta ja ohjausta. Merkkejä. Viestejä. Unia. Kun uskaltaa sysätä suuret ovet auki, mielemme yllättää meidät. "En minä koskaan mitään aisti. En minä kuitenkaan.." Niin minäkin ajattelin. Kunnes minä lakkasin potkimasta vastaan ihan niin lujaa ja varovasti kurkistin. Asioita on alkanut tapahtua melkoisella vauhdilla. Me luomme itse omaa tulevaisuuttamme, olemme kanssaluojia. Meidän ei tarvitse istua passiivisina paikallamme , kun voimme pistää pelon äänen mutelle ja ottaa rohkeuden remmiin ja tavoitella ja saavuttaa unelmiamme kaksin käsin. Varaa se matka,tee se irtiotto, seuraava siirto,repäise kerrankin! You can do it! Sinussa on kaikki tarvittava voima ja valo. Voittajia ovat usein ne ihmiset, jotka päättivät yrittää vielä kerran. Päättivät uskaltaa.


Lokakuu hengittää ulkona. Sen väreissä ja energiassa on ikivanha voima. Mene ulos, luontoon. Omaan, rauhalliseen paikkaan. Sulje silmtä ja aisti. Kuuntele itseäsi vihdoinkin. Sitä viisasta kieltä siellä pelon ja järkeilyn rajoittavan äänen alla. Kuulet sen kyllä. Mitä enemmän kuuntelet sitä, sen voimakkaammaksi se muuttuu ja siinä se on. Sinun ohjauksesi. Sydämesi kertoo sinulle, oletko oikealla tiellä. Jos et ole, rohkeutesi on avaimesi ja sydämesi kompassisi.
Kulje ainoastaan rakkauden ja sydämen ohjauksessa.
Se on aivan turvallista.
Rakkaudella Pauliina

lauantai 16. syyskuuta 2017

Suitsukkeet ja energeettinen siivous

                                                        
                                                        Suitsukkeiden historiasta

Väkevä syksy on jälleen läsnä täällä pohjolan perukoilla. Täällä meillä sen huomaa aina siitä viimeistään, että kynttilöiden sytyttelystä tulee jokapäiväinen,voisiko sanoa rituaali ja nykyvuosina kynttilöiden rinnalla kodissamme palaa usein myös suitsuke. Itse käytän suitsukkeita kodin energioiden puhdistukseen, meditaatioon tai ihan vain tunnelmaa tuomaan. Itse tuoksujen ja mystiikan ystävänä olen todennut että suitsukkeet ovat todellakin se mun juttu. Lisäksi ne ovat tehokas apuväline todella moneen asiaan. 
Tuoksuthan vaikuttavat meihin niin fyysisesti, henkisesti, kuin myös psyykkisesti. Tämän on ihminen huomannut jo tuhansia vuosia sitten. Itseasiassa suitsuke on lähes yhtä vanha keksintö, kuin tuli. Tulen keksimisen myötä alettiin polttaa aromaattisia kasveja tunnelman vuoksi, sekä myös parantavana aineena. Tämän lisäksi suitsukkeista tuli myös tärkeä rauhoittumisen lähde. Parantavan vaikutuksensa ansiosta suitsukkeen käyttö siirtyi myös shamaanikulttuuriin ja sieltä uskonnollisiin rituaaleihin.

                                                 Mikä on sinun ovesi henkisyyteen ?

Henkisyys on jännä juttu. Uskon, että kaikki meistä ovat menossa sitä kohti. Jokainen juuri siinä vaiheessa, kuin kuuluukin olla. Kaikki tiet vievät sielun valitsemaan pisteeseen. Se, kuljetko sinne polkua a), b) vai C), sen ei ole niin väliä. Päätepiste tai välietappi ovat kuitenkin siellä, vääjäämättä. Ne sielut, jotka ovat siinä kohdassa, että tietoisuus alkaa avautua, huomaavat jonkin oven avautuvan. Käytän vertauskuvaa henkisyyden loputon kartano. Se on täynnä ovia. Jokainen astuu sisään ikäänkuin omasta porstuastaan, omasta ovestaan. Joku kuulee oven narahtavan vierellään ja uteliaisuus herää. Ovi kiinnostaa, mutta siitä kurkistaminenkin pelottaa. Saati, että siitä astuisi sisään. Toisilla tuo ovi voi olla terveellinen ravinto. Henkisyys alkaa avautua näiden asioiden kautta. Ihan pikkuhiljaa. Tähän voi mennä vuosia ja taas vuosia. Toiselle sama juttu voi käydä, mutta eri ovella. Se voi olla hierojan tain muu vastaava auttamistyö. Toiselle se voi olla jokin taiteen muoto. Toiselle taas joku henkilö, joka tuo sinun tietoisuuteei näitä asioita. Mikä se oli minulle? Minulle se oli paranormaalit ilmiöt. Aloin aistia asioita, joiden olemassaoloa olin pitänyt satuna, huuhaana, täytenä hölynpölynä. Suurin syy tähän suhtautumiseen oli eittämättä ihmiskunnan vanhin tunne, pelko. Minulle siis aukesi energioiden maailma. 



