Auringonsäteitä hiuksissani - Blogini monipuolistuu

 Hei sinulle ystäväni , joka luet tätä tekstiä. Avasit tämän linkin juuri siitä tilanteesta, mikä on sinun elämässäsi meneillään juuri nyt. Sylissäsi on ehkä lapsi, tai sylisi on tyhjä. Ehkä jopa kipeän tyhjä. Sinulla on ehkä kiire, ehkä sinulla on aikaa lapsen päiväunien verran. Tai sitten sinulla ei ole kiire mihinkään. Tai ehkä olet ihan yksin ja sinulla ei muuta olekaan kuin aikaa. Olit missä tahansa, olit kuka tahansa, tämä postaus on kirjoitettu rakkaudella juuri sinulle.

Ihan ensimmäiseksi haluan kysyä sinulta, kuinka sinä voit? Tähän kysymykseen saa yleisimmin vastauksen, kiitos, ihan hyvin. Voi olla, ettet kuitenkaan vastaisi niin. Olipa vastauksesi millainen tahansa, uskon, että se, mistä tänään kirjoitan, on kirjoitettu myös sinun tilanteeseesi.

Mitä asioita sinä teet voidaksesi hyvin? Mikä saa sinun sykkeesi tasaantumaan ja hymyn kohoamaan huulillesi? Uskon, että meillä ihan jokaisella on oikeus voida hyvin. Minä haluan kertoa sinulle, mitä hyvinvointi on minulle. Minä toivon, että saat tarinastani itsellesi ehkä palan, jonka voit poimia mukaasi, tehdä siitä näköisesi ja ottaa ehkä ihan  ensimmäisen tiedostetun askeleen kohti henkistä hyvää oloa.

Minä olen äiti.Minä olen vaimo. Ja ennenkaikkea, minä olen nainen. Ensimmäisen lapseni synnyttyä minä unohdin jälkimmäisen asian täysin kokonaan. Se meni minulta hukkaan, kadotin sen jonnekin kaiken valtaavan äitiyden taakse. Nytkin pienimmäiseni, kaksivuotias ilopillerimme keskeyttää kirjoittamiseni aika ajoin hyppäämällä kaulaani. Kuitenkin, tänä päivänä koen tästä huolimatta, että olen nainen. Jotain on siis tuossa välissä tapahtunut. Yhdeksään vuoteen esikoiseni ja kuopukseni välissä on mahtunut paljon. Matka hukassa olevasta minästä eheäksi naiseksi ja äidiksi on ollut pitkä, raskas ja erittäin rikas. Ja kaikki on ollut tarpeen. Olen juuri vastikään toipunut 10 vuotta kestäneestä rankasta masennus jaksosta. En todellakaan uskonut, että puhuisin jossain vaiheessa elämääni masennuksesta menneessä aikamuodossa. Tänä päivänä sen kuitenkin teen, aidosti ja onnellisempana, kuin koskaan.

Minulla on käsissäni äärettömän iso paketti asiaa, jonka haluan teille kirjoittaa. Se ei mahdu yhteen, eikä kahteen postaukseen. Kuten jo aiemmissa postauksissani olen maininnut, haluan tehdä sitä, minkä koen erittäin tärkeäksi aiheeksi ja joka on todella lähellä sydäntäni. Se on henkinen hyvinvointi. Minun täytyy kuitenkin ottaa asia kerrallaan ja puhua pala palalta tästä aiheesta.

 Tänään haluan sanoa teille kaikille sen asian, että henkisyys ja henkinen hyvinvointi, sekä henkimaailman tapahtumat tulevat kulkemaan blogissani käsi kädessä. Olen matkalla oppinut myös sen, että työ tekijäänsä opettaa. Blogista on ajatustyön ja fiilisten ja intuition avulla muotoutumassa hiljalleen juuri minun näköiseni ja oloiseni paikka, johon kerron itsestäni, ajatuksistani ja myös elämäntyylistäni. Tässä kohtaa minun on pakko puhua elefantista olohuoneessa. Tiedän, että on ihmisiä, jotka lukevat blogiani ja pudistelevat päätään ja pitävät vähintään puolihulluna ja ovat huolissaan. Heille sanon tämän; Minusta ei tarvitse olla huolissaan. Olen äärettömän onnellinen ja minulla on kaikki hyvin. Jos tämä ei riitä, haluan vielä sanoa, että minä en välitä siitä, mitä ajattelet. Minä olen arvokas ja minun tyylini ja valintani ovat yhtä hyviä, kuin sinunkin valintasi. :) Minä olen löytänyt jotain niin arvokasta ja hyvää, että en luovu siitä koskaan. Jokaiselle toivon valoa, rakkautta ja iloa. Niiden kautta pääsemme askel askeleelta lähemmäksi aidointa ja puhtainta olemista. Jokainen on polullaan juuri siinä vaiheessa, missä kuuluukin ja toimii juuri siten, mihin "resurssit" riittävät. Tehdään jokainen matkaamme ja iloitaan risteävistä poluista ja kohtaamisista. Nämä leikekohdat opettavat meitä henkisen kasvun tiellä ja antavat paljon enemmän, kuin ehkä ymmärrämmekään.

Huh! Tulipas postaus. Huomaa, että teksti on muotoutunut kirjoittaessa ja vielä ei varsinaiseen asiaan olla edes päästy. Näin se teksti vie kirjoittajaa, eikä kirjoittaja tekstiä. Ensi kerralla puhun varsinaisesta ensimmäisestä asiasta, jonka olen ottanut itse osaksi arkeani ja henkistä hyvinvointani. Puhun meditaatiosta ja sen voimasta ja vaikutuksista.

Tähän loppuun haluan myös kertoa viime aikoina havaitsemaani kokemusta henkimaailmasta. Jo kuukausia olen huomannut omituisen seikan, joka ilmenee minulla voimakkaimpana vallitsevan selvänäön muodon kautta, eli selvätuntoisuuden kanavaa myöten. Iltaisin tai öisin, kun käyn esimerkiksi vessassa tai lämmitän nuorimmaiselle maitopulloa tai muuten liikun talossa, tunnen lähes aina vasemmassa jalassani omituisen tunteen. Tuota tunnetta voisi kuvailla, niinkuin joku tarttuisi minua jalasta kiinni ja roikkuisi siinä. En ole oikein saanut kiinni, että mikä tämä henki on ja mitä asiaa sillä on minulle. Selkeää kontaktia minuun kuitenkin rajan takaa otetaan. Mietin, luottaako intuitiooni jollain tavalla loukkaantuneesta henkilöstä, joka takertuu jalkaani. Kuitenkin kun intuitio ja vaistoni näin sanoo, uskon sen olevan juuri niin. Kuka takertuu jalkaani öisin, kun kuljen kotonamme? Ajattelin, että ensi kerralla kysyn ja kuuntelen, minkä vastauksen saan. Kontakti on niin selkeä, että katson voivani tätä kysyä.

Sukellamme siis ensi kerralla meditaation maailmaan ja puhumme lisää henkisestä hyvinvoinnista. Iloa ja valoa sinulle siihen hetkeen, missä olet.
Tehdään jokainen tänään ainakin yksi asia, mistä tulemme oikeasti iloiseksi ja mikä saa meidät unohtamaan velvoitteet ja kiireet pieneksi hetkeksi.
Olkoon se sitten kuppi kahvia tai lempikappaleen kuuntelu.

Auringonsäteitä hiuksiisi

Willa harmajasta onnellinen Pauliina