Ihana päivä. Ihana hetki.
Willa harmajassa on aamupäivä. Ulkona puut peittyvät lumivalkoiseen kuorrutteeseen, tuli rätisee kotoisasti leivinuunissa.
Näistä syvemmistä mietteistä bloggaamisesta onkin jo tovi vierähtänyt edelliskerrasta. Kohta on ystävänpäiväkin.
Siitä onkin hyvä siirtyä seuraavaan aiheeseen.
Mikä tässä mättää?
Elämässä ihmissuhteet ovat tärkeässä roolissa. Monet kerrat olen miettinyt ihan omassa elämässäni, että mikä siinä toisessa ihmisessä aina uudelleen ja uudelleen tuntuu ärsyttävän. Joskus on ihmissuhteita, mitkä ottavat jostain kumman syystä aina kitkaa, eivätkä meinaa koskaan asiat loksahtaa uomiinsa rullaamaan. Vaikka kuinka asioita koettaa pohtia, ei ratkaisua tai selitystä tunnu löytyvän. Mikä sanomaton asia siinä onkaan?
Mikä ihmeen peilikuva?
Pikkuhiljaa minulle on tuotu lempeästi eri teitä tietoa valosta koskien tätä kipukohtaa ja asiaa. Henkinen tie on kasvun prosessi. Kipeä ja kaunis. Kaunis ennenkaikkea. Ja vaikka alussa olenkin näiden asioiden ihmettelijänä, olen silti pitkällä. Olen kuullut ennenkin siitä, että olemme peilikuvina toisillemme. Mitä se sitten tarkoittaa?
Näin se toimii
Ajatellaan, että toisessa ihmisessä on jokin sinua suunnattomasti ärsyttävä piirre, tai jokin, mitä et osaa edes selittää, miksi se ei loksahda kohdalleen. Nimeä tuo tunne tai piirre. Sitten tulee haastavin vaihe. Käännä tutkiskelu itseesi. Löydätkö itsestäsi tuon piirteen tai tunteen?
Tämä on paljas tunne. Ehkä pelottava, emme halua katsoa sitä, kiellämme sen olemassaolon. Ehei! Minussa ei kyllä ole tuota piirrettä! En kyllä ole kylmä tai laskelmoiva. Minulle peilikuvani katsominen teki todella kipeää. Käänsin katseeni pois monta kertaa, enkä meinannut löytää rohkeutta nähdä egoni ohitse mitään. Mietin, mitä voisin tehdä. Valitsin äärimmäisen luotettavan ja rehellisen henkilön ja kysyin häneltä asiaa. Sain vastaukseni, jotka jossain sydämessäni jo tiesin. Itkin ja puhdistin näin itseäni. Ymmärsin, hiljalleen hyväksyin. Nyt olen päästämässä irti.
Eheytyminen ja irtipäästäminen
Eheytminen vaatii joskus kovasti rohkeutta. Kun tuon rohkeuden löytää, se on hyvin vapauttavaa. Emmehän me haluaisi nähdä omia puutteitamme, asioita, jotka eivät ole valosta. Mutta kohtaamalla näitä asioita, esimerkiksi itsestämme löytyvän kateuden, pelon, vihan tai katkeruuden tunteita, voimme oppia ymmärtämään ja hyväksymään niitä ja päästämään lopulta niistä lempeästi irti.
Ihmissuhde voi muuttua täysin, voi myös olla, että sielunsopimuksena tehty ihmissuhde on täyttänyt tehtävänsä ja tiet ajautuvat erilleen. Tai ihmissuhde voi syventyä ja kitka poistuu.Olemme peilikuvia. Ympäristömme heijastaa meille sielumme syvintä kuvaa, kun uskallamme katsoa ja oppia lempeää rakkautta ja hyväksyntää itseämme kohtaan, säröt kuvajaisessa saavat eheytyä.
Kaikki on tässä hetkessä juuri niin kuin pitääkin.
Jokainen meistä omalla kasvumatkallaan, ainutlaatuisena, ihanana ja arvokkaana omana itsenään.
Rohkeutta ja lempeyttä päivääsi <3
Rakkaudella Pauliina