                                                            Erilaiset energiat

Kaikki meidän ympärillämme koostuu energiasta. Tällä energialla on olemassa erilaisia muotoja ja värähtelytasoja. On korkeavärähteistä, hyvää energiaa ja matalavärähteistä, huonoa energiaa. Kun huonoa energiaa kertyy yhteen paikkaan, se muuttaa energiavärähtelyjä, mikä vaikuttaa meihin suoraan. Huonoa energiaa voi kertyä meidän energiakenttäämme ja auraamme, mistä voi seurata ihan fyysistä ja psyykkistä pahaa oloa, tai energiaa voi kertyä rakennuksiin, kotiimme, asuinympäristöömme. Ja sieltä se sitten puolestaan vaikuttaa meidän omiin energioihimme. Tämän takia olisi todella tärkeää huolehtia myös energeettisestä siivouksesta. Jos joku epäilee energiakenttien olemassaoloa, voin kertoa, että itse näen ne aina halutessani. Viimeisen hammaslääkärikäyntini odotustilassa viettämäni ajan kulutin niin, että katsoin ympäristössäni olevia energiakenttiä. Sen lisäksi, miten ne muotoutuvat kaikkien esineiden ja ihmisten ympärille, noita energia alueita on myös ilmassa eri kokoisina ja muotoisina alueina. Ne ikäänkuin lainehtivat ja liikkuvat, katoavat ja muodostuvat. En osaa sitä paremmin selittää. Joskus näen myös ihmisen auran värejä. Tämä on minulle aika uusi ja outokin asia, mutta erittäin mielenkiintoinen ja upea ilmiö.


                                                          Puhdistava savu

Kun tulin tietoiseksi erilaisten energioiden olemassaolosta ja huomasin olevani erittäin herkkä näille energioille, aloin huonompien energioiden kertyessä pohtia, miten niistä pääsisi eroon ja jos kotona havaitsin voimakasta huonoa tai levotonta energiaa, mm. kummittelua, olin todellakin avun tarpeessa ja aloin etsiä keinoja energioiden puhdistamiseksi. Suolalla on puhdistavia vaikutuksia ja siunattua suolavettä käytänkin aina tarpeen vaatiessa. Merisuola tai kristallisuola ovat käyttämäni suolat. Erittäin raskaita ja negatiivisia energioita havaitessani käytän mustaa suolaa. Nämä ovat oma lukunsa sinällään. Suitsukkeiden savulla on puhdistava vaikutus, koska tuli on voimakkaasti puhdistava elementti, joka yhdistyy ilmaan savun avulla. Suitsukkeen savu ja tuoksu vapautuessaan houkuttavat positiivista energiaa takaisin ilmapiiriin. Vaikutus on lähes välitön.

                                                       Tilojen puhdistaminen                             

Valkoinen salvia on hyvin tunnettu puhdistavasta vaikutuksestaan ja energeettisissä puhdistuksissa käytänkin sitä paljon. Aluksi siunaan suitsukkeet, avaan ikkunat, jotta negatiivinen energia pääsee poistumaan ja käyn tilat läpi keskeltä ulospäin, alhaalta ylöspäin ja erityisesti käyn läpi oviaukot ja nurkat. Nurkissa taputtelen käsiä ja seiniä, jotta raskas, pakkautunut energia lähtisi liikkeelle. Siunaan huoneen myös Isä meidän- rukouksella. Savun levittämisessä voi käyttää apuna esim. linnun sulkaa. Tärkeää on käydä läpi ihan koko rakennus ullakkoa ja muita "sivutiloja" unohtamatta, jottei energia siirry sinne ja näin varmistetaan myös kokonaisvaltainen ja toivottu tulos. Olen huomannut kodissamme ihan valtavia energiamuutos eroja, kun olen aistinut ja verrannut energioita ja fiilistä ennen puhdistusta ja sen jälkeen. Nukumme paremmin, lapset eivät pelkää niin pimeää, ärtymys ja nuupahtanut ja raskas olo helpottavat. Päänsäryt vähenevät. Painostava energia on poissa. Pyrinkin tekemään puhistuksen säännöllisesti vähintään parin kuukauden välein ja lisäksi tarvittaessa.

Näistä voisi kirjoittaa paljonkin. Nyt kuitenkin alan pöllyttämään kotimme energioita varsin uuteen uskoon, kun polkaisemme käyntiin pienen pintaremontin makkarissamme. Jännä nähdä energiamuutokset ja ihana siunata uudistettu huone sitten käyttöön.

Korkeavärähteistä viikonloppua Willa harmajasta toivottelee 
Pauliina <3


tiistai 5. syyskuuta 2017

Maan ikivanha voima - Kivet osana henkistä polkua

Energeettiset kivet ovat osana henkistä matkaani
 Olen ajatellut kertoa teille hieman siitä, millä tavalla henkisyys näkyy minun elämässäni. Se on astunut elämääni pikkuhiljaa ja tuonut mukanaan kiinnostusta erilaisiin henkisiin asioihin.Yksi asia, miten henkisyys konkreettisesti näkyy elämässäni, ovat energeettiset kivet. Enkelit toivat minulle jonkin aikaa viestiä kivien ja kristallien voimasta ja minä tyttö en korvaani lotkauttanut. Olin varmaan tuolloin hieman skeptinen. Nyt tänä päivänä kivet ja niiden voima ovat läsnä ja osa jokapäiväistä elämääni. Olen siitä hyvin iloinen.Sanonta "Kiinnostaa, kuin kasa pieniä kiviä", on saanut elämässäni aivan uuden merkityksen ja tuo lause saa minut nykyään hymyilemään. :)

