tiistai 4. huhtikuuta 2017

Valon polulla

 Paljon on tapahtunut Willa harmajan seinien suojassa sillä välin, kun blogini on elänyt hiljaisuudessa. Tällä kertaa en niinkään tarkoita yliluonnollisia ilmiöitä kodissamme, vaikka sitäkin on jossain määrin ollut. On tapahtunut muutoksia henkisellä tasolla minussa itsessäni ja ne ovat suuria ja mullistavia asioita kaiken kaikkiaan. Minulla on ollut syystäkin hiljainen blogi. Olen käynyt elämässäni läpi syvää muutoksen ja murroksen kautta. Henkistä tietä on tuotu minulle todella monin eri tavoin, enkelit tuntuivat viestivän siitä kokoajan jollain tavalla ja koetin sitä vastustaa. Elin vakaumuksessa, jota en kokenut syvvällä sisimmässäni omakseni. Olen sittemmin tehnyt valinnan astua henkisyyden polulle ja olla vapaasti juuri sitä, mitä olen sisimmässäni ollut jo kauan. Vaikka vakaumuksesta irtaantuminen on ollut kipeä prosessi, olen hiljalleen alkanut löytää yhä vakaammin sen Pauliinan, joka minä oikeasti olen. Ja olen äärettömän onnellinen siitä, ettei minun tarvitse enää yrittää olla mitään muuta. Ei tästä prosessista sen enempää. Lähinnä johdantoa siihen, että blogissani tulen puhumaan jatkossa varmasti hyvin paljon henkisen polun asioista ja niiden ajatusteni pohjalta, jotka ovat osa aidointa minua. Jos henkiset asiat ovat lähellä sydäntäsi, uskon, että voit löytää blogistani jatkossakin luettavaa. :)


 Mitä henkisyys on minulle? Miten se näyttäytyy elämässäni? Sanoisin, että siitä on vuosien saatossa tullut ja on yhä enenevässä määrin tulossa minulle elämäntapa. Uskon jälleensyntymisoppiin ja tähän liittyviä asioita olen käsitellyt paljon mielessäni viime aikoina. Uskon siis edellisiin elämiin ja värähtelytasoihin ja sielun valintoihin jne. Nämä asiat eivät ole tulleet elämääni yhdessä yössä, vaan nyt on ollut aika tässä elämässä kohdata henkinen polku ja siihen liittyvät opit. Perehdyn näihin asioihin hieman muissakin kirjoituksissani mm siten, millä tavalla lapset voivat muistaa menneitä elämiään jne. Olen erittäin hämmentävällä ja liikuttavalla tavalla saanut todeta tämän asian myös erään oman lapseni kohdalla. Lapset opettavat meitä aitoudellaan ja pysäyttävät asioiden äärelle, joissa peloille, egolle ja järjelle ei ole sijaa. Vain puhdas informaatio valosta ja asioista joita ei voi selittää lapsen mielikuvituksella. Uskon myös vapaaseen tahtoon. Kaikelle on tarkka aikansa ja paikkansa. Jos sielu ei ole valmis kohtaamaan näitä oppeja tässä kohtaa, niin ei yksinkertaisesti vaan käy. Jokainen sielu on valinnut oman kulloisenkin elämän kasvun ja opinpolkunsa ja kaikki tapahtuu tarkalleen juuri niikuin pitääkin.Oppiläksyt voivat olla kipeitä ja vaikeita ja niihin voi kulua hyvin kauan aikaa. Omalla kohdallani olen käynyt tiukkaa oppia hyvin, hyvin kauan kuolemanpelosta ja kuolemasta. Palaan näihinkin asioihin myöhemmin. Käymme monenlaisia asioita tulevaisuudessa pala palalta läpi.


Tämä polku on kokoaikaista kasvua ja vastausten etsimistä, itsensä kuuntelemista ja uuden äärellä oppimista. Kuten varmasti voi huomata, blogini sisältö on kokemassa muutoksen kautta. Uskon vakaasti, että näin pitääkin olla. Nämä asiat pitääkin kirjoittaa. Joku lukee ehkä kiinnostuneena, joku hämmentyneenä. Kolmas pitää hulluna. :D Uskon, että kaikki ovat omalla polullaan juuri siinä kohdassa ja vastaanottavaisuuden tilassa, kuin pitääkin olla. Kaikessa on herkkä balanssi. Kohtaamisissa, informaatioissa, joita saamme eri kanavia myöten. Ihan kaikessa.

Enkelit ovat erittäin tärkeä osa henkistä polkuani, samoin luonto ja henkinen hyvinvointi, sen monissa eri muodoissaan. Olen oppimassa, enkä itsekään tiedä vastausta lähellekään kaikkeen. Kasvun polkua, oppiläksyjä ja todella, todella suuria ja uusia asioita. Tässä pintaraapaisua siitä, mitä kohti olemme menossa. Tämä on minun polkuni. Olette itseasiassa astuneet kanssani tämän blogin lukijoina aikamoisen harppauksen uuteen. Kiitos kun olette siinä. Jos tunnet, että on aika päästää irti ja jäädä tälle pysäkille, kiitän sinua seurasta. Kiitos että olit mukana. Jos sinua pelottaa uusi, mutta silti kiinnostaa, kuuntele sisäistä ääntäsi. Sinua ohjataan kyllä. Jos olet avoin ja valmis jatkamaan matkaa kanssani, olen siitä hyvin iloinen. Monet seikkailut ja uudet asiat odottavat meitä. <3

