Voimallista marraskuuta sinulle ihana oman elämäsi Luoja <3
Kuu on vaihtunut, kuu on kasvava ja olemme viettäneet voimallista aikaa vuodesta, muinaisten esi-isiemme perinteistä juontavaa kekriä, sadonkorjuun juhlaa, joka hiljentyy nyt lumen leijaillessa peittämään voimallista, Pyhää Äiti maata. Olemme saaneet ottaa kiitollisuudella vastaan sen, mitä maa on meille antanut ja saamme kiitollisuuden energioissa talven yli elää tuosta voimallisesta lähteestä.
Haluan toivottaa myös rauhallista Pyhäinpäivää. Tämä päivä on myös tärkeä osa historiaamme ja nykypäiväämme meidän muistellessa rajan taakse siirtyneitä rakkaitamme ja vaaliessamme heidän muistoaan täällä. Sanomattakin on selvää, että tätä vuoden taitekohtaa kantavat erittäin voimakkaat energiat.
Tämä syksy on ollut voimallista aikaa myös muutoksissa. Olen vahvasti ymmärtänyt, miten me todellakin olemme Jumalallisia olentoja, osa valoa ja rakkautta. Me, halusimme tai emme, luomme oman elämämme. Kuljemme sen sielujemme valintojen pohjalta. On lähestulkoon pelottavaa ymmärtää se voima, mikä meissä on. Minulle ei ole enää passiivisuutta, joka odottaa, että Jumala määrää kohtalomme ja me odotamme sitä toivoen parasta. Me luomme voimallisesti osana Jumalaa tätä omaa todellisuuttamme ihan joka hetki. Luomme ajatuksilla ja omalla fiiliksellämme. Koko olemisemme voimalla, hyvässä ja pahassa, valintamme mukaan, tiedostimme sitä tai emme.
Oma sisäinen tunnetilamme heijastuu, tosin pienellä viiveellä aina, mutta heijastuu, ulkopuoliseen maailmaamme, meidän todellisuuteemme, jota elämme. Valitsemme siis itse, millaista todellisuutta elämme. Omista värähteistä huolehtiminen ja niiden pitäminen korkealla on tärkeä osa hyvinvointiamme.
Jos kaikki olisi helppoa, osaisimme kaiken, ei meillä olisi mitään opittavaa, eikä meidän tarvitsisi olla täällä. Olisimme valossa toisella puolella. Olemme täällä oppimassa, oppimassa mm. mitä on epätäydellisyys.
Tämä vuosi on ollut tähän saakka minulle, kun katson menneisyyteen, hurjaa kasvun matkaa. Taas kerran. Rauta-arvoni romautettiin alas, jotta ymmärtäisin hakea hoivaa olotilaani luonnosta ja kasveista, jotka olin aiemmin sulkenut lähes kokonaan elämästäni. Kun oivalsin tämän hoitavuuden, rauta-arvoni alkoivat parantua. Sain puutarha harrastuksen ja hetken matkaa myös alan koulua, jossa tutustuin ihaniin valosieluihin. Minulle tuotiin sydänoireet, jotta ymmärsin tehtävän tulleen valmiiksi ja kääntyä takaisin tuolta polulta. En pystynyt enää jatkamaan koulua. Hapuilin ja ihmettelin. Ihmismieleni ei meinannut millään ymmärtää, että kiitos, valmista tuli, sait tarvittavat asiat. Jälleen. Häpeäpyykkiä, itsetuntopyykkiä, egopyykkiä. Ja minähän pesin. Josko kohta alkaisi kasa pienenemään.. Voi miten minä käsittelinkin noita tunteita. Mutta niin se on. Olen valinnut nämä asiat, opit, joita käyn läpi. Sielut, joita tapaan ja joiden kanssa olemme sopineet kohtaavamme ja opettavamme toisiamme eri asioissa.
Asiat menevät juuri, niinkuin niiden kulloisessakin elämässämme kuuluukin mennä. Ainoa, mikä hannaa vastaan, olemme me itse. Mielemme ja egomme. Voi että olen viimeisen kuukaudenkin aikana sanonut itselleni, että heittäydy virtaan ja anna sen viedä, se kyllä tuntee reitin ilman, että minä koetan kokoajan uida niin maan vimmatusti suuntiin, jotka uskon muka tietäväni oikeiksi tai pelkään mennä virran viemästä kohdasta tai pelännyt ihmisten huutelevan, että ei tuo virta ole hyvä juttu, et sinä voi vain mennä, ui, ui!! Minä rakas. Ei minulle kukaan huuda. Sinä rakas, ei sinullekaan kukaan huuda. Uskallusta se vaatii, mutta palvelee aina Korkeinta parastamme. Sen tiedän. Siihen luotan.
Aikamoinen matka tämä vuosi, oman terveyden kautta on puhuttu paljon. Olen näköjään melkoinen jääräpää, kun en meinaa muuten uskoa :D Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että rohkeuteni on kasvanut ja olen uskaltanut tehdä ratkaisuja. Rohkeus ei ole sitä, että ei pelkää. Rohkeus on sitä, että toimii pelosta huolimatta.
Kuinka usein on huomannutkaan pelon olleen silti turha tunne. Kun saa kiinni elämän ohjauspyörästä sen sijaan että se pyörii holtittomasti nenän edessä, huomaa, että siitä voi ohjata. Valintoja voi keskeyttää, vaihtaa suntaa, valita toisin tai aloittaa alusta. Ja jos ei uskalla, ei sekään haittaa. Tilanne tulee kyllä uudelleen. Niin kauan, että valitsee lopulta oikean suunnan, oman Korkeimman parhaansa. Tekee sielun tarvitseman valinnan. Ja oppiminen tapahtuu. Jos ei tässä elämässä opi, niin sitten seuraavassa. Kaikki tapahtuu oikeassa järjestyksessä, oikeaan aikaan. Ei ole kiirettä, eikä hätää.
Ainoa hetki, missä voimme luoda uutta, on nykyhetki. Koska muuta ei ole.
Rauhaa ja rakkautta ja valon tuiketta marraskuuhun!
<3 Pauliina