Kivien voiman löysin eksyessäni Kuukorennon verkkopuotiin, joka on mitä ihastuttavin nettipuoti. Se on täynnä kaikkea taianomaista aina enkelikorteista juurikin näihin upeisiin energeettisiin kiviin. En voi muuta, kuin lämpimästi suositella kaikille vierailua tuolla ihastuttavassa nettikaupassa. Kauppaan pääset tästä.
Kivien voima on viisasta ja ikivanhaa. Intuitio kertoo mitä tarvitset.
 Ensimmäinen kivihankintani oli Musta turmaliini, joka näkyy yläpuolella olevassa kuvassa vasemmalla. Kivivalinta oli ensimmäiseni ja se kutsui minua luokseen ikivanhalla voimallaan. Kivillä ja mineraaleilla on runsaasti erilaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat meihin monella eri tasolla. Kivet toimivat mm. fyysisen kehon, mielen ja hengen tasoilla. Itselläni on kiviä rannekoruina, kaulakoruina, kuin myös kotonani pöydällä.

Itse olen kokenut, että kivet valitsevat meidät. Omat kiveni ovat puhutelleet minua ja olen tuntenut niihin voimakasta yhteyttä, kivi on tuntunut "omalta". Ajattelenkin, että kivet ovat aina henkilökohtaisia ja kiviä on hyvä puhdistaa aika ajoin, koska ne usein keräävät itseensä erilaisia energioita. Mm. ruusukvartsi, kaunis, vaaleanpunasävyinen rakkauden kivi imee itseensä murheita ja suruja ja voi väsyessään murtua. Tämänkin vuoksi kiviä on hyvä puhdistaa. Puhdas kivi on kirkas ja kylmä.
Kivet ovat udein myös hyvin kauniita ja sopivat hyvin myös osaksi sisustusta
 Miten sitten puhdistaa kiviä? Itse puhdistan kivet valkoisen salvian, tai jonkin muun suitsukkeen savussa. Lisäksi useimpia kiviä voi puhdistaa vedellä. Luonnonvesi on tähän parasta. Näin kivien energiat  säilyvät mahdollisimman puhtaina. Ohjeistuksia kivikohtaiseen huoltoon löytyy paljon netistä. Samoin eri kivien vaikutuksista kertovia sivustoja on netti pullollaan. Aihetta käsittelevää kirjallisuuttakin taatusti kirjastoista löytyy. Ei muuta, kuin tutustumaan kivien voiman ihmeelliseen maailmaan.

Musta turmaliini on luottokiveni. Arvostettu ja erittäin voimakas jalokivi, joka suojelee voimakkaasti.


Se, tarvitsenko jotain kiveä, on jännä juttu. Itselläni olen kokenut tämän olevan jotenkin kausittaista. Välillä kivikoruni jäävät vain pois kaulastani "tauolle". Vaistonvaraisesti joko nappaan ne mukaani tai ne jäävät pois joltain päivältä. Saattaa mennä pitkiäkin kausia, että en tarvitse kiviä. Sitten taas joskus etsin ne käsiini vimmalla. Vaisto ohjaa meitä kyllä, kun vain kuuntelemme sitä. Joskus oma sisäinen voima ja valo on meissä niin vahva, ettemme välttämättä koe tarpeelliseksi kantaa kiviä. Joskus ne luovat meille vahvuutta ja suojaa, kun sitä koemme tarvitsevamme.

Uusin kiveni, akvamariini. Näkijöiden kivi.
 Milloin siis itse käytän kiviä ja miten olen ne kokenut? Vaikutukset ovat olleet minulla nähtävissä. Olen suojaavan mustan turmaliinin kokenut olleen eräs voimallisimmista suojaavista kivistäni. Se on tuonut minulle paljon turvallisuuden tunnetta ja koen olevani "vahva" ja negaatioiden ponnahtavan luotani pois, kun kannan tätä kiveä, silloin kun se on hyvin puhdistettu ja ladattu. Selvänäköä on Tiikerinsilmä kivi taas vahvistanut minussa kovasti. En koe kiven tuovan jotain ominaisuutta, vaan valitsemalla itsellemme oikean kiven, se vahvistaa meissä jo olevaa voimaa ja kykyä. Siksikin on kiviä valitessa tärkeää kuunnella intuitiotaan ja luottaa siihen. Kivien olen kokenut jo itsessään maadoittavan voimakkaasti. Näin pysymme hyvin läsnä kehossamme ja tietoisuudessamme ja olemme nykyhetkessä skarppina, emmekä ns. ajelehdi. Maadoittumisella on ollut valtava vaikutus kohdallani myös siihen,että olen päässyt kokonaan eroon paniikkikohtauksista. Kivet ovat siis upeita hyvinvoinninkin apuvälineitä. Kiviä käytetäänkin paljon erilaisissa hoidoissa, hieronnoissa ja terapioissa, sekä parantamisessa. Jotkin kivilajit, kuten dumortieriitti, ovat myös oivallinen meditaation apuväline.
Tiikerinsilmällä on monia vaikutuksia, sillä kerrotaan olevan kyky nähdä menneeseen ja tulevaan
 Kiviä hankittuani olen halunnut säilyttää ja hoitaa niitä hyvin, jotta ne säilyttäisivät ikiaikaisen voimansa ja tehonsa mahdollisimman pitkään. Kivet todellakin imevät itseensä energioita ja puhdistamien on tärkeää, mutta jotta saamme kivemme värähtelemään täydellä voimalla, säännöllinen lataaminen on myös äärettömän tärkeää. Itse lataan ns. arjessa kivet akaattilevyn päällä, kuten alapuolella olevassa kuvassa näkyy. Myös täysikuun voima on valtaisa kiviä ladatessa. Vie kivet täysikuun valoon yöksi ja kiviesi värähtely ja voima on ladattu huippuunsa aamuun mennessä. Maagista ja ihanaa!