Valoa ja rakkautta päivääsi
Willa harmajasta Pauliina

perjantai 24. helmikuuta 2017

Unien ikivanha viisaus

 Unista aamua täältä Willa harmajan pirtistä. Minulla on jo jonkin aikaa mietityttänyt eräs seikka. Olen pohtinut sitä, mikä minä olen. Tiedän olevani selvätuntoinen ja minulla on myös selväkuuloisuutta ilmennyt jonkin verran ja selvänäköä pienissä määrin. Minä olen kuitenkin nyt jonkin aivan uuden asian äärellä tämän unien näkemisen kanssa ja olen nyt huomannut, että tuo ominaisuus minussa, mikä se sitten ikinä onkaan, voimistuu voimistumistaan. Tuntemuksia herättävää tämä on, siitä ei pääse mihinkään. Kuten jo olen kerran aiemmin blogissani maininnut, olen nähnyt aiemmin yhden enneunen. En sitä silloin jäänyt sen enempiä pohtimaan, vaikka se olikin erikoinen tapaus. Nyt olen huomannut, että mitä enemmän olen meditoinut, aistimukseni ovat sitä voimakkaampia ja myös suureksi yllätyksekseni unimaailma on alkanut antaa minulle viestejä, joita en koe millään tavalla voivani hallita tai kontrolloida ja tiedän, että tämä on myös siksi hyvin puhdasta informaatiota. Eli siis meditaatio on vahvistanut päiväsaikaan tapahtuvia aistimuksiani ja olen huomannut näillä olevan selkeä yhteys. Näkyy olevan myös niin, että minulla voimakkaimpana kanavana toimiva selvätuntoisuuden muoto aktivoituu voimakkaimmin. Nyt kuitenkin tähän kaiken rinnalle on astunut minulle aivan uusi muoto saada viestejä ja nämä viestit tulevat minulle unieni kautta.
 Olen pistänyt merkille, että kun saan unien kautta jotain informaatiota, jolla on todellista merkitystä valve elämään, olen aamulla 100% tietoinen siitä, että sain unessa tärkeän viestin. Puhun viestistä, koska en tiedä tälle oikeaa nimeä. Onko se enne? Opastus? Varoitus? En tiedä. Minä olen myös varovasti kysellyt asioista, koska tällainen saa minut tietysti hiukan hämilleni. Mitä tämä on ja miksi näen unia? Sanottakoon nyt näin, että olen saanut tietoa, että tätä ominaisuutta on esiintynyt suvussani. En halua tässä alkaa tätä sen enempää avaamaan, mutta minulle tämä oli mielenkiintoinen ja jollain tapaa helpottavakin tieto.

Olen myös jotenkin varovainen nyt siitä, mitä ja miten näistä asioista kerron. Olen huomannut, että usein unet, joita olen nähnyt, linkittyvät jollain tapaa minulle tärkeisiin ihmisiin. Unessa näkemäni asiat eivät välttämättä tapahdu itse henkilölle, joka on elämässäni, vaan asiat joita näen, voivat tapahtua heidän lähipiirissään oleville henkilöille. Itselleni en ole varsinaisia unia saanut tapahtumista ja hyvä niin. Kuitenkin olen saanut selkeitä opastuksia ja varoituksia. Kun varoitukset tulevat unessa, otan ne hyvin vakavasti. Kuten jo aiemmin sanoin, unet ovat minulle erittäin puhdasta informaatiota ja kunnioitan syvästi tätä ominaisuutta, enkä ikinä halua sitä väärin käyttää. Mistä sitten tiedän, mikä on viesti ja mikä on "vain" unta. Se on se tunne. Nämä viestit ovat äärettömän selkeitä mm. tunnelmaltaan. Noissa tilanteissa koetut tunteet ovat unissakin syvää surua, pettymystä tai varmuutta. Aamulla minulla on välittömästi herätessäni järkähtämättömän varma tieto siitä, että sain unessa viestin. Minä vain tiedän sen.
 Millaisia viestejä minulle sitten unissa oikein annetaan? En halua missään tapauksessa näitä informaatioita yhdistettävän keneenkään ihmiseen. Se, kerronko informaatiosta henkilölle, josta unen näin, on aina erittäin vakavan harkinnan alla. En tiedä mistä tämä tulee, mutta haluan ehdottomasti toimia tässä asiassa oikein. Jos uni on toteutunut ja minulle kerrotaan tapahtumasta, saatan harkintani mukaan sanoa nähneeni unessa tämän tapahtuvan. Unissa voidaan tuoda viestiä jonkin henkilön kuolemasta, sairaudesta, järkyttävistä ja suurista elämäntapahtumista, ja olen myös saanut ohjausta ja varoituksia liittyen omaan elämääni. Monenlaisia asioita siis.Nämä asiat tulevat unissa aina randomisti, eikä niihin osaa varautua etukäteen. Asiat voivat nostaa esiin hyvin monenlaisia tunteita. En kuitenkaan koe tätä raskaana asiana. Olen oikeastaan hyvin kiitollinen tästä kaikesta.

Vaistoni sanoo, että uusi lehti on avautumassa tämän myötä. Ei ole kiire mihinkään. Uskon, että elämä ja aika antavat tarpeellisia vastauksia tästä heränneisiin kysymyksiini ja kaikella tapahtuvalla on aikansa ja paikkansa, kaikella on tarkoituksensa. Uskon vakaasti, että saan elämässäni kaiken tarpeellisen ohjauksen myös tämän asian suhteen. Mielenkiintoista ja moninaista on tämä elämänpolku. Yksi sivusto, missä on kivoja selityksiä unille, on hedelmäpuu. Unista on myös kirjoitettu runsaasti kirjallisuutta ja aihe puhututtaa netissä.

Unelmoidaan ja uneksitaan, levätään ja valvotaan.

Sinä et löydä mystiikkaa.
Mystiikka löytää sinut.

