Nykyinen tilanne ja oma sydäntietoisuus oppaanamme

On ollut pitkä hiljaisuuden aika. Lähes vuoden hiljaisuus ja aika antaa asioiden tapahtua. Elämän muovautua. Nyt tunnen vahvana kutsun jälleen kirjoittaa. Puhua omaa totuuttani ääneen ja tuoda valoa omalta osaltani sieluna tälle pallolle. Paljon on informaatiota liikkeellä tänä aikana ja tuntuu erityisen tärkeältä kirjoittaa asioita omasta sydämestä ja sielutietoisuudesta käsin. Siitä omasta Pyhästä tietoisuudesta ja ohjauksesta käsin kehotan katsomaan aivan kaikkea informaatiota sosiaalisessa mediassa ja lukemaan tekstejä itseänne ja sydäntänne kuunnellen. Tätäkin. Ottakaa se, mikä tuntuu sydämessä juuri oikealta. Jättäkää kaikki muu, älkääkä antako sille energiaanne. Sydän on ohjain, joka vie jokaista sielua kohti Korkeinta parastaan. Ja jokaisella sielulla on täällä uniikki tehtävä ja polku. Sydän on sillä pysymisen luotettavin ohjain.

Maailma on kovassa murroksessa. Olemme siirtyneet veismiehen aikakauteen, jota kestää seuraavat kaksituhatta vuotta. Kysymys ei ole mistään pienestä tapahtumasta. Jokainen kokee nämä energiat omalla tavallaan. Itse olen kokenut voimakkaita selkäkipuja, kun kristallikehoa on luotu ja vanhaa puhdistettu ja nostettu pintaan näkyville, tietoisuuteen, käsiteltäväksi ja irtipäästettäväksi. Kehoni käy myös läpi tätä ylösnousemusprosessia. Oma sieluviisauteni sanoo, että kyse ei ole vain tästä hetkestä. Tätä on tapahtunut jo jonkin aikaa. Se, mikä ei resonoi tämän uuden aikakauden energioiden kanssa, tuodaan erilaisina oireina. Kohdallani rakas kehoni kertoo siitä, mikäli en itse usko. Ensin jäi pois tupakka vuosia sitten. Jokin osa minussa tiesi valmistautua jo tuolloin, koska oli tulossa suuria muutoksia, joita kehoni ei olisi silloisessa energiamuodossaan kestänyt. Kehon värähteiden oli aika nousta. Jäi pois kahvi ja nykyään pyrin juomaan ainoastaan laadukasta ja puhdasta kahvia. Ruokavalio ja ruoan laatu päivittyi rajusti lempeämmäksi.

Samalla alkoi avautua silmät, mikä oli omalla tavallaan järkyttäväkin prosessi. Vuosien aikana ymmärsin ruokaympyrämme olevan aivan muuta, kuin terveellinen. Ja ymmärsin ihmisen olevan todella yksilö ruokavalion suhteen. Meitä on koetettu useilta tahoilta sulloa kaappiin, joka ei tee kehollemme, eikä mielellemme hyvää. Vähärasvaiset tuotteet jäävät minulla nykyään kaupan hyllylle. Syön paljon hyvälaatuisia rasvoja, runsaasti pohjolan marjoja ja ainoastaan laadukkaita lisäravinteita ja superfoodeja. Tässä annan pojot Foodinille ja Puhdistamolle. Heidän tuotteitaan käytän ja niihin luotan. Vaikkei tämä mikään maksettu mainos olekaan :D

Kun ravinto muuttui, ylipano alkoi vähetä, samoin uupumus ja erinäiset vaivat. Tajusin, että se, mitä meille virratetaan julkisen sektorin kautta terveydestä, lukeutuu siihen tietoon, mikä on äärimmäisen tervettä ja nykytilanteessa lähestulkoon välttämätöntä kyseenalaistaa, jos siihen suinkin on valmis. Jos ei ole, polku jatkukoon kullakin sillä tiellä. Mainitakseni pari kivaa kanavaa, jossa hyvää tietoa ravitsemuksesta, on mm. Olli Postin youtube kanava, samoin Tomi Kokolla on hyvää asiaa aiheeseen liittyen. Nykyään netti mahdollistaa paljon tiedon etsintää, jos siihen on innostusta. 

Palataksemme punaisen langan äärelle, keho tosiaan on palautellut minua polulle, mikäli se on egolla ja mielellä päässyt unohtumaan. Selkäkivut kertovat minulla energeettisen muutoksen  voiman lisäksi siitä, mikäli energiat, joihin keskityn, eivät ole linjassa niiden energioiden kanssa, mitkä olisivat itselleni parhaat mahdolliset ja korkeavärähteiset. Keho ikäänkuin palauttaa minut raiteilleen. 

Nyt tuntuu todella tärkeältä painottaa itsensä, nimenomaan ITSENSÄ kuuntelua ihan kaikessa. Sydämen kuuntelua. Minua muistutetaan sanomaan, että erottakaa pelko sydämen äänestä. Moni sydäntietoisuudesta kumpuava opastus ja ääni herättää meissä pelkoa, joka on matalaa energiaa. Pelkojen käsitteleminen on tärkeää, jotta pystymme kuuntelemaan sydämen ohjausta puhtaasti. Oman sydämen äänen kuuntelemista tarvitaan nyt enemmän, kuin koskaan. Kyseenalaista, tutki, opiskele ja kuuntele itseäsi aivan kaikessa. Oli se sitten terveys, ravitsemus tai informaatio tai tapa reagoida asioihin. Nyt on tärkeää tuoda tietoisuutta ja valoa maailmaan sen sijaan, että jäisimme kiinni vanhoihin rakenteisiin ja vanhoihin malleihin kuuntelemaan opastusta itsemme ulkopuolelta, miten meidän kuuluu elää sielumme polkua ja elämäämme. Luota omaan valoosi ja omaan sisäiseen ääneesi. Meidän onnemme ei löydy itsemme ulkopuolelta. Egolle ja mielelle pohjautuva johtaminen ja valtarakenteet hakevat monin paikoin hyväksi verhoilemallaan toiminnalla hyötyjä, jotka tukevat matalavärähteisiä energioita, ja edelleen, egoa, mieltä, valtaa ja rahaa. Se, mille annamme energiamme, on oma valintamme. Näemme, kun olemme siihen valmiita. Joskus pelkäämme, mutta pelkojen takana on meidän puhtain ohjauksemme <3