Ehkäpä sinäkin hankit ensimmäisen kivesi, tai ehkä sinulla onkin jo oma voimakas auttajakivesi tai olet haaveillut hankkivasi näitä ihmeellisiä ja uniikkeja paloja luontoa osaksi polkuasi? Vaistosi on viisas ja sen voima ohjaa sinua kyllä.
Huomenna klo 10 jälkeen kuu on täysi. Viedään kivet ja kristallit kylpemään kuun taianomaiseen loistoon.

Voimakasta syyskuuta toivottelen täältä Willa harmajasta
Pauliina
Vuorikristalli ja dumortieriitti latautumassa akaattilevyn päällä.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Vetovoiman laki - avaimesi runsauteen

 Rakas ystävä.

Ihmiselämä on täynnä monenlaisia ajanjaksoja erilaisine tapahtumineen ja tunteineen. On iloja ja suruja. Valoa ja varjoja. Usein ihmiset kamppailevat jonkin asian kanssa, olipa se sitten raha, ihmissuhteet, työ, terveys tai elämä ylipäätään. Ajatellaan, että "eihän minulla köyhällä ole varaa", tai että "Turha haaveilla, täytyy olla realisti", tai että "Tällaista tämä nyt on, pitää tyytyä."

Se, mitä aion seuraavaksi sanoa, voi tuntua mahdottomalta. Mahdotonta siitä tekee ainoastaan yksi asia. Sinä itse.
 Ei pidä, eikä tarvitse tyytyä. Sinä voit saada unelmasi toteutumaan ja elää haaveitasi lävitse, yksi toisensa jälkeen. Sinulla on runsaus ulottuvillasi, kun et itse ole esteenä tuolle runsaudelle.

Miten muka, kysyt?

Siten, koska vetovoiman laki tuo meille sen, millaista energiaa ja signaaleja lähetämme ympärillemme, universumiin, maailmankaikkeuteen.

Nytkö läppäät koneen kiinni?
Sekin on valinta. Sitten vain jatkuu se sama, mikä tähänkin asti. Jos niin päätät, sen täytyykin mennä niin. Jokainen sielu on juuri siinä vastaanottavaisuuden tilassa, kuin kuuluukin olla.
Jos sinusta taas tuntuu, että haluat kuulla lisää, olen tässä.
 Kuvitellaan, että energiamme, sanamme ja mielentilamme ovat kuin bumerangi. Se palaa luoksemme samankaltaisena, kuin se luotamme lähtee. Aina. Uudelleen ja uudelleen.
Universumi ottaa siitä kopin, se on kuin pyyntökirjeemme kaikkeudelle. Ja saamme paluupostissa takuuvarmasti juuri sen bumerangin, minkä matkaan laitoimme.

Juttu on siinä, että uskotko ja yritätkö oikeasti koko tahdollasi valita ja laittaa liikkeelle sen bumerangin, joka on koottu positiivisista ajatuksista ja puheista, luottamuksesta, että hyvät asiat tulevat tapahtumaan.

Jos mukana on epävarmuutta ja hyviä asioita, saat takaisin molempia. Jos matkaan lähtee negaatiota, se palaa luoksesi magneetin lailla. Jos puhut; "Ei se ole ikinä mahdollista!", universumi ottaa kopin ja toteuttaa tämänkin heijasteen, koska niinhän sinä juuri sanoit tai ajattelit. Ja niin se tapahtuu.
 ...Niin kauan, kunnes kyllästyt. Pysähdyt ja päätät lopulta kokeilla valita ihan jotain muuta.

Kun olet valmis tähän, varmista, että ajatuksesi ja puheesi ovat positiivisia. Usko lujasti unelmiisi ja luota, ole varma siitä, että toiveesi toteutuu! Uppoudu tuohon tunteeseen, sukella siihen sisälle ja ui siinä. Elä tunteessa, kuin toiveesi olisi jo toteutunut ja anna tuon mielettömän fiiliksen vallata sinut satasella, juuri niinkuin se valtaisi sinut toteutumishetkellä. Älä tunne itseäsi hölmöksi, vaan luota ja iloitse!

Ja kas! NYT sinä säteilet universumiin upeaa, positiivista runsauden ja onnellisuuden energiaa, joka palautuu luoksesi tismalleen sellaisena kuin sen lähetit. Voit huomata asioiden loksahtelevan kohdalleen pikkuhiljaa, ongelmat järjestyvät, solmut aukeavat ja saat ideoita jotka tuovat unelmat luoksesi. Niiden toteutuminen on mieletöntä. Sinun tehtäväsi on huolehtia että pysyt positiivisena ja luotat ja näet unelmat selkeästi jo valmiina, toteutuneena. Unelmointi ei siis ole turhaa. Tämä on todellista unelmoinnin superhyötykäyttöä..<3!
 Maailmankaikkeus on kuin peili. Se ei vääristä. Se on armoton, tai armollinen, sinä päätät, miten tuohon peiliin katsot.