Valon terveisin Pauliina

torstai 9. helmikuuta 2017

Koputuksia kammarista

 Heipparallaa ihanaiset blogini lukijat. :) Arjen touhut ja säpinä taukosivat sen verran, että ehdin tänään kertoa teille rakkaan Willa harmajamme viimeaikaisista yliluonnollisista ja selittämättömistä tapahtumista. Minulla oli myöskin ollut jotenkin tosi pitkä tauko aistimisessa, kanavat olivat tavanomaista enemmän kiinni, koska elämäntilanteeseeni tuli hiukan stressiä, joka onneksi on sittemmin jo hellittänyt. Nyt minulla on ollut taas aikaa rauhoittua hieman, meditoida ja kuunnella itseäni. Ja kuin itsestään tämän oman mielen rauhoittumisen ja hektisyyden hiljenemisen myötä olen taas alkanut pikkuhiljaa aistimaan asioita. Se on kyllä jotenkin jännä, kun nämä tapahtumat eivät todellakaan tule sillä tavalla, että odottaisin jännittyneenä jotain erikoista tapahtuvaksi, ehei! Ne tulevat yleensä tilanteissa, joissa olen ihan muissa mietteissä ja touhuan jotain ihan arkisia asioita. Silloin voi yhtäkkiä aistia aivan randomisti jotain kesken kaiken. Tilanteet siis tulevat minulle lähes joka kerta puskista.

Sen pitemmittä puheitta palataampa muistelemaan erästä tapahtumaa. Touhuilin vastikään olohuoneessa töitäni, kun yhtäkkiä toimeni keskeytti talon uudesta päädystä kuuluva ääni. Joku tai jokin koputti seinään. Kop kop kop kop...Nostin päätäni ja odotin, josko ääni jatkuisi. Kaikkialla vallitsi kuitenkin hiljaisuus. Ääntäkään ei kuulunut. Puntaroin mielessäni asiaa. Tikka se ei ollut. Ääni kuului ihan selkeästi sisätiloista ja suhteellisen läheltä. Varsinaista paikallistamista on kuitenkaan erittäin vaikea tehdä. Ääni saattoi tulla joko lasten- tai kodinhoitohuoneesta. Se oli hyvin samankaltainen ääni, mikä lähtee, kun koputat vaikka kaapin oveen tai seinään. Unohdin asian lähes kokonaan, kunnes eräänä päivänä tyttäreni tuli yhtäkkiä vessasta ja sanoi, että mikä on tuo kummallinen koputus, minkä hän kuuli tulevan jostain ihan läheltä. Minä olin silloin keittiössä, enkä kuitenkaan ollut kuullut mitään. En oikein osannut vastata tyttärelleni. Jäin kuitenkin miettimään näiden kahden tapahtuman samankaltaisuutta.Poissuljin myös sen mahdollisuuden, että ääni tulisi ullakolta. Jos ääni olisi tullut sieltä, se olisi ollut paljon vaimeampi. Eilen tilanne kuitenkin toistui. Tyttäreni ja hänen kaverinsa tulivat kesken leikkien ihmettelemään minulle, että mikä ihme tuo koputus taas oikein on. Tälläkään kertaa minä en ollut kuullut yhtikäs mitään. :O Minkäänlaista järkevää selitystä tälle tapahtumalle ei meistä kukaan ole löytänyt. Mikään ulkoa kuuluva napse tai vastaava se ei kuitenkaan ole. Sellaisen erottaisi ja tunnistaisi. Tässä koputuksessa on kuitenkin jotain hyvin omituista ja miksi se kuuluu vain jonkun korviin, eikä kaikkien lähietäisyydellä olleiden korviin. Hmmm?
Hiukan sisustusta
 Tästä pääsemmekin seuraavaan tapahtumaan. Willa harmajassa oli rauhallinen aamu. Mieheni oli lähtenyt viemään lapsia hoitoon ja oli ottanut vanhimman tyttäremme myös kyytiin ja vei hänet kouluun. Minulla oli hetki aikaa venytellä peiton alla. Yhtäkkiä kuulin, kuinka ulko-ovemme kahva painui alas ja ovi avattiin. Ihmettelin, miten mieheni palasi jo, enkä ollut kuullut edes auton ääntä, mikä yleensä kuuluu selvästi sisälle saakka, kun joku ajaa pihaan. Odotin, että mieheni avaisi myös sisäeteisen oven ja tulisi pirttiin. Minulla oli silloin hänelle muutoinkin asiaa, joten ihmettelin kun hän ei tullutkaan sisälle. Ajattelin hänen kuitenkin pyörähtäneen ovelta hakemaan liiteristä halkosylillistä tai menneen käymään koirahäkeillä, mikä hänellä oli usein tapana. Tartuin puhelimeen ja aloin lukea sähköposteja ja unohdin koko asian. Lopulta nousin ylös ja laahustin kahvinkeitintä kohti. Yhtäkkiä kuitenkin pysähdyin. Ulko-ovi oli sepposen selällään ja mieleeni jysähti,ettei kukaan koskaan lopulta tullutkaan sisälle. Kävin sulkemassa avonaisen oven ja kurkistin ikkunasta ulos, eikä autoamme näkynyt pihassa. Mitä ihmettä? Soitin miehelleni ja kysyin, missä hän oli. Töissä, kuului vastaus. Olin äimänkäkenä. Joku oli käynyt ilmi selvästi avaamassa ulko.oven minun vielä pötkötellessä sängyssä. Eikä paikalla ollut silloin minun lisäkseni ristin sielua.. Täytyy myöntää, että silloin kulki selkää pitkin kylmiä väreitä..
Sitten viimeisimpään, viimeöiseen tapahtumaan. Ilmestyikö minulle yöllinen jalkaani takertuja vai mitä ihmettä minä näin? Olin yöllä lämmittämässä maitopulloa meidän pikkuneidille. Kello oli jossain kahden ja kolmen välillä ja odotin kärsimättömänä mikron kilahdusta. Lopulta mikro piippasi ja sieppasin pullon ja ruuvasin tuttiosan paikalleen. Pyörähdin ja lähdin kävelemään makuuhuonetta kohti. Olin juuri astunut keittiön uunin kulman takaa olohuoneeseen kun säikähdin ihan totaalisesti. Minua vastaan liukui jokin läpinäkyvä olento, joka siinä samassa katosi. Vetäisin kiivaasti henkeä ja sydämeni takoi hullun lailla. Minä harvoin säikähdän mitään niin perinpohjaisesti. En ollut osannut tippaakaan odottaa mitään tällaista. Tilanne meni todella nopeasti ohi, enkä kerinnyt nähdä, kuka tai mikä tuo vastaani liukunut olento oli. Ravistauduin irti säikähdyksestä, vein maitopullon tyttärelleni ja painoin pään tyynyyn. Sain nukkua yöni rauhassa, mutta sen verran yöllinen tapahtuma mietitytti, että päätin kirjoittaa tänään siitä blogiini. Harvoin aistin silmillä yhtä selkeästi mitään. Todella, todella harvoin.
Aika tarkalleen tuossa kohdalla, missä koiramme makaa, yöllinen aave liukui minua vastaan. Hyr!
Nyt on tämä blogiteksti taputeltu ja jäämme jännityksellä odottamaan, mitä kaikkea elämä eteemme tuo. Kuitenkin haluan korostaa sitä, että henkimaailman kanssa kun ollaan tekemisissä, on tärkeää muistaa, että se ei ole viihdettä, vaan kysymys on oikeasti mm sieluista, jotka eivät ole syystä tai toisesta päässeet etenemään valoon, vaan ovat jääneet ns välitilaan. Itse ajattelen, että aina kun mahdollista, on hyvä auttaa näitä sieluja kohti valoa.

