Rajoitteet romukoppaan - peruspirkko meditoi!

 "Hermot menee, nyt ei vaan jaksa!"
 "Pitäskö sinun tehä vaikka semmonen meditaatio?"-Kysyy minun rakas körilääni, jonka parta on kuin tukkijätkällä ja kämmenet useammin mustat, kuin puhtaat. Minut kaapataan karhunhalaukseen tutun tuoksuista ruutupaitaa vasten. Hymyilen hyvää mieltäni mörököllini kainalossa. Tuo mies tarkoitti, mitä alttarilla sanoi yli kymmenen vuotta sitten. Väsyneenä keittiössä, toisessa kädessä tiskirätti, koen yhden arjen tähtihetkistä. Elämä hymyilee ja minä hymyilen takaisin.

Vilkutan ovelta kohti mummulaa lähteville heipat ja ymmärrän olevani etuoikeutettu monin tavoin. Suljen oven, kaadan kupin kahvia, potkaisen jalat suoraksi sohvalle ja mietin, teenkö ohjatun meditaation, vai meditoinko ilman ohjausta. Päädyn tänään ohjattuun. Laitan kuulokkeet korvilleni ja valitsen Kupariketun youtube- kanavan. Plaraan laajaa valikoimaa erilaisia meditaatioita. Tänään päädyn valitsemaan seuraavan: Kehon rentoutus - hemmottelu meditaatio.

Minä ja sohva meditaatio treffeillä

 "Meditaatio on yksittäisistä työkaluista voimakkain apu sairauksista toipumisessa" - sanoo kirjailija ja meditaatio - ohjaaja Ian Gawler. Meditaatiolla on paljon terveyshyötyjä ja se vaikuttaa ihmismieleen  ja kehoon monin eri tavoin. Tästä löytyy paljon tutkittua tietoa. Muutamia mainitakseni;
- Parasympaattisen hermoston aktivoituminen
- Aineenvaihdunnan paraneminen
- Auttaa painonhallinassa
- Vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta
- Lisää onnellisuutta
- Vähentää kivun tunnetta..jne jne...Lista on pitkä.

Hippien hömpötystäkö? Kenties jalat ristissä mumisemista? Jos tuohon ryhdyn, kasvaako päähäni seuraavaksi rastat ja löydän linssejä lautaseltani?  Nyt on aika tukkia ennakkoasenteet syvälle romukoppaan! :)

Mainitsin aiemmassa postauksessani toipuneeni hiljattain 10 vuotta kestäneestä masennuksesta. Siihen, että tuolta suosta lopulta nousin, on lukuisia syitä, mutta yksi asia, mikä on ollut tärkeä tekijä henkisen tasapainon ja hyvän olon löytämisen tiellä, on nimenomaan ollut tämä onnellinen eksyminen meditaation maailmaan. Ja kun elämässä löytää jotain hyvää, miksei sitä jakaisi muiden kanssa? Mottoni onkin "Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on puoli surua."

Jokaisen pitäisi opetella rakastamaan itseään terveellä tavalla

Minulla se alkoi univaikeuksista. Kun on yöllä pyörinyt lakanansa hikiselle rusetille ja laskenut lampaita niin, että maistuu jo villa suussa, sitä alkaa etsimään apua muualtakin, kuin tyynyn hyvästä asennosta. Minulle se oli youtube ja sieltä löytyneet meditaatiot.

Tiedän, että saatat sanoa, ettei sinulla ole moiseen aikaa tai mahdollisuutta. Ei ehkä olekaan keskellä kirkasta päivää. Meditaatio on ihana tehdä vaikkapa illalla ennen nukkumaanmenoa, kun se talon sitkeinkin pieni unentorjuja sissi on luovuttanut ja unimasa on päässyt hiekkansa sirottelemaan. Minua meditaatio on aina auttanut kadonneen unen löytämisessä, sekä laukkaavien ajatusten ja stressin taltuttamisessa. Meditaatio auttaa rauhoittumaan ja nukahtamaan, mutta myös virkistymään, voimaantumaan ja heräämään uuteen päivään. Meditaatiolla on ihana aloittaa päivä, jos siihen vain on mahdollisuus.

Ei suinkaan tarvitse hymistä outoa mantraa tai istua meren rannalla. Ei tarvitse osata hienoja tekniikoita. Voit päräyttää meditaatiot käyntiin vaikka naperojen päikkyjen aikaan kotisohvalla tai pirtin matolla. Joogakamppeita ei tarvitse laukkoa ostamaan paikallisesta body fitness putiikista, vaan ihan ne omat pieruverkkarit riittää.