Itse olin skeptinen.En uskonut. Ehen. Taoin päätä seinään vuosia ja taas vuosia. Masennuin. Söin lääkkeitä. Ahdistuin ja halusin kuolla. Talous oli kuralla ja minä hajalla. Kunnes elämä kertoi minulle ihmeellisillä tavoilla, mikä oli pielessä.

Ajattelin, eten menetä mitään, jos kokeilen.
Muistan itkeneeni, ettei minulla ole koskaan varaa matkustaa. Ei ollut. Nyt on! Olen nauttinut kuumalla hiekalla auringosta ja kuunnellut turkoosin meren aaltojen lyövän rantaan. Olen Nauttinut etelän pimeistä ja lämpimistä öistä.

Sanoin syöväni loppuelämäni masennuslääkkeitä. Selvä, sanoi maailmankaikkeus. Kunnes päätin toisin ja tänä päivänä olen täysin lääkkeetön ja onnellinen, itseni löytänyt ihminen.

Olen pyytänyt runsautta ja olen saanut sitä uskomattomilla tavoilla. Tässä oli vain pieni raapaisu minulle tapahtuneista tuoreista muutoksista ja parempaa on tulossa, kokoajan! Minun tehtäväni on ollut muuttaa ITSEÄNI. Ajatusmaailmaani ja tapaani katsoa elämää.
Olen opetellut manifestoimaan, luottamaan ja olemaan positiivinen.

Kokeileminen on ensimmäinen askel. Voitko hävitä tässä? Et! Voitko voittaa? Kyllä! Koko elämäsi voi muuttua. Sinun mukanasi.Sinun tahtiisi.

Sinun vuorosi heittää bumerangi.