Me toivottelemme Matami koiran kanssa teille täältä mökistämme oikein ihanaa ja aurinkoista helmikuun päivää <3
Pukeudutaan lämpimästi ja kietoudutaan villaisiin kaulaliinoihin ja pistetään nenämme kirpakkaan pakkaseen ja kuunnellaan, kuinka askeleet narskuvat ja katsellaan kimmeltäviä, kuuraisia puita :)

Pauliina

lauantai 28. tammikuuta 2017

Rajoitteet romukoppaan - peruspirkko meditoi!

 "Hermot menee, nyt ei vaan jaksa!"
 "Pitäskö sinun tehä vaikka semmonen meditaatio?"-Kysyy minun rakas körilääni, jonka parta on kuin tukkijätkällä ja kämmenet useammin mustat, kuin puhtaat. Minut kaapataan karhunhalaukseen tutun tuoksuista ruutupaitaa vasten. Hymyilen hyvää mieltäni mörököllini kainalossa. Tuo mies tarkoitti, mitä alttarilla sanoi yli kymmenen vuotta sitten. Väsyneenä keittiössä, toisessa kädessä tiskirätti, koen yhden arjen tähtihetkistä. Elämä hymyilee ja minä hymyilen takaisin.

Vilkutan ovelta kohti mummulaa lähteville heipat ja ymmärrän olevani etuoikeutettu monin tavoin. Suljen oven, kaadan kupin kahvia, potkaisen jalat suoraksi sohvalle ja mietin, teenkö ohjatun meditaation, vai meditoinko ilman ohjausta. Päädyn tänään ohjattuun. Laitan kuulokkeet korvilleni ja valitsen Kupariketun youtube- kanavan. Plaraan laajaa valikoimaa erilaisia meditaatioita. Tänään päädyn valitsemaan seuraavan: Kehon rentoutus - hemmottelu meditaatio.
Minä ja sohva meditaatio treffeillä
 "Meditaatio on yksittäisistä työkaluista voimakkain apu sairauksista toipumisessa" - sanoo kirjailija ja meditaatio - ohjaaja Ian Gawler. Meditaatiolla on paljon terveyshyötyjä ja se vaikuttaa ihmismieleen  ja kehoon monin eri tavoin. Tästä löytyy paljon tutkittua tietoa. Muutamia mainitakseni;
- Parasympaattisen hermoston aktivoituminen
- Aineenvaihdunnan paraneminen
- Auttaa painonhallinassa
- Vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta
- Lisää onnellisuutta
- Vähentää kivun tunnetta..jne jne...Lista on pitkä.

Hippien hömpötystäkö? Kenties jalat ristissä mumisemista? Jos tuohon ryhdyn, kasvaako päähäni seuraavaksi rastat ja löydän linssejä lautaseltani?  Nyt on aika tukkia ennakkoasenteet syvälle romukoppaan! :)

Mainitsin aiemmassa postauksessani toipuneeni hiljattain 10 vuotta kestäneestä masennuksesta. Siihen, että tuolta suosta lopulta nousin, on lukuisia syitä, mutta yksi asia, mikä on ollut tärkeä tekijä henkisen tasapainon ja hyvän olon löytämisen tiellä, on nimenomaan ollut tämä onnellinen eksyminen meditaation maailmaan. Ja kun elämässä löytää jotain hyvää, miksei sitä jakaisi muiden kanssa? Mottoni onkin "Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on puoli surua."


Jokaisen pitäisi opetella rakastamaan itseään terveellä tavalla
Minulla se alkoi univaikeuksista. Kun on yöllä pyörinyt lakanansa hikiselle rusetille ja laskenut lampaita niin, että maistuu jo villa suussa, sitä alkaa etsimään apua muualtakin, kuin tyynyn hyvästä asennosta. Minulle se oli youtube ja sieltä löytyneet meditaatiot.

Tiedän, että saatat sanoa, ettei sinulla ole moiseen aikaa tai mahdollisuutta. Ei ehkä olekaan keskellä kirkasta päivää. Meditaatio on ihana tehdä vaikkapa illalla ennen nukkumaanmenoa, kun se talon sitkeinkin pieni unentorjuja sissi on luovuttanut ja unimasa on päässyt hiekkansa sirottelemaan. Minua meditaatio on aina auttanut kadonneen unen löytämisessä, sekä laukkaavien ajatusten ja stressin taltuttamisessa. Meditaatio auttaa rauhoittumaan ja nukahtamaan, mutta myös virkistymään, voimaantumaan ja heräämään uuteen päivään. Meditaatiolla on ihana aloittaa päivä, jos siihen vain on mahdollisuus.