Ainoastaan ja vain me itse tiedämme, mikä on meille hyväksi. Loista rohkeasti valoasi. Käsittele hiljalleen pelkojasi. Pienetkin askeleet ovat merkityksellisiä. Puhu tunteesi ääneen. Se puhdistaa. Kyseenalaista ja mene rohkeasti kohti sitä, mikä pohjimmiltaan tuntuu oikealta. Ulkopuoleltamme tuleva ohjaus on ok silloin, kun se soi sisimpämme kanssa samaa säveltä. Jos kuulet ja aistit riitasointuja tai jokin ei vain täsmää, kuuntele itseäsi tässäkin. <3 Silloin, kun sävel on sama sydämesi äänen kanssa, tiedät suunnan olevan oikea. Upeaa matkaa! Luomme näin jokainen uutta, jo olemassaolevaa, kaunista maailmaa.

Rakkaudellista tammikuuta ja valoisaa muutoksen vuotta 2021!

Lämmöllä Pauliina

 

Puutarhaunelmia

Onko ihanampaa, kuin vehreys, valon ja varjon leikki? Kuva adobe stock.

Silkkaa unelmaa. Sitä on ollut tämä aamu mieleni perukoilla.
Tammikuu. Joulu on ohi.
Mieleen alkaa hiipiä tulevat kuukaudet, niihin liittyvät visiot ja haaveet, unelmat..
Joskus joku on voinut sanoa, etteivät unelmat toteudu. Itse uskon täysin päinvastoin. Unelmat ovat jo totta. Se, ilmennämmekö ne näkyväksi, on kiinni meistä itsestämme. Miten ihanaa onkaan, ettei unelmien tarvitse rajoittua mihinkään, vaan saamme avata sydämen ja luoda ne ilmoille ja kauniisti näkyväksi ja elää ne todeksi.

Ja kyllä, unelma kesäisestä, vehreästä puutarhasta on jo versonut ja vallannut mieleni ja saanut suupieleni kääntymään hymyyn monta kertaa tänäkin aamuna. Ei mitään väliä, että ulkona on tammikuu. Hyvin suunniteltu ja unelmoitu on jo puoleksi tehty ja todeksi luotu. <3

Kasvihuoneen vihreä tuoksu ja lämpö...Kuva adobe stock.

Pienen, valkoisen, itsetehdyn kasvihuoneen piirustukset ja laskelmat ovat jo takataskussa, ja nenän täyttää mullan tuoksu. Se, mihin kasvihuone rakennetaan, on vielä auki. Seilaamme virrassa ja katsomme mihin se kuljettaa. Olemme pohtineet muuttoa. Se, muutammeko vai emme, on vielä auki. Se, luommeko kotimme toisaalle, vai nouseeko kaunis kasvihuone nykyiseen puutarhaamme, on seuraavan mutkan takana oleva tieto. Kellun virrassa ja suljen silmäni. Kyllä se kuljettaa, juuri sinne, minne pitääkin.

<3 Onnemme ja unelmiemme avaimet löytyvät oman puutarhamme oksalta. <3 Kuva adobe stock.

Ihaninta tässä kaikessa on pakottomuus, levollisuus ja onni, joka on jo olemassa, kävi miten tahansa. Jos jäämme tähän, kotimme on ihana, rakas, pala meitä ja unelmiamme. Pala sieluamme. Puutarha on ihana ja se on minulle valtavan rakas ja tärkeä. Olen sanonutkin, että tuossa pienessä osassa pihaamme aistii valtavan ihanat energiat. Siellä asuu taatusti keijukaisia <3 Vesiaihe solisemassa, perhoset lepattamassa, kukkien ja yrttien tuoksu.. Uuden kasvihuoneen rakennuspuuhat, kukkiva syreeni...osaan kuvitella sen jo olemassaolevana hetkenä.

Ota rohkeasti askeleita kohti omia unelmiasi. Ilman matkaa ei ole päämäärää <3 Kuva adobe stock.

 Vai kuljettavatko askeleet perheemme toisaalle, luonnon rauhaan, hiljaisuuteen, punaisen hirsitalon pihaan, jossa kesällä kukkivat ruusupensaat ja vanhat hirret kuiskivat mennyttä aikaa? Näen kasvihuoneen nousevan myös sinne. Mehiläisten surisevan, yrttikorin käsivarrellani. Teekupposen nautittuna vanhan talon portailla, lapset juoksentelemassa pihalla. Viileän lankkulattian paljaita varpaita vasten. Katon poikkihirsiin ripustetut yrttiniput. Onnellisen perheen ja nuokkuvat vanhat puut, riippukeinussa otetut päiväunet..

