Kuvituskuva |
Hei ihana sinä!
Olen viimeaikoina huomannut, että tunteet nousevat pintaan pienimmästäkin. Kun näen jotain herkistävää, kyyneleet kihoavat silmiin todella pienistäkin asioista. Myös toisenlaisia tunteita kuplii pintaan todella vähillä ärsykkeillä. Kiukkukin saattaa nostaa päätään tosi herkästi. Olen myös huomannut, että jos olen isossa ihmisjoukossa tai tilanteessa, jossa on paljon hektisyyttä, hälyä tai negatiivisuutta, saatan olla tuommoisen tilanteen jälkeen aivan totaalisen poikki. Muistan myös ajanjaksoja elämässäni, jolloin en ole kuukausiin osannut mm itkeä. Nuo ajat ovat kaukana takanapäin, mutta tuntui silloin jotenkin kamalalta, että tilanteessa, missä olisi ollut luonnollista itkeä, kyyneleitä ei vaan tullut.
Kotona säännöllisesti luon tilanteen, jossa tasapainotan energioitani ja rauhoitun hyvinvointini äärelle. |
Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi meillä on myös henkinen hyvinvointi. Huolehditaan siitäkin. Kuvituskuva Adobe stock. |
Luonnonrauha on todella tärkeä ja lempeä tasapainottaja. |
Säännöllinen oma aika ja hiljentyminen ovat todella tärkeä osa kokonaisvaltaista hyvinvointiani. |
Sen lisäksi, että olemme energiaa ja välitämme energiaa, energian vapaa virtaus on tärkeä osa hyvinvointiamme. Ovatko tunteet lukossa, itku hukassa tai koko ajan tippa linssissä? Onko kiukku hallitsematonta vai kokonaan kielletty tunne? Omalta osaltani huomaan, että jossain vaiheessa elämääni suru ja herkkyys olivat sen hetken ajatusmaailmani mukaan heikkouksia ja kätkin ne sisälleni. Syntyi tunnelukkoja. Energia ei päässyt virtaamaan ja kun padot lopulta murtuivat, mylläkkä oli vuosia kestävä epävakaa persoonallisuushäiriöksi nimetty asia. Vaikka diagnoosi ei enää kohdallani lääketieteellisestikään täyty, tietoinen tunteiden ja tunnelukkojen työstäminen alkaa kohdallani vasta nyt. Minulla on paljon patoutumia ja vaikeita asioita, joita yritän mm tällä pohdinnalla saada pintaan ja liikkeelle. Jotain energiatukkeumia on avautunut, koska itku on puhdistamassa negaatioita minusta tuon tuostakin.
Olen ihan tietoisesti tehnyt itseni kanssa niin, että kun kyyneleet ovat tulleet silmiin ja olen hävennyt niitä, olen koettanut keskittyä hyväksymään, antamaan anteeksi ja rakastamaan itsessäni tuota tunnetta ja antanut kyyneleiden virrata ja puhdistaa niin kauan, kuin on siltä tuntunut. Ympäristön hämmennys ja oma häpeäni ovat osa meidän molempien sielunkasvua. Herkkien tunteiden häpeästä irtipäästäminen on todella vapauttavaa ja kasvattavaa. Työstän tätä asiaa itsessäni yhtä usein, kun kyyneleet tupsahtavat jostain, eli usein. Padot ovat rikkoutuneet. Vastaanottaminen ja suhtautuminen ovat nyt vuorossa. Myös hellyyden osoittaminen on ollut minulle välillä myös todella epäsuhtaista ja haastavaa. Olen osoittanut kaiken hellyyteni pienille vauvoille ja eläimille, sellaisille, joille ne on ympäristön ja oman sisäisen minäni mielestä ollut hyväksyttävää ja helppoa osoittaa. Kun lapsi on kasvanut isommaksi, tunteiden osoittamisesta on tullut haastavampaa. Nyt opettelen myös osoittamaan äidillistä hellyyttä ja rakkautta teinilleni ja löytämään itsessäni lempeyden ja herkkyyden myös ihmissuhteissa ja lähimpieni kanssa kommunikoidessani, sillä jostain syystä tämä on ollut minulle kipein ja vaikein asia, kuin avohaava joka sulkeutuu ainoastaan rakkaudella, mutta en ole uskaltanut katsoakaan siihen.
Kun halu on elää rakkauden energioissa ja rakkauden kautta nähdä ja kokea asioita ja maailmaa, se ei tarkoita, etteikö välillä ryöjättäisi myös syvissä vesissä. Linnut saavat kyllä lentää päämme yli, se on osa kasvutarinaamme, sillä kauneimmat timantit syntyvät kovimmassa paineessa. Mutta se, jäämmekö noihin energioihin, rakentaako lintu pesän päämme ylle, on se ratkaisevampi asia. Jääkö viha, kiukku, katkeruus tai pelko energiana meihin, vai olemmeko energiavirralle joki, jossa se saa soljua vapaasti ilman patoutumia, tulla ja mennä, sillä on merkitystä. Jos patoutumia syntyy, niitä voi työstää lempeästi, kuulostella, mistä ne ovat tulleet ja niitä voi purkaa pala palalta ja aistia lempeästi tunteiden virtaa. Virran kanssa pärjää parhaiten heittäytymällä sen mukaan. Myötäilemällä. Torjumatta tai takertumatta. Suurella rakkaudella.
Se voi inhottaa, puistattaa, pelottaa, tuntua vieraalta ja vaikealta, mutta kun siihen uskaltaa luottaa ja avata padot, se vapauttaa, itkettää, helpottaa, nostaa, kantaa ja avaa täysin uusia ovia ja näkökulmia. Se saa rakkauden virtaamaan, kun sille on raivattu tilaa. Sen jälkeen on helpompi hengittää. Aloitetaan vaikka siitä, että ei pidätellä itkua. Ei pidätellä tunteita. Otetaan ne vastaan, tunnetaan tunteita ja kun ne ovat mennäkseen, annetaan niiden mennä. Opetellaan olemaan kanava energioiden ja rakkauden vapaalle virtaukselle.
Muistetaan että kaikki fiilikset eivät ole omiamme. Opetellaan huolehtimaan fyysisen puhtauden ja hyvinvoinnin lisäksi myös henkisestä hyvinvoinnista ja puhtaudesta. Tullaan entistä enemmän tietoisemmiksi ja tiedostavammiksi. Tämä matka on mielenkiintoinen ja täynnä ihmeitä.
Rakkautta päivääsi
Pauliina
<3
VastaaPoista<3
Poista