<3 Pauliina

perjantai 18. elokuuta 2017

Lasten suusta - hätkähdyttäviä hetkiä

 Tänään pirttimme valtaa ihana kikattelevien kymmenvuotiaiden prinsessojen parvi. Vanhimaisella tyttärelläni on kaverisynttärit ja luvassa on vaaleanpunaistakin vaaleanpunaisemmat syntymäpäivät keijukais teemalla pinkkeine booleineen, keijupölyjäätelöineen ja vaahtokarkkivuorineen. Kunhan selviän tästä hattarapilvestä ilman että aivotkin muuttuvat sokeriksi, olen taas yhtä elämänkokemusta rikkaampi ja voin todeta, että minne aika menee? Lapseni, keijukaiseni, joka teki minusta äidin, täyttää, niinkuin itse asian ilmaisi, eka kertaa pyöreitä! Komea kymppi napsahtaa tauluun ja uuden vuosikymmenen valloitus PetShop armeijan, youtubekielen ja kaveriporukan kera voi alkaa. Varokaa vain, tulevat kuukaudet, kun Usva neito rymistää, jälkeen jää leijuvia saippuakuplia, sateenkaaria, glitteripölyä ja jostain kaikuva loputon naurunremakka. Oi 10 vuoden iän ihanuutta. Hästägsydän!
 Lapset ovat opettaneet minulle elämästä ihan valtavasti. Välillä olen kuin avuton lastu elämän virrassa ajelehtien, mutta varmoina omasta voimastaan nuo pienet ihmisenalut vain luotsaavat meidän perheen kaarnalaivaa eteenpäin läpi vaippa -ja uhmaikärumban, viistosti kohti kouluikää ja siitä rytinällä sisään. Minä puristan ruoria rystyset valkeina ja leikin kapteenia vaikka kipparilakki lensi varmaan jo ensimmäisessä mutkassa kosken kuohuihin. Hei hei uskottavuus ja hyvääiti rooli. Lapset vie ja minä vikisen. Näin se on, mutta täytyy myöntää, että vaikka mahanpohjassa kourii niin kyllä minä myös haukon ihmetyksestä ja ehkä vähän myös ihastuksesta henkeäni, kun nämä oman elämänsä pelottomat seilorit näyttävät minulle matkan varrella maisemia, joihin ei minua valmistanut sen paremmin etukäteen luetut vanhemmuusopukset, kuin ympäriltä poimitut hyvät neuvotkaan. Kyllä tämä on ollut melkoisen uutta ja uniikkia. Hymyilyttää vaikka soijaakin pukkaa.
 Jokainen lapsista on sisarusparvessa erilainen. Sen tietää jokainen äiti. Meillä keskimmäinen lapsosista on Erityinen. Isolla E:llä. Hänellä on niin fyysisesti erityisiä asioita, mutta harvempi tietää sitä, että tuo poika, joka sai kasteessa nimen, joka kuvaa pohjolan mystisiä revontulitaivaita ja narskupakkasia ja tähtien tuiketta, olisi erityinen myös sellaisella tavalla, jota on vaikeaa ymmärtää ja kohdata ihmisen, joka haluaa selittää kaiken puhtaalla järjellä. Tämän pojan kanssa asiat eivät vain menne niin. Kaamos. Hän opettaa minua, perhettämme. Ravistelee maailmaani monella tavalla. Mutta eniten sillä mitä hän kertoi minulle eräänä päivänä. Juuri kun olin ymmärtänyt ja sisäistänyt asian, että on muutakin, kuin tämä elämä tässä ulottuvuudessa ja varovasti olin kurkkinutkin, että mitä se mystinen toinen puoli mahtaakaan tarkoittaa. Kaamoksen silmissä on jotain syvää ja viisasta. En ole monenkaan silmissä sellaista syvyyttä nähnyt. Tavallinen pikkupoika mielenliikkeineen ja touhuineen. Ja välähdyksinä hetkiä, jolloin ymmärrän, että kyseessä on vanha sielu, joka valitsi tämän elämän kaikkine sen haasteineen ja valitsi myös minut. Minut! Koska niin hän minulle kertoi.
 Kaamos tuli luokseni eräänä tavallisena päivänä kesken leikkiensä. Ihan yhtäkkiä hän tuumasi, että "Äiti, minä olen valinnut sinut ja isin " Sydämeni hypähti, sillä tiedän ja olen kuullut tarinoita lapsista, jotka muistavat asioita toisella puolen tapahtuneesta sielun valinnasta, kun sielu valitsee elämäänsä ihmisiä, äidin ja isän. Kaamos kertoi meidän olleen jonossa ja hän valitsi sieltä. Kysyin, mitä sitten tapahtui. Hän sanoi, että heidät laitettiin keltaiseen kukkaan ja sieltä sitten masuun. Tämä keltainen kukka..Mehän tulemme valosta. Ja me menemme valoon. Tästähän on ihan tieteellistäkin näyttöä, että rajalla ihminen kokee kirkasta valoa. Sattumaako?
Kysyin, missä hän oli ennen tuota valintaa. Poika vastaili minulle rauhallisesti ja epäröimättä. Toisessa maassa. Kotona. Kysyin, kuka Kaamosta silloin hoiti ja kuka hänestä huolehti. Vastaus pysäytti minut. "No se toinen äiti. Miranda." Katsoin poikaa typertyneenä. En kysynyt silloin enempää. Olin sanaton.
 Aikaa kului. Tuli päivä, jolloin poikani sanoi minulle taas ihan ykskaks yllättäen; "Äiti, se minun toinen äiti kutoi meille lapsille paitoja ja peittoja sellaisella koneella. Sitä piti polkea" Katsoin poikaa ällistyneenä. Kuvailin poljettavaa ompelukonetta ja sain vahvistavan vastauksen. Mainittakoon, että itsehän en osaa edes nappia ommella ja talossamme ei ole koskaan ollut ompelukonetta. Kysyin missä maassa he asuivat ja sain vastauksen "Englannissa" Kysyin, kuka hänen isänsä oli ja Kaamos kertoi, ettei hän muista isäänsä, koska tämä oli kuollut Kaamoksen ollessa vauva. Aikaa kului jälleen ja poika palasi aiheen äärelle sanoen " minulla oli toisessa elämässä veli. Hän kuoli kun minä olin jo sinun mahassa. Se ajoi pyörällä jäistä tietä ja rengas meni kuoppaan ja veli lensi puuta päin ja niska meni poikki." Minun oli vaikea sanoa yhtään mitään. Kuuntelin ja jotain kyselin. Ymmärsin, että minä olen tässä se oppilas.
 Joku sanoisi, että lapsen mielikuvitusta. Minä sanon, että mistä hän tiesi äitinsä nimen, kuin apteekin hyllyltä? Mistä hän tiesi käsityötavasta joka on hänelle täsyin vieras?
  Lapset ovat hyvin intuitiivisia ja he ovat niin vasta tulleet tälle puolelle, että heillä ei ole järki ja ego esteenä puhtaalle tietoisuudelle. Heissä on syvä viisaus.
Sitä mukaa, kun lapsi kasvaa, hän yhä enenevässä määrin kuulee epäpuhtaamman tiedon ohjausta. "Se ei ole totta." " Äläs nyt höpsi, ei se ole mahdollista. " "Katso vaikka, ei täällä huoneessa ketään ole".  Tulee järki, joka sotkee puhtaan tiedon ja hauraan muistijäljen. Tietoisuus jää useimmiten rajalle kun inkarnoidumme tänne. Lapsilla se voi olla vahvana vielä ja on myös aikuisia joilla se on säilynyt. Ja on aikuisia ja nuoria, joilla se on avautumassa uudelleen, kun käy läpi vaikka raskaita elämänvaiheita ja käy esim. tapaturman kautta lähellä "rajaa".
 Kaamos sanoi minulle vasta : "Äiti, minä muistan kokoajan vain vähemmän asioita toiselta puolelta" Vastasin hänelle että niin siinä ajan kanssa voi käydä, mutta minulle voi puhua kaiken, mitä haluaa ja muistaa, minä pidän hänen kanssaan nuo muistot hengissä.

Paljon tuli asiaa. Ollaan herkällä korvalla lastemme suhteen. Ei koskaan torpata heidän kokemaansa ja kertomaansa. Joskus herkkyys on ihan nenämme edessä, kun vain riisume laput silmiltä.
Silloin voimme nähdä palan jotain huikean ihmeellistä ja taianomaista.