Realismista joku puhuisi tässä kohtaa. Tämä on minun realismini. Minun valintani. En vain halua olla vapaa. Minä olen vapaa ja elän ja hengitän sitä. Elän unelmia todeksi, haaveilen ja astun sisään noihin haaveisiin, kosketan kauniita mielikuvia ja tajuan, että tästä, mitä haaveilin, tätä elän todeksi. Saavutan sen olemalla onnellinen siitä jo nyt. <3 Pistä silmät kiinni ja anna unelmille siivet. Tartu kädestä ja juostaan yhdessä portista, joka on oikeasti auki <3

Vesi, tuo elämän voima. Sen solina aamuauringossa kylpevässä puutarhassa,. Kuva adobe stock.

Mielen luomat rajoitteet voi pudottaa portilla tuulen mukaan ja antaa hajota pölyksi, kadota. Sinä pystyt, sinä ansaitset ja sinä olet unelmasi, sinä olet niiden Luoja ja valitsija. Unelmat vain OVAT. Ne ovat osa meitä, sisäistä totuuttamme, kauneuttamme ja valoamme.

Minä rupean luomaan unelmaani kohta ihan konkreettisesti piirtämällä ja kirjoittamalla suunnitelmaa. Otan määrätietoisia askeleita niitä kohti. Oikeastaan elän sitä jo, sillä tämä on ihan yhtä ihana osa ilmentää ja luoda, kuin elää siinä hetkessä, kun kaikki on siirtynyt fyysisesti olevaksi. Nyt tuo kaikki on vain ajatusenergiana, joka on silta toteutukseen, polku perille, joka on välttämätön osa matkaa, tärkein osa. Oli unelmasi mikä tahansa, luo siitä tosi. Pala palalta.

Uskalla unelmoida!
Ihanaa matkaa <3

<3: Pauliina

Ole oman onnesi Luoja <3 Kuva adobe stock.

Rohkeus - oman elämän ohjaimissa

Voimallista marraskuuta sinulle ihana oman elämäsi Luoja <3

Kuu on vaihtunut, kuu on kasvava ja olemme viettäneet voimallista aikaa vuodesta, muinaisten esi-isiemme perinteistä juontavaa kekriä, sadonkorjuun juhlaa, joka hiljentyy nyt lumen leijaillessa peittämään voimallista, Pyhää Äiti maata. Olemme saaneet ottaa kiitollisuudella vastaan sen, mitä maa on meille antanut ja saamme kiitollisuuden  energioissa talven yli elää tuosta voimallisesta lähteestä.

Haluan toivottaa myös rauhallista Pyhäinpäivää. Tämä päivä on myös tärkeä osa historiaamme ja nykypäiväämme meidän muistellessa rajan taakse siirtyneitä rakkaitamme ja vaaliessamme heidän muistoaan täällä. Sanomattakin on selvää, että tätä vuoden taitekohtaa kantavat erittäin voimakkaat energiat.

Tämä syksy on ollut voimallista aikaa myös muutoksissa. Olen vahvasti ymmärtänyt, miten me todellakin olemme Jumalallisia olentoja, osa valoa ja rakkautta. Me, halusimme tai emme, luomme oman elämämme. Kuljemme sen sielujemme valintojen pohjalta. On lähestulkoon pelottavaa ymmärtää se voima, mikä meissä on. Minulle ei ole enää passiivisuutta, joka odottaa, että Jumala määrää kohtalomme ja me odotamme sitä toivoen parasta. Me luomme voimallisesti osana Jumalaa tätä omaa todellisuuttamme ihan joka hetki. Luomme ajatuksilla ja omalla fiiliksellämme. Koko olemisemme voimalla, hyvässä ja pahassa, valintamme mukaan, tiedostimme sitä tai emme.

Oma sisäinen tunnetilamme heijastuu, tosin pienellä viiveellä aina, mutta heijastuu, ulkopuoliseen maailmaamme, meidän todellisuuteemme, jota elämme. Valitsemme siis itse, millaista todellisuutta elämme. Omista värähteistä huolehtiminen ja niiden pitäminen korkealla on tärkeä osa hyvinvointiamme.

Jos kaikki olisi helppoa, osaisimme kaiken, ei meillä olisi mitään opittavaa, eikä meidän tarvitsisi olla täällä. Olisimme valossa toisella puolella. Olemme täällä oppimassa, oppimassa mm. mitä on epätäydellisyys.

Tämä vuosi on ollut tähän saakka minulle, kun katson menneisyyteen, hurjaa kasvun matkaa. Taas kerran. Rauta-arvoni romautettiin alas, jotta ymmärtäisin hakea hoivaa olotilaani luonnosta ja kasveista, jotka olin aiemmin sulkenut lähes kokonaan elämästäni. Kun oivalsin tämän hoitavuuden, rauta-arvoni alkoivat parantua. Sain puutarha harrastuksen ja hetken matkaa myös alan koulua, jossa tutustuin ihaniin valosieluihin. Minulle tuotiin sydänoireet, jotta ymmärsin tehtävän tulleen valmiiksi ja kääntyä takaisin tuolta polulta. En pystynyt enää jatkamaan koulua. Hapuilin ja ihmettelin. Ihmismieleni ei meinannut millään ymmärtää, että kiitos, valmista tuli, sait tarvittavat asiat. Jälleen. Häpeäpyykkiä, itsetuntopyykkiä, egopyykkiä. Ja minähän pesin. Josko kohta alkaisi kasa pienenemään.. Voi miten minä käsittelinkin noita tunteita. Mutta niin se on. Olen valinnut nämä asiat, opit, joita käyn läpi. Sielut, joita tapaan ja joiden kanssa olemme sopineet kohtaavamme ja opettavamme toisiamme eri asioissa.