Meditaatio voi olla arkea tai luksusta tai arjen luksusta. Sinä päätät. Joka kerta.

Ensiaskeleita meditaation ihanaan maailmaan voin mitä lämpimimmin suositella kokeilemaan esimerkiksi ohjatuilla meditaatioilla. Tarvitset kännykän tai tietokoneen, kuulokkeet, jos paikalla on muita, ja hetken omaa aikaa. Meditaatioita on eri pituisia. Kymmene minuuttiakin voi riittää. Ja jos se koululainen porhalsikin juuri nyt kotiin, kun aioit ruveta kokeilemaan, ja jos sinua ehkä epäilyttää vielä tämä koko touhu, pyydä koulukas mukaan ja avatkaa esimerkiksi Kupariketun youtube kanava, jossa on tarjolla meditaatioita myös lapsille! Ihmetelkää asiaa yhdessä ja nauttikaa uudesta kokemuksesta. Ei tämän homman tarvitse olla aina niin vakavaa. Se on parhaimmillaan minullekin ollut ysiveen kanssa rentouttavaa laatuaikaa. Ollaan kainalossa ja hipsitään yhdessä mielikuviin, jotka ovat täynnä vaikkapa värikkäitä keijuja, tai muuta mukavaa.

Mutta, se voi olla myös se sinun ikioma hetkesi. Se oma, siisti, uusi juttu, joka oikeasti auttaa sinua jaksamaan paremmin. Kyllä tätä voi tehdä ihan peruspirkkokin.

Aloitetaan tällä ja perehdytään myöhemmin aiheeseen lisää.
Olkoon tämä iloinen askeleesi kohti paremmin voivaa Sinua!

Rakkaudella Pauliina

Auringonsäteitä hiuksissani - Blogini monipuolistuu

 Hei sinulle ystäväni , joka luet tätä tekstiä. Avasit tämän linkin juuri siitä tilanteesta, mikä on sinun elämässäsi meneillään juuri nyt. Sylissäsi on ehkä lapsi, tai sylisi on tyhjä. Ehkä jopa kipeän tyhjä. Sinulla on ehkä kiire, ehkä sinulla on aikaa lapsen päiväunien verran. Tai sitten sinulla ei ole kiire mihinkään. Tai ehkä olet ihan yksin ja sinulla ei muuta olekaan kuin aikaa. Olit missä tahansa, olit kuka tahansa, tämä postaus on kirjoitettu rakkaudella juuri sinulle.

Ihan ensimmäiseksi haluan kysyä sinulta, kuinka sinä voit? Tähän kysymykseen saa yleisimmin vastauksen, kiitos, ihan hyvin. Voi olla, ettet kuitenkaan vastaisi niin. Olipa vastauksesi millainen tahansa, uskon, että se, mistä tänään kirjoitan, on kirjoitettu myös sinun tilanteeseesi.

Mitä asioita sinä teet voidaksesi hyvin? Mikä saa sinun sykkeesi tasaantumaan ja hymyn kohoamaan huulillesi? Uskon, että meillä ihan jokaisella on oikeus voida hyvin. Minä haluan kertoa sinulle, mitä hyvinvointi on minulle. Minä toivon, että saat tarinastani itsellesi ehkä palan, jonka voit poimia mukaasi, tehdä siitä näköisesi ja ottaa ehkä ihan  ensimmäisen tiedostetun askeleen kohti henkistä hyvää oloa.

Minä olen äiti.Minä olen vaimo. Ja ennenkaikkea, minä olen nainen. Ensimmäisen lapseni synnyttyä minä unohdin jälkimmäisen asian täysin kokonaan. Se meni minulta hukkaan, kadotin sen jonnekin kaiken valtaavan äitiyden taakse. Nytkin pienimmäiseni, kaksivuotias ilopillerimme keskeyttää kirjoittamiseni aika ajoin hyppäämällä kaulaani. Kuitenkin, tänä päivänä koen tästä huolimatta, että olen nainen. Jotain on siis tuossa välissä tapahtunut. Yhdeksään vuoteen esikoiseni ja kuopukseni välissä on mahtunut paljon. Matka hukassa olevasta minästä eheäksi naiseksi ja äidiksi on ollut pitkä, raskas ja erittäin rikas. Ja kaikki on ollut tarpeen. Olen juuri vastikään toipunut 10 vuotta kestäneestä rankasta masennus jaksosta. En todellakaan uskonut, että puhuisin jossain vaiheessa elämääni masennuksesta menneessä aikamuodossa. Tänä päivänä sen kuitenkin teen, aidosti ja onnellisempana, kuin koskaan.