<3 Pienten ihmeiden onnellinen äiti <3

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Hameenhelmat hämärässä

 Inspiroiko syksy teitä, niinkuin se inspiroi minua? Minusta tuntuu, etten tarvitse, kuin teemukista nenääni leijuvan omenakanelin tuoksun, niin mieleeni alkaa sadella mitä ihanimpia mielikuvia syksystä.
Ne eivät ole ikäviä mielikuvia rapakoista ja loskasta. Ehei. Ne ovat jotain ihan muuta. Ne ovat kuivat vaahteranlehtikasat puistossa, hieman sammaleenpeittämän penkin vieressä. Kaikkialla on hiljaista ja keltaista. Vain lehdet kahisevat kulkijan jalan alla. Ne ovat keltaiset kumpparit ja reippaat askeleet, poltetun oranssin värinen sateenvarjo. Ne ovat nuotion räiske ja sen lämpö kasvoilla. Pala vaahtokarkista jonka pinta on aavistuksen hiiltynyt. Ne ovat korillinen omenoita vierineenä kumollaan olevasta pärekorista ruutuviltille valtavan omenapuuvanhuksen alla. Mummon kutomat villasukat ja hyvä kirja. Kullankeltainen heinäpaalipino, ajan harmaannuttama niittylato lainehtivan elon ympäröimänä. Syvänvihreä ikimetsä ja kaatuneella puunrungolla kuksasta juotu kaakao.

 Ikuinen romantikkoko? Ehkä. Mutta olen sitä enemmän, kuin mielelläni. En halua ajatella syksyä mitenkään muuten, koska nykyinen ajattelumallini mahdollisesta hienoisesta realismin puutteesta huolimatta nostaa värähtelytasoani ja tuo minulle valtavasti inspiraatiota ja ällistyttävän hyvää mieltä. Suosittelen kokeilemaan.
 Ja kuka sanoi, etteivät nämä mielikuvat voi olla tosia?  Nakkaa vain sen ennakkoasenteen sinne metsänreunaan, ennenkuin lähtee sinne piknikille tai nuotiolle vaahtokarkkipussi eväskorissa <3 Ei kaiken tarvitse olla aina aineellista hyödykettä tuova suorite. Suurimmin ammentaa, kun ammentaa sielulle ja mielelle. Kukin tavallaan. Se oma juttu löytyy varmasti.
 Yhtä varmasti, kun tulee syksy, tulee myös henkimaailman läsnäolo lähemmäksi. Aistimmepa sen, tai emme. Ja voi ystäväni, kyllä, kyllä! Willa harmajan seinien sisäpuolellakin kuiskistaan jälleen tuolta toiselta puolelta noita pitkiä, syviä huokauksia, joita vain harvojen korvat kuulevat. Välillä suhtaudun siihen innoissani, kuin pieni lapsi. Välillä hieman jännityksen sekaisin tuntein kuulostelen ja aistin ypäristöäni.
Mitäkö on tapahtunut, kysyt? Kodissamme, niinkuin lähes jokaisessa kodissa on henkienergioita. Toiset aistivat niiden läsnäolon, toiset eivät. Toisille se on tunne, että joku katsoo, eikä paikalla ole kuitenkaan ketään. Toisille se on vain intuitiivinen tieto siitä, ettei ole yksin. Toinen haluaisi aistia, mutta mitään ei tapahdu. Koska kaikelle, aivan kaikelle on tarkalleen määrätty aikansa ja paikkansa. Mikään ovi ei avaudu, jollei sitä avata. Toinen haluaakin sen pysyvän tiukasti kiinni. Kaikki tapahtuu, juuri niinkuin kuuluukin tapahtua.
Minulle kuului tapahtua tämä seuraava asia. Ehkä siksi, että ymmärtäisin myös näköni olevan herkistymässä? Vai siksi, että joutuisin sanomaan säikähdykselle käsipäivää ja käsittelemään tuon tunteen? En todellakaan tiedä vastausta, mutta minulle tapahtui seuraavanlainen kohtaaminen;

Olin pesuhuoneessamme (jälleen tuo pääty talossamme!) Iltapesulla. Jäin hampaidenharjauksen kesken ajatuksissani mietteisiini. Minulla jäi ikäänkuin "pitkät päälle" ja hampaita pestessäni tuijotin lattian rajaan. Katsoin ajatuksissani tavallaan kaiken "läpi", enkä varsinaisesti kohdistanut katsettani mihinkään, en lattiaan, oven alareunaan, en mihinkään. Tuijotin vain ajatuksissani tyhjyyteen.

Aivan yhtäkkiä tajusin, ettei tuo tyhjyys ollutkaan tyhjä, vaan ihan hiljalleen silmieni eteen alkoi hahmottua naisen jalat. Jalassa hänellä (oli hän sitten kuka tahansa) oli puukengät. Näin myös pitkän hameen helman ja valkoisen essun alareunan. Tämä muotoutui ikäänkuin "udusta" eteeni vaaleaksi hahmoksi. Säikähdin todella ja en nostanut katsettani. Täytyy tunnustaa että tuossa hetkessä säikähdys sai minusta vallan ja poistuin kiireenvilkkaa paikalta mieheni turvalliseen kainaloon.
Kerroin tapahtumasta hänellekin ja mietiskelin hengen läsnäolon energiaa. Mietin, millaista se oli. Makustelin asiaa ja mietin, miksi säikähdin niin valtavasti. Säikähdin, koska asia tuli minulle äkkiä, enkä osannut varautua siihen. Varmaan myös siksi, että en ollut aiemmin juuri silmillä henkiä nähnyt ja ymmärsin niin nyt tapahtuneen.
Henki itsessään ei ollut pelottava. Ennemminkin sellainen hyväntahtoinen hymistelijä, joka tuumailevasti ja tomerana seisoi siinä pesuhuoneen ovella. Tämän olen tapahtuman jälkeen huomannut useampaan kertaan, kun katson ajatuksissani tai tietoisestikin kaiken "lävitse", alan nähdä vaaleita energioita. Esineiden, ihmisten aurojakin. Joskus niistä tulee selvemmin jokin hahmo. Uutta ja ihmeellistä.