Asiat menevät juuri, niinkuin niiden kulloisessakin elämässämme kuuluukin mennä. Ainoa, mikä hannaa vastaan, olemme me itse. Mielemme ja egomme. Voi että olen viimeisen kuukaudenkin aikana sanonut itselleni, että heittäydy virtaan ja anna sen viedä, se kyllä tuntee reitin ilman, että minä koetan kokoajan uida niin maan vimmatusti suuntiin, jotka uskon muka tietäväni oikeiksi tai pelkään mennä virran viemästä kohdasta tai pelännyt ihmisten huutelevan, että ei tuo virta ole hyvä juttu, et sinä voi vain mennä, ui, ui!! Minä rakas. Ei minulle kukaan huuda. Sinä rakas, ei sinullekaan kukaan huuda. Uskallusta se vaatii, mutta palvelee aina Korkeinta parastamme. Sen tiedän. Siihen luotan.

Aikamoinen matka tämä vuosi, oman terveyden kautta on puhuttu paljon. Olen näköjään melkoinen jääräpää, kun en meinaa muuten uskoa :D Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että rohkeuteni on kasvanut ja olen uskaltanut tehdä ratkaisuja. Rohkeus ei ole sitä, että ei pelkää. Rohkeus on sitä, että toimii pelosta huolimatta.

Kuinka usein on huomannutkaan pelon olleen silti turha tunne. Kun saa kiinni elämän ohjauspyörästä sen sijaan että se pyörii holtittomasti nenän edessä, huomaa, että siitä voi ohjata. Valintoja voi keskeyttää, vaihtaa suntaa, valita toisin tai aloittaa alusta. Ja jos ei uskalla, ei sekään haittaa. Tilanne tulee kyllä uudelleen. Niin kauan, että valitsee lopulta oikean suunnan, oman Korkeimman parhaansa. Tekee sielun tarvitseman valinnan. Ja oppiminen tapahtuu. Jos ei tässä elämässä opi, niin sitten seuraavassa. Kaikki tapahtuu oikeassa järjestyksessä, oikeaan aikaan. Ei ole kiirettä, eikä hätää.
Ainoa hetki, missä voimme luoda uutta, on nykyhetki. Koska muuta ei ole.

Rauhaa ja rakkautta ja valon tuiketta marraskuuhun!

<3 Pauliina

Onnela - oma pieni puutarha

Taianomaisen kaunista huomenta willa harmajasta <3

Kesä on kauneimmillaan ja tämä kesä on ollut itselleni täysin erilainen eräältä osin, kuin yksikään aiempi kesä. Minulla on pikkuruinen oma puutarhasoppi, onnela. Nimi tuli vain jostain, siellä olen onnellinen, vaellan omaan tahtiini kastelukannu kädessä, lorautan vettä kukkasille, pysähdyn katsomaan perhosten leijailua ja juttelen omenapuille. Olen nyt ihan vakuuttunut, että kasveille ja kukkasille jutteleminen on hyvä asia :D

Haave tästä pienestä, omannäköisestä harrastuksesta syttyi kevättalvella, kun kaipasin jotain piristystä ja rupesin seuraamaan muutamaa herttaista puutarhaohjelmaa. Siitä sain inspiraation ja syntyi ajatus omasta, "salaisesta puutarhasta." Minulle ei alun alkaenkaan ollut tärkeintä, että saan paljon satoa, tai että teen kaiken oppikirjojen mukaan oikein. Minulle tärkeintä oli jo unelmoidessa, että puutarhassa on hyvä olla. Kiireetön, pysähtynyt ja vehreä tunnelma. Paikka, missä voin juoda aamuteeni auringon leikitellessä varjojen kanssa. Paikka jossa voin upottaa käteni multaan ja olla onnellinen. Istua nurmikolla tai kellahtaa riippumattoon päiväunille.

Otan avosylin vastaan kaiken runsauden, mitä puutarha minulle tarjoaa. Alkukesän nautin syreenin huumaavasta tuoksusta, istuttelin pikkuruiseen, puutarhuri isältäni saamaan kasvihuoneeseen ihan kaupasta ostamani yrtit. Voi, miten meidän poikakin nauttii, kun kori käsivarrella kipaisee hakemaan kasvihuoneesta yrtit teehen tai ruoanlaittoon. Rosmariinia päänsärkyyn, minttua kun masua kipristelee..Basilikaa smoothien sekaan tai ruoan kanssa. Netti on pullollaan tietoa yrttien käytöstä ja niiden erilaisista vaikutuksista. Piparminttu korvaa purukumin ja ei todellakaan sisällä muovia <3

Minä olen anatnut unelman pikkuhiljaa versoa mielessäni ja toteutua sitä mukaa, kun olen saanut ideoita ja mahdollisuutta. Tällä hetkellä puutarhasta löytyvät kaksi suloista omenapuuta, joista toisessa on jo kymmenen raakiletta. Toinen on perheomenapuu, jossa on useampia lajikkeita samassa puussa. Aika ihanaa. Lavaan istutimme mansikan taimia, joista malttamaton tyttäremme jo ensimmäisen punertavan maisteli :D Raakileita ja kukkasia käyn kurkistelemassa joka päivä. Tomaatteja istuttelin ja siemenestä mieheni kanssa kasvattelin keväällä ja nyt siellä jo kukitaan. Osalla on jo isoja raakileita, mutta olen sanonut itselleni, että se on ihanaa. Olen niin iloinen joka ikisestä kukasta ja tomaatista minkä saan <3

Istuttelin myös astiaan mieheltäni äitienpäivänä lahjaksi saamani syvänpunaisen runkoruusun. Luulin aluksi, että se kuoli, mutta ei, puutarhuri isäni vinkeillä ruusu voi hyvin, kauniit kukat aukeilevat vuoron perään ja uudenuutukaisia nuppuja löydän tuon tuostakin. Lantaa ja vettä ruusu tarvitsee runsaasti, samoin valoa. Alkuperäisen unelmani ruusuaidasta toteutin myös ja istutin puutarhaani 5 erilaista, kaunista ruusua ilahduttamaan ja luomaan omaa rauhaa, kunhan aita kasvaa ja rehevöityy. Voin kuvitella jo, miten juon teekupposeni ruusujen tuoksuessa..

