Kesä antaa kauneintaan ulkona ja sää hellii meitä oikein urakalla. Kuitenkin minulla tuli vahva vaisto ja tunne, että nyt kirjoitan teille pitkästä, pitkästä aikaa, mitä kuuluu minun aistieni ja yliluonnollisten asioiden maailmaan. On ollut odella pitkään tunne, etten niistä halua tai jaksa nyt kirjoittaa. Selvänköisyyden kehittyminen enteiksi kävi todella raskaaksi ja näin ennalta isoja asioita, jotka osasin aavistaa, mutta vasta näkyjen ja enteiden käytyä toteen, ymmärsin, millaisen vastuun ja taakankin tällainen aistien ja jonkin selittämättömän herääminen ihmiselle tuo mukanaan. Se ei ollut enää se jännittävä ja kutkuttava juttu, vaan minulle haluttiin sanoa ihan selvästi, että asiat, joita aistin ja joita minulle nyt näytetään, ovat vakavia ja niitä täytyy kunnioittaa koko sydämestään.
Eikä se ole mikään minun oma erityinen kykyni, joka tekisi minusta erilaisen kuin muista ihmisistä. Minulla nämä aistimukset ovat avautuneet nyt. Osalla jo aiemmin. Osalla ei vielä. Lisäksi ne ovat kaikilla erilaisia. Kaikki eivät ole valinneet tällaisia asioita tähän elämäänsä. Me käymme läpi jokainen erilaisia asioita ja oppeja, elämiä. Juuri niin sen kuuluukin olla. Mistä sitten on kysymys. Miksi olen ollut hiljaa. Ja jatkossa tulen varmasti käsittelemään näitä asioita eri tavalla. Ymmärrän nyt käyneeni ja käyväni kokoajan läpi tälläkin elämän osa-alueella suurta muutosprosessia. En aisti enää niin paljon kummitelua, kuin ennen. Matalat energiat, joihin kummittelu ja aaveetkin kuuluvat, ovat väistymässä aistimaailmastani. Mutta uutta on tullut tilalle. Ja on tulossa, vaistoan sen.
Kysymys hiljentymisessäni on siis siitä, että tapahtui sellainen asia, että vuoden sisällä sain unissa ja näyissä ja enteinä tiedon viiden eri ihmisen kuolemasta etukäteen. En tiennyt, kuka olisi kysymyksessä, mutta viestit tuotiin minulle niin selkeästi, että epäilyksen varaan ei paljonkaan jäänyt. Kun aloin todella tajuta, mistä on kyse, sanoin miehelleni tällaisen näyn tullessa, että muutama viikko ja saamme suruviestin, en vain tiedä, kuka ja milloin. Läheltä vai kaukaa. Lopulta liippasi niin läheltä, että päätin, että nyt otan aikalisän, enkä kirjoita vähään aikaan yhtään mitään. Tilanne pysäytti totaalisesti. En tästä sano sen enempää. Perusteena vain, miksen ole halunnut kirjoittaa ja olen vetäytynyt miettimään asioita yksin. Se on ollut todella tarpeen ja tehnyt hyvää. Säikähdykseni myötä kanavani menivätkin vähäksi aikaa kiinni ja sain toipua rauhassa. Nyt kanavat alkavat taas avautua ja olen alkanut saamaan taas näkyjä. Ymmärrän, että tämä on minun osani. Ja minun täytyy osata suhtautua tähän asiaan kunnioittavasti ja luottaa, että pystyn tähän.
Kummittelujen jälkeen olen alkanut havaitsemaan tuntoaistin kautta enkelini ja henkioppaani... Henkioppaasta tulee vahva tunne joka kerta, kun saan ohjausta. Jos olen valintatilanteessa tai muutoin tarvitsen ohjausta, minua puristetaan hellästi käsivarresta. On tätä tapahtunut jo varmaan vajaan vuoden. En ole halunnut tästäkään puhua ja merkitys on ollut itsellenikin epäselvä. Sen tiedän varmasti, että tämä tapahtuu silloin, kun tarvitsen tukea. Jos koen olevani todella yksin ja usein myös silloin, kun tuntuu, etten jaksa, minua puristetaan käsivarresta. Se on äärimmäisen lohduttavaa ja se tunne on todella hyvä ja voimauttava.Tuon ohjauksen avulla valintatilanteistakin tulee helpompia. Tiedän, että kysymys on korkeavärähteisistä energioista. Otsallani tunnen myös toisinaan energioita, jotka luokittelisin tuntemukseni perusteella enkelienergiaksi ja kun nyt esimerkiksi epäröin tätä kirjoittaessani, sain vahvistuksena lempeän kädenpuristuksen. Paljon on epäselvää itsellenikin tässä vielä, mutta uskon, että asiat selviävät, kun niiden on tarkoitus selvitä.
Aistin edelleen myös silloin tällöin henkimaailman läsnäolon tuntoaistini avulla. Tämä muoto tulee silti nykyään harvemmin. Kuten olen sanonut ennenkin, tapani aitia asioita muuttuu jatkuvasti. Mutta ei ole kauan kuitenkaan siitä, kun viimeksi ihan fyysisillä silmillä näin kotonamme yöllä olohuoneessa vaalean hahmon. Tuli hämmästyksen lisäksi semmoinen tuttu tunne, ei pelottanut vaan hyvä mieli tavallaan. Energiat ovat ympärillämme. Niin matalammat, kuin korkeammat. Ainoastaan meidän kykymme aistia niitä, muuttuu. <3 Pelko on asia joka jarruttelee. Mutta nyt on aikaa kulunut ja uskallan taas katsoa eteenpäin. Fyysisin ja henkisin silmin.
Sydämellä Pauliina