Tällaisia mietteitä ja tapahtumia.
Syysfiiliksiä, mystiikkaa, kauniisti toisiinsa kietoutuneina. Muistakaa
ottaa hetki ihan itsellenne juuri tänään. Ja muistakaa, että vaikka pelko on ihmiskunnan vanhimpia tunnetiloja, sen ohjauksessa ei kannata elämäänsä elää. Tartutaan kaikkeen kauniiseen ja voimaannuttavaan <3

syyshalauksin Pauliina

lauantai 5. elokuuta 2017

Puuta, pellavaa ja pimeneviä iltoja

 Vastaleikatun ruohon tuoksu kantautuu nenääni raollaan olevasta tuuletusikkunasta, kun mittaan kultakatriinaa kahvinkeittimeen, mielessäni kahvikupin höyryävä lämpö ja seesteinen hetki sohvan nurkassa sisustuslehteä selaillen. Kesä on hurahtanut willa harmajan asukkaidenkin ohitse, kuin kuvankaunis luotijuna, jonka kyytiä odottaa joka vuosi kuin susi nousevaa kuuta, ja kun lopulta elokuun asemalla nousee kyydistä, miettii, että jos saisi menopaluu liput repeattina, niin ehtisi nauttia kyydistä. Suomen kesä. Lyhyt ja vähäluminen. Mutta, oli iten oli, rouva syys huutelee jo porstuasta, että tulossa ollaan, kaivakaahan kaulahuivit kaapeista pesukoneiden villaohjelmien hellittäviksi, kohta niillekin löytyy kelit, milloin käyttää.
 Kesän aikana olen löytänyt itsestäni useita sisustuskärpäsen puremia. Vaikutuksia ei ole vielä nähtävissä, mutta olen lähes varma, että nämä puremat ovat hiukan skandinaavisuuteen kallellaan. Se, miten näitä puremia hoitaisin, ei ole minulle, eikä kukkarolleni vielä valjennut, mutta uskon, että keksin kyllä keinot, joilla loihtia hiukan rouhean skandinaavista ilmettä kotiamme koristamaan. 75 neliöisen rintamamiestalon emännällä on oltava maltillinen mieli mööpeleiden ja muun suhteen. Kukaan ei nauti siitä, jos kumartuessa kolauttaa kupolinsa kaapin kulmaan ja vartta suoristaessa risukranssi löytyy tiukasti tukkaan takertuneena. Seesteisyys, harkitun persoonalliset yksityiskohdat ja vaikkapa vuodenajan mukaan valitut värivivahteet yksityiskohdissa ovat ne jutut, mitkä saavat minut vaikkapa pinterestissä painamaan sitä tallennus täppiä. Luonto ja sen materiaalit osana sisustusta ovat edullinen tapa luoda vaihtelevaa ja monipuolista visuaalista ilottelua DIY hengessä. Käpyjä laakeaan puuastiaan hentojen valojen kera rouhean puupöydän päälle, eikä alle tarvitse edes liinaa, jos haluaa primitiivisyyden huippuunsa. Kelon oksia vanhaan voikirnuun porstuan räsymaton viereen toivottamaan vieraat tervetulleeksi. Mustaa, tervalta tuoksuvaa puuta, vaaleita oksia. Ryppyiset pellavalakanat ja hento laventelin tuoksu. Mielikuvia ja ideoita tupsahtelee, kuin sieniä sateella. Toteutuksiin voi lähteä jostain ihan pienestä jutusta, oman innostuksen mukaan ja ideoita muokaten ja soveltaen.
Meidän mökki on saanut pihalleen autokatoksen papan tekemästä rakoliiteri kehikosta. Nyt on volvolla oma pikku mökki ja parasta siinä jotenkin on se, että siitä tulee ihan meidän näköinen. Rouhea ja kotoinen, ei justiin, ku ei soo nii justii. Myrskylyhtylamppu sitte kattoon niin pimeän aikaan tiellä kulkijalle ja pihaan saapuvalle tuikkaa sieltä lämmin valonkajo. Nyt elokuun pimeneviin iltoihin voisin hankkia uudet lyhdyt katoksen räystään alle roikkumaan. On niin kiva sytytellä kynttilöitä pihallekin, kun hämärät syysillat saapuvat. Ulkosaunakin varmasti lämpiää useammin syksyllä, kuin kesällä. Se tunnelma. Varjot ja sihahtava kiuas. Ovesta nouseva höyry, koivuhalot ja tulen loimotus kiukaan suuluukusta.  Juuttimatto ja pehmeät pyyhkeet.. Loppukesässä ja alkavassa syksyssä on jotain taianomaisen kaunista ja tunnelmallista.

Henkiset asiat ovat nyt olleet myös kovasti pinnalla ja kesän vaihtumisen syyspuoleen huomaa myös siitä, että aistimukset vahvistuvat kovasti. On sattunut ja tapahtunut taas. Ensi kerralla kerron hiukan niistäkin asioista.

Mutta nyt on laskeutunut jo ilta Willa harmajankin pirttiin ja  pienoiset pellavapäätkin tuhisevat jo kukin omassa sängyssään. Kuppi teetä vielä päättämään tämä sadepäivä.

Kohti uusia aamuja ja uusia inspiraatioita

Willa harmajasta Pauliina