Minulla oli myös ennestään ruusupensas tällä onnelan puolella pihaa. Se on kukkinut ennätyksellisen kauniisti ja runsaasti. Mieheni aitasi koiriemme vuoksi ja toiveestani pihan toisen puolen minulle ja lapsosille, jotta kukkaseni saavat olla rauhassa ja lapset saavat leikkiä vapaasti. Samalla koirilla on oma tila, eikä niitä tarvitse hätistellä pois istutuksien luota. Olen niin onnellinen tuosta portista ja aidasta ja niin ihanasta jousiportista, mistä kuljen monta kertaa päivässä. Kuin lapsuuteni Onneli ja Anneli sadusta <3

Pienestä lähdetään liikkeelle ja pikkuhiljaa luodaan omannäköisiä unelmia. Olen äärettömän kiitollinen tuosta omasta sopestani joka päivä. Jos sinulla on joku unelma, älä luovuta missään nimessä! Luo vaikka pienen pieni versio siitä, aloita jostain ihan pienestä yksityiskohdasta. Älä välitä, vaikkei se ole heti valmis. Tee joku pienikin asia tai pala siitä, joka tuo sinulle hyvää mieltä ja piristystä. Istuta vaikka se ensimmäinen taimi johonkin, tai ripusta ne ihanat verhot. Jos ei ole uutta, kierrätä vanhaa tai askartele jokin iloa tuottava asia itse. Sinä osaat kyllä. Unelmilla on tapana toteutua, kun niihin uskoo <3 On maailman parasta, kun oman hyvän mielen lisäksi voi inspiroida ja ilahduttaa myös omaa perhettä ja muita ihmisiä. Ei tarvitse olla suuria asioita, luodakseen suuria hyvän olon hetkiä.

Minulla on haaveena puutarhaan ensi kesäksi hieman erilainen kasvihuone, pysyvämpää mallia. Olen myös haaveillut pastellinsävyisestä puutarhavajasta, jonne saan multasäkit ja kottikärryt. Oveen haluaisin sydämen muotoisen aukon. Mies nauroikin, että hyyssi :D No ei vaan söpö puutarhavaja <3

Toinen haaveeni on luoda lintujenlaulun lisäksi äänimaailmaa ja rauhoittavaa tunnelmaa veden solinalla. Olen jo suunnitellut hieman vesiaihetta puutarhaan. Kiveltä toiselle loriseva putous, ympärillä ryöppyäviä vihreitä kasveja ja hennon kauniita, perhosia houkuttelevia kasveja. Linnuille oma, sievä allas..

Seuraava asia, mitä alan puuhaamaan puutarhassani vastaistutettujen perennapenkkien jälkeen, on sinne tänne sopivasti siroteltu keijukaisteema. Puutarhani keskellä on pyhä puu, pihjala. Piilotan sen oksistoon muutaman keijuoven.. Puun juurelle istuttelen suurehkoon astiaan kasveja, joiden lomaan tulee keijukaistalo ja pienen pieniä lyhtypylväitä ja polkuja...Jonnekin ehkä pieni leirinuotio ja saniaisten lomaan riippusilta ja pieni keijukainen..Katso, miten ihania juttuja täältä löytyykään keijukaismaailman luomiseen <3

Tämän harrastuksen annan viedä mukanaan. Minä, joka olen vannonut, että yhtään kukkaa en sitten kasvata...Olen onnellisimmillani puutarhassa. Touhutessani pieniä askareita, yksityiskohtia laittaessani, suunnitellessani seuraavaa juttua, tai lasten kanssa ihmetellessäni puutarhan pieniä, suuria ihmeitä. Paikka on varjoisa, maa sammalen peittämä, niinkuin keijupuutarhassa kuuluu ollakin. Riippumaton ripustan myös, kunhan sille löydän hyvän paikan. Ihastelen kasvua ja kun kaipaan luonnon hoitavaa vihreyttä ympärilleni, pujahdan onnelaan teekupin kera ja istahdan tuolille, pistän silmät kiinni ja kuuntelen lintujen viserrystä.

Unelmoidaan suuria <3 Luodaan kauneutta <3

Rakkaudella Pauliina


"Jos haluat olla onnellinen, ryhdy puutarhuriksi"
                                     Kiinalainen sananlasku

Terveellisempi elämä - hyvinvoiva minä

Aurinkoinen tervehdys pitkästä, pitkästä aikaa!

Ompas vierähtänyt pitkä tovi edellisestä kirjoituksesta. Ihana istua pitkästä aikaa tähän ja avata sydäntä ja antaa ajatusten virrata. Se on osa minua, joka ei lähde minusta koskaan. Se on niin syvällä, että uskon sen seuraavan minua myös inkarnaatiosta toiseen.

Mitäs tässä välissä onkaan tapahtunut? Ei mitään ihmeellistä ja silti niin paljon. Vuosi on ollut täysin ennalta arvaamaton. Kuten jossain vaiheessa mietinkin, se on kuin matto, jonka värejä ei etukäteen tiedä. Ihana, kaunis ja vaihteleva kudelma elämän kirjoa.