Minulla on käsissäni äärettömän iso paketti asiaa, jonka haluan teille kirjoittaa. Se ei mahdu yhteen, eikä kahteen postaukseen. Kuten jo aiemmissa postauksissani olen maininnut, haluan tehdä sitä, minkä koen erittäin tärkeäksi aiheeksi ja joka on todella lähellä sydäntäni. Se on henkinen hyvinvointi. Minun täytyy kuitenkin ottaa asia kerrallaan ja puhua pala palalta tästä aiheesta.

 Tänään haluan sanoa teille kaikille sen asian, että henkisyys ja henkinen hyvinvointi, sekä henkimaailman tapahtumat tulevat kulkemaan blogissani käsi kädessä. Olen matkalla oppinut myös sen, että työ tekijäänsä opettaa. Blogista on ajatustyön ja fiilisten ja intuition avulla muotoutumassa hiljalleen juuri minun näköiseni ja oloiseni paikka, johon kerron itsestäni, ajatuksistani ja myös elämäntyylistäni. Tässä kohtaa minun on pakko puhua elefantista olohuoneessa. Tiedän, että on ihmisiä, jotka lukevat blogiani ja pudistelevat päätään ja pitävät vähintään puolihulluna ja ovat huolissaan. Heille sanon tämän; Minusta ei tarvitse olla huolissaan. Olen äärettömän onnellinen ja minulla on kaikki hyvin. Jos tämä ei riitä, haluan vielä sanoa, että minä en välitä siitä, mitä ajattelet. Minä olen arvokas ja minun tyylini ja valintani ovat yhtä hyviä, kuin sinunkin valintasi. :) Minä olen löytänyt jotain niin arvokasta ja hyvää, että en luovu siitä koskaan. Jokaiselle toivon valoa, rakkautta ja iloa. Niiden kautta pääsemme askel askeleelta lähemmäksi aidointa ja puhtainta olemista. Jokainen on polullaan juuri siinä vaiheessa, missä kuuluukin ja toimii juuri siten, mihin "resurssit" riittävät. Tehdään jokainen matkaamme ja iloitaan risteävistä poluista ja kohtaamisista. Nämä leikekohdat opettavat meitä henkisen kasvun tiellä ja antavat paljon enemmän, kuin ehkä ymmärrämmekään.

Huh! Tulipas postaus. Huomaa, että teksti on muotoutunut kirjoittaessa ja vielä ei varsinaiseen asiaan olla edes päästy. Näin se teksti vie kirjoittajaa, eikä kirjoittaja tekstiä. Ensi kerralla puhun varsinaisesta ensimmäisestä asiasta, jonka olen ottanut itse osaksi arkeani ja henkistä hyvinvointani. Puhun meditaatiosta ja sen voimasta ja vaikutuksista.

Tähän loppuun haluan myös kertoa viime aikoina havaitsemaani kokemusta henkimaailmasta. Jo kuukausia olen huomannut omituisen seikan, joka ilmenee minulla voimakkaimpana vallitsevan selvänäön muodon kautta, eli selvätuntoisuuden kanavaa myöten. Iltaisin tai öisin, kun käyn esimerkiksi vessassa tai lämmitän nuorimmaiselle maitopulloa tai muuten liikun talossa, tunnen lähes aina vasemmassa jalassani omituisen tunteen. Tuota tunnetta voisi kuvailla, niinkuin joku tarttuisi minua jalasta kiinni ja roikkuisi siinä. En ole oikein saanut kiinni, että mikä tämä henki on ja mitä asiaa sillä on minulle. Selkeää kontaktia minuun kuitenkin rajan takaa otetaan. Mietin, luottaako intuitiooni jollain tavalla loukkaantuneesta henkilöstä, joka takertuu jalkaani. Kuitenkin kun intuitio ja vaistoni näin sanoo, uskon sen olevan juuri niin. Kuka takertuu jalkaani öisin, kun kuljen kotonamme? Ajattelin, että ensi kerralla kysyn ja kuuntelen, minkä vastauksen saan. Kontakti on niin selkeä, että katson voivani tätä kysyä.

Sukellamme siis ensi kerralla meditaation maailmaan ja puhumme lisää henkisestä hyvinvoinnista. Iloa ja valoa sinulle siihen hetkeen, missä olet.
Tehdään jokainen tänään ainakin yksi asia, mistä tulemme oikeasti iloiseksi ja mikä saa meidät unohtamaan velvoitteet ja kiireet pieneksi hetkeksi.
Olkoon se sitten kuppi kahvia tai lempikappaleen kuuntelu.

Auringonsäteitä hiuksiisi

Willa harmajasta onnellinen Pauliina