keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Peilikuvana toisillemme - haastava ihmissuhde



Ihana päivä. Ihana hetki.
Willa harmajassa on aamupäivä. Ulkona puut peittyvät lumivalkoiseen kuorrutteeseen, tuli rätisee kotoisasti leivinuunissa.

Näistä syvemmistä mietteistä bloggaamisesta onkin jo tovi vierähtänyt edelliskerrasta. Kohta on ystävänpäiväkin.
Siitä onkin hyvä siirtyä seuraavaan aiheeseen.

                                                       

                                                                                               Mikä tässä mättää?

Elämässä ihmissuhteet ovat tärkeässä roolissa. Monet kerrat olen miettinyt ihan omassa elämässäni, että mikä siinä toisessa ihmisessä aina uudelleen ja uudelleen tuntuu ärsyttävän. Joskus on ihmissuhteita, mitkä ottavat jostain kumman syystä aina kitkaa, eivätkä meinaa koskaan asiat loksahtaa uomiinsa rullaamaan. Vaikka kuinka asioita koettaa pohtia, ei ratkaisua tai selitystä tunnu löytyvän. Mikä sanomaton asia siinä onkaan?




                                                                                                     Mikä ihmeen peilikuva?

Pikkuhiljaa minulle on tuotu lempeästi eri teitä tietoa valosta koskien tätä kipukohtaa ja asiaa. Henkinen tie on kasvun prosessi. Kipeä ja kaunis. Kaunis ennenkaikkea. Ja vaikka alussa olenkin näiden asioiden ihmettelijänä, olen silti pitkällä. Olen kuullut ennenkin siitä, että olemme peilikuvina toisillemme. Mitä se sitten tarkoittaa?


                     
                                     
                                                                                                       Näin se toimii

Ajatellaan, että toisessa ihmisessä on jokin sinua suunnattomasti ärsyttävä piirre, tai jokin, mitä et osaa edes selittää, miksi se ei loksahda kohdalleen. Nimeä tuo tunne tai piirre. Sitten tulee haastavin vaihe. Käännä tutkiskelu itseesi. Löydätkö itsestäsi tuon piirteen tai tunteen?

Tämä on paljas tunne. Ehkä pelottava, emme halua katsoa sitä, kiellämme sen olemassaolon. Ehei! Minussa ei kyllä ole tuota piirrettä! En kyllä ole kylmä tai laskelmoiva. Minulle peilikuvani katsominen teki todella kipeää. Käänsin katseeni pois monta kertaa, enkä meinannut löytää rohkeutta nähdä egoni ohitse mitään. Mietin, mitä voisin tehdä. Valitsin äärimmäisen luotettavan ja rehellisen henkilön ja kysyin häneltä asiaa. Sain vastaukseni, jotka jossain sydämessäni jo tiesin. Itkin ja puhdistin näin itseäni. Ymmärsin, hiljalleen hyväksyin. Nyt olen päästämässä irti.



Eheytyminen ja irtipäästäminen

Eheytminen vaatii joskus kovasti rohkeutta. Kun tuon rohkeuden löytää, se on hyvin vapauttavaa. Emmehän me haluaisi nähdä omia puutteitamme, asioita, jotka eivät ole valosta. Mutta kohtaamalla näitä asioita, esimerkiksi itsestämme löytyvän kateuden, pelon, vihan tai katkeruuden tunteita, voimme oppia ymmärtämään ja hyväksymään niitä ja päästämään lopulta niistä lempeästi irti.
Ihmissuhde voi muuttua täysin, voi myös olla, että sielunsopimuksena tehty ihmissuhde on täyttänyt tehtävänsä ja tiet ajautuvat erilleen. Tai ihmissuhde voi syventyä ja kitka poistuu.

Olemme peilikuvia. Ympäristömme heijastaa meille sielumme syvintä kuvaa, kun uskallamme katsoa ja oppia lempeää rakkautta ja hyväksyntää itseämme kohtaan, säröt kuvajaisessa saavat eheytyä.

Kaikki on tässä hetkessä juuri niin kuin pitääkin.
Jokainen meistä omalla kasvumatkallaan, ainutlaatuisena, ihanana ja arvokkaana omana itsenään.

Rohkeutta ja lempeyttä päivääsi <3

Rakkaudella Pauliina


6 kommenttia:

  1. Hienosti kirjoitettu. Aivan totta, että toisessa näkee selvästi jotkut epämiellyttävät tms. luonteenpiirteet tai virheet, joita ei halua itsessään tunnistaa. Sen takia ne ehkä ärsyttävät niin paljon siinä toisessa ihmisessä. Omia vikoja on vaikea tunnistaa ja tunnustaa itselleen, koska on helpompi olla vihainen tai pettynyt toiseen kuin itseensä. Se on juuri eräänlaista heijastusvaikutusta tai peilikuvaa.

    VastaaPoista
  2. Niin on. Se on niin paljon helpompaa syyttää toista. Elämä on välillä semmosta itsetutkiskelua. Aina oppii uutta ja vuodet hiovat särmiä tasaisemmiksi .

    VastaaPoista
  3. Ja on sekin taito nähdä, että aina ei ittessä ookaan se vika. Mää oon semmonen, että aina haen ittestäni vikaa ja syytän itteeni kaikesta. Ois niin helppoa, jos kaikki oiski musta kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä <3 Itsesyytökset ovat raskaita kannettavia, eikä kaikista toisten tekemisistä tarvitse olla vastuussa, eikä kokea olevansa <3 Sekin on kasvua, rohkea oivallus. Uskallus sanoa ääneen asioita. Ihana Laura, kiitos raikkaasta näkökulmasta ja kommentista <3

      Poista
  4. Kannattaa lukea Thomas Eriksonin kirja Idiootit ympärilläni, nin oppii ymmärtämään itseään ja muita. Hyvin valaiseva teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut tästä kirjasta. Mielenkiintoiselta vaikuttaa. Myös röyhkeyskoulu on kiinnostavan oloinen teos. Tässä matkan varrella olen oppinut myös sen, että vaikka olemme toisillemme peilikuvia, toista ei saa talloa sen varjolla. Epäterveitäkin ihmissuhteita on todella olemassa ja niistä on hyvä oppia ja päästää irti, vaikkei se aina olekaan helppoa. Aina ne kuitenkin jotain opettavat ja osakseen myös peilaavat.

      Poista