Alkuvuosi meni omaa oloa ihmetellessä. Ahdistuoireita kävin läpi ja tutkimisen jälkeen löytyivät alhaiset varastorauta arvot, jotka hyvällä hoidolla yksityisen kautta olen saanut parempaan jamaan ja hoito ja sairasloma jatkuu vielä.

Kesä ja lämpö saapuivat, ovat läsnä ja hellivät niin mieltä kuin kehoakin. Alkuvuosi oli täynnä haasteita, mutta sain siihen valtavasti jaksamista ja voimaa syttyneestä kiinnostuksestani luonnon kauneutta, sekä vihreitä ja hoitavia energioita kohtaan. Tästä on tämän vuoden aikana avautunut elämääni aivan uusi asia. Toki luonto on ollut läsnä elämässäni aina. Olen rauhaisan ja kuvankauniin syrjäkylän kasvatti. Koulumatkoillani kohtasin porotokat, paukkupakkasen purppuraksi värittämän aamutaivaan, solisevat purot ja kotikoivikkojen kesässä hiljaisen huminan. Kaiken sen kauneuden elin ja hengitin. Se oli kotini. Tykkylumet hiihtoreittini kuusistossa, jäniksen jäljet ladun poikki.

Myös kotona ja pihapiirissämme olin luontoon kosketuksissa jo vauvasta saakka. Kotini oli niin asuinrakennuksemme, kuin kesäkukkapuutarhamme, jossa pellavapäisenä hypin vesilätäköissä kukkien ympäröimänä. Lautasella oli omalla maalla kasvatettua ruokaa. Kesätyöt ja arjen askareet löytyivät kotoa ja kasvimaiden hoidon välissä kotirannasta oli hyvä pulahtaa kesäviileään veteen.

Nuoruuteni asuin suurimmaksi osaksi kaupunkiympäristössä ja luonto, joka oli ollut osa elämääni aina, jäi pienemmäksi osaksi arkea. Elämä vei eteenpäin ja sain perheen, puolison ja oman kodin. Silti vuodet menivät muissa mietteissä ja elämän virrassa, niinkuin kuuluikin mennä.

Noin vuosi sitten löysin luonnon uudelleen. Se tuli ravinnon myötä. Raskaudet ja masennuslääkityksen vaikutukset olivat ajaneet kehoni koville. Olin suhtautunut terveyteen suoritteena. Että se on asia, jonka eteen pitää sitä ja pitää tätä. Pitää liikkua, pitää syödä terveellisesti jotta en liho tai sairastu muuten enempää. Yritin ja yritin. Olin kyllä sinnikäs. Välillä lakkasin yrittämästä. En jaksanut. Eikä se haittaa. Ei se kohdallani toiminutkaan pitkään, koska tein sen itseäni piiskaten ja ikäänkuin "rankaisun" kautta. Ajattelin, että jos laihdun, olen parempi ihminen. Tässä kohtaa halaan itseäni ajatuksissani. Tein oikeasti paljon ja kärsin paljon.

Nyt ymmärrän, että kaikki meni ja menee juuri oikein. Kaikki tapahtui oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä. Elämän myötä mieleni avautui ja löysin luonnon myös hiljalleen mielen avautumisesta muutaman vuoden päästä. Löysin sen ravinnon kautta. Rakkauden itseeni löysin mielen avulla. Opettelen yhä sanomaan itselleni "olet arvokas" ja "olet rakas". Kun hiljalleen uskalsin uskoa palan tästä, ymmärsin todella olevani arvokas. Ymmärsin itseni ja myös kehoni olevan arvokas ja rakastamisen arvoinen. Halusin tarjota keholleni ja mielellleni ravintoa, joka aidosti ravitsee sitä ja tekee sille hyvää. En ole kokenut mielekkääksi syödä alkuun varsinkaan kasviksia tai hedelmiä sellaisenaan. Löysin smoothiet. Tervehdin mielessäni hämmennyksen vallassa hedelmä ja kasvishyllyjä ja alkoi uskomaton ja mielenkiintoinen matka oman hyvinvointini äärelle.

Tuota matkaa on kestänyt nyt reilu vuoden ja se ei lopu. Olen sillä matkalla aina. Lopun elämäni. Myös tämä asia erottaa sen aiemmista dieeteistäni ja sun muusta. Se on tapa elää. Ei pyrähdys, jonka jaksan, vaan elän niin, että jaksan. Hyvä olo, mikä on tullut ravinnosta, joka on puhdasta ja ravitsevaa, on ihana. En pingota. 80/20 sääntö on tärkeä. En säti tai syyllistä itseäni, jos haluan herkutella. Herkuttelen. Ja nautin siitä täysillä! 20% herkuttelua ei kumoa 80% rakkautta, jota annan itselleni terveellisen ja hyvää tekevän ruoan muodossa.

Terveys on lakannut olemasta elämässäni suorite. Jos pitää pingottaa, niinkuin aiemmin tein, se söi kauniista asiasta sen hyvän energian ja ilon. Nyt ymmärrän, miksei asiat tapahtuneet heti ensimmäisellä kerralla näin. Kaikki palat pitää olla, jotta palapeli on valmis. Reunapalat ovat löytyneet ja ääriviivat ovat valmiina. Matkustan, rakennan ja nautin kuvion muodostumisesta ja teen ilolla siirtoja ja uusia kokeiluja. Jotain vanhaa, niinkuin uuden alussa, haluan säilyttää. Sekin vaihtuu uuteen, kun aika on. En halua repiä irti vanhojakaan asioita, ennenkuin ne ovat valmiita putoamaan pois kivutta. En halua rikkoa ilon energiaa. Rakkauden kautta.