Ei suinkaan tarvitse hymistä outoa mantraa tai istua meren rannalla. Ei tarvitse osata hienoja tekniikoita. Voit päräyttää meditaatiot käyntiin vaikka naperojen päikkyjen aikaan kotisohvalla tai pirtin matolla. Joogakamppeita ei tarvitse laukkoa ostamaan paikallisesta body fitness putiikista, vaan ihan ne omat pieruverkkarit riittää.
Meditaatio voi olla arkea tai luksusta tai arjen luksusta. Sinä päätät. Joka kerta.

Ensiaskeleita meditaation ihanaan maailmaan voin mitä lämpimimmin suositella kokeilemaan esimerkiksi ohjatuilla meditaatioilla. Tarvitset kännykän tai tietokoneen, kuulokkeet, jos paikalla on muita, ja hetken omaa aikaa. Meditaatioita on eri pituisia. Kymmene minuuttiakin voi riittää. Ja jos se koululainen porhalsikin juuri nyt kotiin, kun aioit ruveta kokeilemaan, ja jos sinua ehkä epäilyttää vielä tämä koko touhu, pyydä koulukas mukaan ja avatkaa esimerkiksi Kupariketun youtube kanava, jossa on tarjolla meditaatioita myös lapsille! Ihmetelkää asiaa yhdessä ja nauttikaa uudesta kokemuksesta. Ei tämän homman tarvitse olla aina niin vakavaa. Se on parhaimmillaan minullekin ollut ysiveen kanssa rentouttavaa laatuaikaa. Ollaan kainalossa ja hipsitään yhdessä mielikuviin, jotka ovat täynnä vaikkapa värikkäitä keijuja, tai muuta mukavaa.

Mutta, se voi olla myös se sinun ikioma hetkesi. Se oma, siisti, uusi juttu, joka oikeasti auttaa sinua jaksamaan paremmin. Kyllä tätä voi tehdä ihan peruspirkkokin.

Aloitetaan tällä ja perehdytään myöhemmin aiheeseen lisää.
Olkoon tämä iloinen askeleesi kohti paremmin voivaa Sinua!

Rakkaudella Pauliina

perjantai 27. tammikuuta 2017

Auringonsäteitä hiuksissani - Blogini monipuolistuu


 Hei sinulle ystäväni , joka luet tätä tekstiä. Avasit tämän linkin juuri siitä tilanteesta, mikä on sinun elämässäsi meneillään juuri nyt. Sylissäsi on ehkä lapsi, tai sylisi on tyhjä. Ehkä jopa kipeän tyhjä. Sinulla on ehkä kiire, ehkä sinulla on aikaa lapsen päiväunien verran. Tai sitten sinulla ei ole kiire mihinkään. Tai ehkä olet ihan yksin ja sinulla ei muuta olekaan kuin aikaa. Olit missä tahansa, olit kuka tahansa, tämä postaus on kirjoitettu rakkaudella juuri sinulle.

Ihan ensimmäiseksi haluan kysyä sinulta, kuinka sinä voit? Tähän kysymykseen saa yleisimmin vastauksen, kiitos, ihan hyvin. Voi olla, ettet kuitenkaan vastaisi niin. Olipa vastauksesi millainen tahansa, uskon, että se, mistä tänään kirjoitan, on kirjoitettu myös sinun tilanteeseesi.

Mitä asioita sinä teet voidaksesi hyvin? Mikä saa sinun sykkeesi tasaantumaan ja hymyn kohoamaan huulillesi? Uskon, että meillä ihan jokaisella on oikeus voida hyvin. Minä haluan kertoa sinulle, mitä hyvinvointi on minulle. Minä toivon, että saat tarinastani itsellesi ehkä palan, jonka voit poimia mukaasi, tehdä siitä näköisesi ja ottaa ehkä ihan  ensimmäisen tiedostetun askeleen kohti henkistä hyvää oloa.

Minä olen äiti.Minä olen vaimo. Ja ennenkaikkea, minä olen nainen. Ensimmäisen lapseni synnyttyä minä unohdin jälkimmäisen asian täysin kokonaan. Se meni minulta hukkaan, kadotin sen jonnekin kaiken valtaavan äitiyden taakse. Nytkin pienimmäiseni, kaksivuotias ilopillerimme keskeyttää kirjoittamiseni aika ajoin hyppäämällä kaulaani. Kuitenkin, tänä päivänä koen tästä huolimatta, että olen nainen. Jotain on siis tuossa välissä tapahtunut. Yhdeksään vuoteen esikoiseni ja kuopukseni välissä on mahtunut paljon. Matka hukassa olevasta minästä eheäksi naiseksi ja äidiksi on ollut pitkä, raskas ja erittäin rikas. Ja kaikki on ollut tarpeen. Olen juuri vastikään toipunut 10 vuotta kestäneestä rankasta masennus jaksosta. En todellakaan uskonut, että puhuisin jossain vaiheessa elämääni masennuksesta menneessä aikamuodossa. Tänä päivänä sen kuitenkin teen, aidosti ja onnellisempana, kuin koskaan.