Matkaa on takana terveellisemmän ravinnon osalta reipas vuosi. Matkalle on jäänyt 25 kiloa ja paljon vanhaa. Olen niin kiitollinen tästä, vaikka kipeitäkin hetkiä olen käynyt läpi.

Matka jatkuu.

Ensi kerralla puhutaan siitä, miten muuten luonto on tullut elämääni.

Rakkaudella ihana, riittävä ja rakas minä <3

Helmikuun Bettebox - Hemmottelua hiuksille

                                               

                                                                                               Teemana hiukset

Ystävänpäivä on huomenna ja teemaan sopien postiluukusta kolahti naisen paras ystävä, bette <3 Tuttuun tapaan lähdemme availemaan yhdessä boxia ja kurkistelemme, mitä kaikkea kivaa posti tällä kertaa toikaan.

Sen tiesin, että boxissa teemana oli hiukset. Ihan hyvä idea sinällään, näillä pakkasilla ja talvikeleillä ovat kutrit kovilla.

Itse en kuitenkaan henkilökohtaisesti boxin teemasta kuultuani mitenkään hyppinyt innosta, sillä hiukset eivät ole minulle se The Juttu. Toki niitä on toisinaan kiva suoristusraudalla laittaa kauniiksi, mutten ole se lyyli, joka föönaa ja puunaa joka ainoa aamu peilin edessä. Hienoa, jos joku jaksaa niin tehdä, mutta mulla arjessa hiusharja, ponnari ja menoksi teema takoo pisteet käytännöllisyytensä vuoksi. Joskus on sit kiva laittaa enemmän. Mutta nyt itse boxiin...

Ensisilmäys boxiin vahvisti käsityksen hiuspainotteisesta boxista. Silmiin osui xz hiuslakkaa.. Boxin kortti oli taas kiva englanninkielisine lausahduksineen. Tykkään jotenkin myös siitä, että tuo boxi on tommonen ekologinen. Kaikki jutut itse boxissa ovat poltettavaa jätettä, ihan paperia ja pahvia. Iso peukku muovittomuudelle!

Tuo lappu voisi olla mielestäni tekstiosuuksiltaan paljon selkeämpi. Ihan vaikka numeroidut kohdat ja numeron alla vaikka vaihtoehtoiset tuotteet.

Salus B-vitamiinivalmiste näyte

Tämä oli tällainen ihan pikkuruinen 10ml näytekoko b-vitamiinilisästä. Plussaa tuotteen vegaanisuudesta. Miinusta siitä, että pohjassa lukee isoin kirjaimin "ilmainen näyte". Me kuitenkin maksamme tästä boxista ja toivoisin, että se sisältäisi jotain, mitä en voi saada ilmaisnäytteenä. B-vitamiinilisä on itselleni ajankohtainen, joten sinällään kiinnostava testata, mutta tässähän ei ole kuin makutestin verran itse tuotetta. Maku on ihan yllättävänkin suunmyötäinen ja miellyttävä.

Bio2You Natural hiusnaamio 50ml (ovh. n. 21,30€ /200ml) 

Tämä tuote oli kiva näille mun talven kuivattamille hiuksille. Huomasin, että tuote ei sisällä parabeeneja, SLS:ää, sulfaatteja, eikä alkoholia. Tuoksu tässä tuotteessa on aivan ihana!! Minä tuoksufriikki tykkään. Ainahan olisi mukavampaa, jos tuoksu tulisi luonnollisesti, eikä synteettisillä aineilla. Tuote lupaa antaa hiuksille kosteutusta ja kiiltoa, sisältää silkkiproteiineja ja aminohappoa. Testiin menee.

Lumene KLASSIKKO Anti-Age elvyttävä silmänympärysvoide 15ml ovh.7,5-13.90€

Tämä oli kiva juttu, ettei pelkästään hiustuotteita. Tuoksuttomuuden ymmärrän tuotteessa, koska on kyse silmänympärysvoiteesta. Silti minä jotain mietoa tuoksua olisin kaivannut. No, jospa tällä alkavat kolmenkympin rypyt lähtis :D Ainakin tossa luvataan, että auttaa häivyttämään juonteita, naurunryppyjä ja tummia silmänalusia. Saa nähdä...

XZ Extra strong hiuskiinne 100ml ovh.2,90€

Ensinnäkin mulla ei tule juuri lainkaan hiuslakkoja käytettyä. Ponnekaasu ei ole mikään paras juttu muutenkaan. Edellisetkin boxista tulleet lakat ovat vielä tallessa, osan muista hiuslakoistani tästä syystä laitoin eteenpäin. Pakkaus on uuden ulkonäön saanut ja ihan nätti. Tuote lupaa vahvaa kiinnitystä ja pitkäkestoista tukea. Tuote on pieni ja halpa. Voi, kuinka paljon mieluummin olisin ottanut tämän tuotteen tilalla esim. laadukkaan lämpösuojan. Eteenpäin lähtee tämä.

Schwarzkopf blond me shampoo ja tehohoito näytteet 30ml (shampoo ovh.22,90€/250ml, tehohoito 24,90€/200ml)

Kiva päästä testaamaan näitä laadukkaan oloisia hiustuotteita. EI olisi yhtään haitannut, jos nämä olisivat olleet isommassa koossa, käyttötavaraa, jota aina tarvitsee <3 Shampoo lupaa vahvistaa, siloittaa ja hoitaa vaalennettua tai värjättyä hiusta. Tehohoito lupaa tasapainottaa hiusten kosteuspitoisuutta ja antaa kiiltoa. Tuotetta myyvät siis Stockmann-tavaratalot ja kampaamot. Testiin menee ehdottomasti. Tuoksu sellainen kampaamotuotteille tyypillinen, ihana <3

                                                                                   Tästä ja maaliskuun boxista

Mitä mieltä olin tästä boxista? En oikein innostunut. Ei johdu mielestäni välttämättä itse boxista, joillekin hiustenlaiton ystävälle tämä boxi on voinut olla todella mieleen. Ei turha, muttei superkaan nyt mun mielestä. Kiinnostavin tuote oli loppujen lopuksi tuo hiusnaamio. Se tulee todella tarpeeseen. Pidin myös Lumenen tuotteesta. Hiuslakka oli itselleni turha. Olin kuitenkin jollain tavalla varautunut omaan innottomuuteeni, eikä siksi haittaa.

Sen sijaan maaliskuun boxista sen verran, että siinä kuulemma kiinnitetään huomio yksityiskohtiin. TOSI mielenkiinnolla odotan! Mitä ihmettä se voisi olla? Tykkään yllätyksistä <3 Seuraavan kerran boxijuttuja siis maaliskuulla,
siihen saakka

MOIKKA! <3 Pauliina

Peilikuvana toisillemme - haastava ihmissuhde

Ihana päivä. Ihana hetki.
Willa harmajassa on aamupäivä. Ulkona puut peittyvät lumivalkoiseen kuorrutteeseen, tuli rätisee kotoisasti leivinuunissa.

Näistä syvemmistä mietteistä bloggaamisesta onkin jo tovi vierähtänyt edelliskerrasta. Kohta on ystävänpäiväkin.
Siitä onkin hyvä siirtyä seuraavaan aiheeseen.

                                                       

                                                                                               Mikä tässä mättää?

Elämässä ihmissuhteet ovat tärkeässä roolissa. Monet kerrat olen miettinyt ihan omassa elämässäni, että mikä siinä toisessa ihmisessä aina uudelleen ja uudelleen tuntuu ärsyttävän. Joskus on ihmissuhteita, mitkä ottavat jostain kumman syystä aina kitkaa, eivätkä meinaa koskaan asiat loksahtaa uomiinsa rullaamaan. Vaikka kuinka asioita koettaa pohtia, ei ratkaisua tai selitystä tunnu löytyvän. Mikä sanomaton asia siinä onkaan?

                                                                                                     Mikä ihmeen peilikuva?

Pikkuhiljaa minulle on tuotu lempeästi eri teitä tietoa valosta koskien tätä kipukohtaa ja asiaa. Henkinen tie on kasvun prosessi. Kipeä ja kaunis. Kaunis ennenkaikkea. Ja vaikka alussa olenkin näiden asioiden ihmettelijänä, olen silti pitkällä. Olen kuullut ennenkin siitä, että olemme peilikuvina toisillemme. Mitä se sitten tarkoittaa?

                     
                                     
                                                                                                       Näin se toimii

Ajatellaan, että toisessa ihmisessä on jokin sinua suunnattomasti ärsyttävä piirre, tai jokin, mitä et osaa edes selittää, miksi se ei loksahda kohdalleen. Nimeä tuo tunne tai piirre. Sitten tulee haastavin vaihe. Käännä tutkiskelu itseesi. Löydätkö itsestäsi tuon piirteen tai tunteen?

Tämä on paljas tunne. Ehkä pelottava, emme halua katsoa sitä, kiellämme sen olemassaolon. Ehei! Minussa ei kyllä ole tuota piirrettä! En kyllä ole kylmä tai laskelmoiva. Minulle peilikuvani katsominen teki todella kipeää. Käänsin katseeni pois monta kertaa, enkä meinannut löytää rohkeutta nähdä egoni ohitse mitään. Mietin, mitä voisin tehdä. Valitsin äärimmäisen luotettavan ja rehellisen henkilön ja kysyin häneltä asiaa. Sain vastaukseni, jotka jossain sydämessäni jo tiesin. Itkin ja puhdistin näin itseäni. Ymmärsin, hiljalleen hyväksyin. Nyt olen päästämässä irti.

Eheytyminen ja irtipäästäminen

Eheytminen vaatii joskus kovasti rohkeutta. Kun tuon rohkeuden löytää, se on hyvin vapauttavaa. Emmehän me haluaisi nähdä omia puutteitamme, asioita, jotka eivät ole valosta. Mutta kohtaamalla näitä asioita, esimerkiksi itsestämme löytyvän kateuden, pelon, vihan tai katkeruuden tunteita, voimme oppia ymmärtämään ja hyväksymään niitä ja päästämään lopulta niistä lempeästi irti.

Ihmissuhde voi muuttua täysin, voi myös olla, että sielunsopimuksena tehty ihmissuhde on täyttänyt tehtävänsä ja tiet ajautuvat erilleen. Tai ihmissuhde voi syventyä ja kitka poistuu.

Olemme peilikuvia. Ympäristömme heijastaa meille sielumme syvintä kuvaa, kun uskallamme katsoa ja oppia lempeää rakkautta ja hyväksyntää itseämme kohtaan, säröt kuvajaisessa saavat eheytyä.

Kaikki on tässä hetkessä juuri niin kuin pitääkin.
Jokainen meistä omalla kasvumatkallaan, ainutlaatuisena, ihanana ja arvokkaana omana itsenään.

Rohkeutta ja lempeyttä päivääsi <3

Rakkaudella Pauliina