Minulla on käsissäni äärettömän iso paketti asiaa, jonka haluan teille kirjoittaa. Se ei mahdu yhteen, eikä kahteen postaukseen. Kuten jo aiemmissa postauksissani olen maininnut, haluan tehdä sitä, minkä koen erittäin tärkeäksi aiheeksi ja joka on todella lähellä sydäntäni. Se on henkinen hyvinvointi. Minun täytyy kuitenkin ottaa asia kerrallaan ja puhua pala palalta tästä aiheesta.
 Tänään haluan sanoa teille kaikille sen asian, että henkisyys ja henkinen hyvinvointi, sekä henkimaailman tapahtumat tulevat kulkemaan blogissani käsi kädessä. Olen matkalla oppinut myös sen, että työ tekijäänsä opettaa. Blogista on ajatustyön ja fiilisten ja intuition avulla muotoutumassa hiljalleen juuri minun näköiseni ja oloiseni paikka, johon kerron itsestäni, ajatuksistani ja myös elämäntyylistäni. Tässä kohtaa minun on pakko puhua elefantista olohuoneessa. Tiedän, että on ihmisiä, jotka lukevat blogiani ja pudistelevat päätään ja pitävät vähintään puolihulluna ja ovat huolissaan. Heille sanon tämän; Minusta ei tarvitse olla huolissaan. Olen äärettömän onnellinen ja minulla on kaikki hyvin. Jos tämä ei riitä, haluan vielä sanoa, että minä en välitä siitä, mitä ajattelet. Minä olen arvokas ja minun tyylini ja valintani ovat yhtä hyviä, kuin sinunkin valintasi. :) Minä olen löytänyt jotain niin arvokasta ja hyvää, että en luovu siitä koskaan. Jokaiselle toivon valoa, rakkautta ja iloa. Niiden kautta pääsemme askel askeleelta lähemmäksi aidointa ja puhtainta olemista. Jokainen on polullaan juuri siinä vaiheessa, missä kuuluukin ja toimii juuri siten, mihin "resurssit" riittävät. Tehdään jokainen matkaamme ja iloitaan risteävistä poluista ja kohtaamisista. Nämä leikekohdat opettavat meitä henkisen kasvun tiellä ja antavat paljon enemmän, kuin ehkä ymmärrämmekään.

Huh! Tulipas postaus. Huomaa, että teksti on muotoutunut kirjoittaessa ja vielä ei varsinaiseen asiaan olla edes päästy. Näin se teksti vie kirjoittajaa, eikä kirjoittaja tekstiä. Ensi kerralla puhun varsinaisesta ensimmäisestä asiasta, jonka olen ottanut itse osaksi arkeani ja henkistä hyvinvointani. Puhun meditaatiosta ja sen voimasta ja vaikutuksista.

Tähän loppuun haluan myös kertoa viime aikoina havaitsemaani kokemusta henkimaailmasta. Jo kuukausia olen huomannut omituisen seikan, joka ilmenee minulla voimakkaimpana vallitsevan selvänäön muodon kautta, eli selvätuntoisuuden kanavaa myöten. Iltaisin tai öisin, kun käyn esimerkiksi vessassa tai lämmitän nuorimmaiselle maitopulloa tai muuten liikun talossa, tunnen lähes aina vasemmassa jalassani omituisen tunteen. Tuota tunnetta voisi kuvailla, niinkuin joku tarttuisi minua jalasta kiinni ja roikkuisi siinä. En ole oikein saanut kiinni, että mikä tämä henki on ja mitä asiaa sillä on minulle. Selkeää kontaktia minuun kuitenkin rajan takaa otetaan. Mietin, luottaako intuitiooni jollain tavalla loukkaantuneesta henkilöstä, joka takertuu jalkaani. Kuitenkin kun intuitio ja vaistoni näin sanoo, uskon sen olevan juuri niin. Kuka takertuu jalkaani öisin, kun kuljen kotonamme? Ajattelin, että ensi kerralla kysyn ja kuuntelen, minkä vastauksen saan. Kontakti on niin selkeä, että katson voivani tätä kysyä.

Sukellamme siis ensi kerralla meditaation maailmaan ja puhumme lisää henkisestä hyvinvoinnista. Iloa ja valoa sinulle siihen hetkeen, missä olet.
Tehdään jokainen tänään ainakin yksi asia, mistä tulemme oikeasti iloiseksi ja mikä saa meidät unohtamaan velvoitteet ja kiireet pieneksi hetkeksi.
Olkoon se sitten kuppi kahvia tai lempikappaleen kuuntelu.

Auringonsäteitä hiuksiisi

Willa harmajasta onnellinen Pauliina


tiistai 17. tammikuuta 2017

Paljon melua "tyhjästä"

 Tervehdys rakkaat lukijat taas pitkästä aikaa! Päivät ovat pidentyneet ja valo alkaa saada niskalenkki otetta pimeydestä. Kevättä kohden mennään hitaasti, mutta varmasti. Willa harmajan pikkuväki on ollut nuhaista ja välillä kuumeistakin, joten olen niistänyt pikku neniä, vaihtanut vaippoja, lääkinnyt ja ollut äiti sanan varsinaisessa merkityksessä varsin kokopäiväisesti viime viikot. Siitä johtuen blogini on ollut paljon hiljaisempi, mutta nyt ilokseni näyttää siltä, että taudin selkä on taittunut ja arki palautuu hiljalleen tuttuihin uomiinsa ja sen myötä myös omille töille ja harrastuksillekin löytyy aikaa.

Monenlaista on tapahtunut ja arki on rullannut tasaiseen tahtiin, mutta on tuon arjen keskellä tullut tilanteita, jotka koskevat vahvasti blogini aihepiiriä.Viimeisin näistä tapahtumista sattui eilen. En osaa selittää syytä siihen, miksi tapahtumat sattuvat usein silloin, kun olen yksin kotona. Tämä oli sarjassamme erittäin selkeitä aistimuksia. Eli en missään tapauksessa erehtynyt, tai kuvitellut asiaa. Myöskään mitään järjellistä selitystä en tälle tapaukselle yrityksistä huolimatta löytänyt. Palaan siis eiliseen päivään. Istuin työjuttuja tekemässä sohvalla tietokone sylissäni, kun koiramme, joka on usein irti pihalla, hyppäsi ikkunaa vasten kurkistamaan, mitä puuhailen ja halusi päästä sisään. Ajattelin, että teen työt loppuun, ennenkuin päästän Matamin, koiramme sisälle. Matami hyppäsi alas ikkunalta ja minä jatkoin töitäni. Yhtäkkiä kuulin kodinhoito huoneestamme äänen, jota on vaikea selittää. Ensin ajattelin että imuri kaatuu. Mutta ääni jatkui ja jatkui. Imuri kaatuu yleensä kerran, ei kolmesti tai neljästi. :D Ääntä voisi kuvailla tässä kohtaa sellaiseksi, kuin joku olisi kompuroinut imuriin. Pelästyin hiukan, mutta sitten mieleeni juolahti, menikö Matami raapimaan ja kolistelemaan kodinhoitohuoneen ovelle. Ponkaisin ylös aikeenani tarkistaa asia. Satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja tajusin Matamin kuitenkin olevan edelleen sohvan takana olevan ikkunan alla, eikä se olisi mitenkään kerinnyt takaisin talon päästä ikkunan alle. Sen verran nopeasti tapahtumat kulkivat. Päästin tyllerön sisälle kaverikseni ja menin tarkastamaan kodinhoitohuonetta. Ajattelin, että imuri olisi nurin vähintäänkin, mutta ei. Imuri seisoi nurkassa omalla paikallaan siinä, mihin se oli viimeksi jätetty. Mikään muukaan ei huoneessa millään tavalla viitannut siihen, että siellä olisi vain hetkeä aiemmin rymissyt pitkään ja äänekkäästi. Menin vessaan ja hetken päästä samainen ääni kuului jälleen, mutta tällä kertaa lyhyempänä. Itse asiassa ääni lakkasi melkein heti. Tarkistin huoneen jälleen, mutta yhtä laihoin tuloksin. Mikään ei ollut muuttunut. Koirammekaan ei reagoinut tilanteeseen millään tavoin, mikä oli mielestäni perin outoa. Kerroin myöhemmin tapauksesta myös miehelleni ja koetimme yhdessä miettiä syytä äänelle. Emme kuitenkaan löytäneet mitään järjellistä selitystä. Vaikka kuulen asioita suhteellisen usein, harvoin kuulemani äänet ovat kestäneet yhtä pitkään. Ikäänkuin imuri todellakin olisi kaatunut monta kertaa tai joku olisi kompuroinut siihen. Omituista. Tapaus jää arvoitukseksi talossamme sattuneiden yliluonnollisten ilmiöiden listalle.
Näkymä meidän talon olohuoneesta lastenhuoneen ovelle. Kyseinen pääty on talomme aktiivisinta aluetta.
 Talossamme minä en ole kuitenkaan ainoa, joka on aistinut ja kokenut yliluonnollisia asioita. Sinänsä mielenkiintoista, että myös lapset ovat aistineet jotain outoa. Meillä oli vierailulla lapsi, jolla tiedän olevan kyky aistia ja hän on hyvin henkinen lapsi. Hänellä on lukuisia kokemuksia henkimaailman läsnäolosta pitkin elämäänsä. Hän oli meillä yökylässä ja seuraavana päivänä hän tuli kertomaan minulle kokemuksistaan. Hän oli yöllä mennyt vessaan saunatiloihin ja kertoi saunan oven olleen kiinni. Hän kertoi kuulleensa selkeästi löylyhuoneesta saunomisen ääniä ja hengitystä ja liikkumista.Kaikki muut talossa olivat tuohon aikaan jo nukkumassa ja sauna oli tyhjä. Samainen lapsi kertoi samalla vierailullaan toisesta yliluonnollisesta kokemuksestaan, joka sijoittuu talomme pihamaalle. He olivat ulkoilemassa tyttäreni kanssa pihallamme, kun tämä lapsi oli havainnut kesken leikkien talon nurkalla vaaleamekkoisen tytön, joka oli hävinnyt kulman taakse. Meidän tyttäremme ei tätä ollut nähnyt, vaikka hänkin oli ulkona tuolloin. Kokemus oli ilmeisesti kuitenkin erittäin todellinen, koska lapset tulivat välittömästi sisälle kertomaan tapahtumasta ja he vaikuttivat kiihtyneiltä. Käsittääkseni tyttäremme oli säikähtänyt vieraamme kerrottuaan havainnostaan, vaikka tyttäremme ei ollut havainnut itse asiaa. Lapset ovat usein herkkiä aistimaan henkimaailmaa. En tässä tapauksessa näe mitään syytä epäillä lapsen kertomia kokemuksia. Toiset ovat luontojaan herkkiä aistimaan ja luulempa vahvasti, että tämä lapsi on synnyinlahjanaan saanut ominaisuuden aistia ja vaistota asioita, mitä valtaväestö ei aisti.

Mielenkiintoisia tapauksia ja tapahtumia.Vaikka kotonamme tapahtuu paljon asioita, tämä on silti ihana ja rakas oma koti, jossa minun ja muun perheen on hyvä olla. Teemme täällä tavallisia, arkisia asioita ja elämme tavallista elämää. Välillä elämäämme vain värittävät selittämättömät tapahtumat. Rakastan itse vanhoja rakennuksia ja niissä on mielestäni aivan omanlaisensa tunnelma. Vanhoilla seinillä olisi paljon kerrottavaa ja olen sanonut aina, että vanhoilla taloilla on ikäänkuin sielu. Niissä on sitä jotain.

Nautitaan arjesta, elämästä ympärillämme ja nautitaan auringosta
joka nousee päivä päivältä yhä korkeammalle <3

Willa harmajan emäntä

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuodenvaihteen vaeltajat

 Tervehdys pitkästä aikaa täältä willa harmajan pirtistä! Joulu on vietetty ja on tunnelmoitu ja syöty kinkkua ja nautittu oikein urakalla perheen yhteisestä ajasta ja siitä, kun mieskin on ollut lomalla. Nyt olemme kirjaimellisesti uuden kynnyksellä, kun vuosi 2016 on jäämässä historiaan ja uusi vuosi on ovella. Nyt on asioiden loppuunsaattamisen ja uusien alkujen aika. Monenlaista on ehtinyt tapahtua menneenä vuonna ja uuttavuotta otamme ilolla vastaan tänä iltana ystävien ja perheen seurassa.

Loppuvuosi täällä meidän pirtissä on ollut täynnä tapahtumia. Niitä arkisen mukavia, kuin mystisen outojakin. Näistä asioista ajattelin tässä postauksessani nyt teille kertoa. Joulua edeltävänä aikana sattui minulle muutama asia, jotka saivat minut jälleen kerran taas toteamaan, että täällä pikku kodissamme on läsnä jotakin, mikä ei ole tästä maailmasta. Eräänä myöhäisenä iltana menin käymään ulkona, kun muut jo nukkuivat. Suljin pikku eteisemme välioven, avasin ulko-oven ja suljin sen takanani. Kun seisoin portailla, kuului eteisestä omituinen, voimakas ääni, joka kuulosti siltä, kuin joku olisi horjahtanut eteisen puolella ulko-ovea vasten. Säikähdin tietysti tätä rymähdystä ja tuijotin ovea silmät ymmyrkäisinä. Varovasti avasin oven ja kurkistin eteiseen. Oven takana ei kuitenkaan ollut ketään ja kun myöhemmin menin sisälle, kaikki muut nukkuivat sikeässä unessa. Ääni, jonka kuulin, muistutti suoraan sellaista ääntä, kuin ihminen horjahtaisi ovea vasten. Kyseisessä eteisessä olen aiemmin kuullut miehen hymähdyksen, ryminää ja koiramme ovat reagoineet minun eteisessä seistessäni todella voimakkaasti haukkumalla ja murisemalla taakseni, ikäänkuin takanani seisoisi joku. Kun silloin katsoin taakseni, en nähnyt ketään ja koirat rauhoittuivat ja kävivät makuulle. Kuka eteisessämme liikkuu? Jännityksellä jään seuraamaan, mitä tapahtumia saan seuraavaksi todistaa tuossa tilassa.

Toinen, hiukan pelottavan tuntuinen tapahtuma sattui jokin aika sitten yöllä. Hipsin vessaan puolenyön jälkeen. Kun avasin saunatilojen oven ja astuin huoneeseen, havaitsin välittömästi huoneessa leijuvan erittäin voimakkaan partaveden tuoksun. Tuoksu oli sellainen, kun astut huoneeseen, jossa on hiljattain ollut henkilö, jolla on voimakasta partavettä ja tuoksu jää huoneeseen. Mainittakoon sellainen seikka tässä, että mieheni ei käytä partavesiä, eikä edes omista sellaisia. Minulle tuli kummallinen olo, aivan kuin huoneessa edelleen olisi seisonut mies. En kuvailisi tunnetta mitenkään positiiviseksi, vaan olo oli pikemminkin epämiellyttävä ja minut valtasi tunne, että nyt on poistuttava tilasta välittömästi. Pikavauhtia omaan sänkyyn ja peitto korville. Saunatiloihin en enää sinä yönä palannut. Vastaavaa tuoksua ja tunnetta ei ole talossamme aiemmin, eikä nyt sen jälkeenkään tullut vastaan. Oliko kulkija läpikulkumatkalla? Miksi energia tuntui niin negatiivisen ahdistavalta?
 Muutama päivä takaperin, jälleen yöaikaan, minut valtasi oudon levoton olo. Olin jostain syystä täysin varma, että sänkymme vieressä seisoo joku, joka ei ole lihaa ja verta. Yritin rauhoitella itseäni ja tein suojaukset ja maadoitin itseni. Yhtäkkiä tunsin, miten lämpötila sängyn vieressä laski, mikä voi olla yksi merkki henkimaailman läsnäolosta. Yritin karkoittaa ahdistavaa oloa ja sulkea silmät ja saada unta. Olo ei kuitenkaan väistynyt. Hetken kuluttua tunsin karmaisevan tunteen, kun joku tai jokin kietoi sormet ranteeni ympärille ja muutama sekunti tuosta kasvojani kosketettiin. Mielessäni hoin mantraa, jota käytän tämän tyyppisissä tilanteissa; "Minua saa lähestyä ainoastaan Korkeimman voiman, valon ja rakkauden kautta". Käänsin selkäni ja ryömin mieheni kainaloon. Hiljalleen epämiellyttävä tunne kaikkosi ja olin nukahtanut. Tällaisia asioita minulle tapahtuu aika usein. Välillä tunne läsnäolevasta hengestä on positiivinen ja hyväntahtoinen, välillä tulee vastaan myös näitä vähemmän positiivisia energioita. Joulunaikaan olen myös mieheni kanssa usempaan otteeseen ihmetellyt, miksi joulukuusestamme lentää palloja itsestään alas ja ne saattavat viskautua kuusesta pitkänkin matkan päähän.Olen ripustellut palloja takaisin oksille, mutta nytkin, kun katson lattialle, lasken neljä palloa olevan ihan muualla, kuin kuusessa, eivätkä lapset ole edes kotona :D Tästä minulla on tullut kuitenkin on paljon positiivisempi, jopa hiukan humoristinen fiilis. Jollakin on hauskaa, myös minulla :D

Tällaisia tunnelmia meidän pirtistä tällä kertaa. Tänä iltana otetaan vastaan vuosi 2017. Haluan toivottaa blogini lukijoille riemukasta ja turvallista uuttavuotta 2017!!
Uusi vuosi, uudet kujeet.
Pysykää taajuuksilla. :)

Pauliina