Mistä on minun blogini tehty?

Kuva Mira Haukipuro

                    Aluksi mietin, mistä kirjoittaa. Aikani pohdittuani totesin, että kirjoitan asioista jotka

                     ovat lähellä sydäntäni. Luotan siihen, että ihmiset kyllä poimivat asiat, jotka heitä kiin-

                     nostavat.

                    

                    Kirjoitan blogiani meidän torpan elämästä, väritettynä sisustus ideoilla, runoilla, lasten

                    täyttämällä arjella ja pitkän harkinnan jälkeen rohkenen myös blogissani puhua ääneen

                    selvätuntoisuudestani ja hiljalleen avautuvasta selväkuuloisuudestani, eli lyhyesti sanottuna henkimaailmasta ja siihen liittyvistä yliluonnollisista kokemuksistani. Jos joku näistä asioista kiehtoo tai kiinnostaa, olet lämpimästi tervetullut seuraamaan Willa harmajan elämää :)

      

                    Kuvan lipastovanhus löysi tiensä kotiimme facebookin kautta ja ihastuin siihen heti ku-

                    van nähtyäni. Lipaston historiasta ja iästä minulla ei valitettavasti ole tarkempaa tietoa.

                    Kuvailisin sisustustyyliäni sanoilla rouhea, rustiikkinen ja primitiivinen, mukana pieni 

                    ripaus romantiikkaa :) Rakastan vanhoja huonekaluja jotka on entisöineet alansa paras,

                    itse Herra Aika. Siihen en useinkaan katso tarpeelliseksi ihmisen puuttua. Mitä kolhiin-

                    tuneempi, rapistuneempi ja vanhempi mööpeli on, sitä lujemmin sykkii minun sisustajan 

                    sydän. Kaikella vanhalla olisi paljon tarinoita kerrottavanaan ja ne ovat säilyneet urheasti ja todistaneet varmasti monenlaisia ihmiselämän hetkiä. Uskon myös vahvasti, että jokaisella esineellä on oma energiansa. 

                    Tästä pääsemmekin sujuvasti viimeisimpänä mainitsemaani selvätuntoisuuteen ja selvä

                    kuuloisuuteen. Willa harmajassa olen saanut useaan otteeseen olla todistamassa erinäisiä

                    selittämättömiä asioita nyt useamman vuoden ajan. En ole herkkyydestäni paljoa rohjen-

                    nut puhua, koska skeptikot. No, näin blogissahan siitä on hyvä aloittaa kertomaan :D :D

                    Nämä erityispiirteet ja herkkyydet ovat astuneet minun tietoisuuteeni vasta myöhemmällä iällä, ei siis lapsesta saakka ole ollut tällainen osa elämääni. Uskon vahvasti, että ns. 

                    rajatila kokemuksilla on usein osansa tällaisten piirteiden ja asioiden kehittymisessä. 

                    Olen siis menettänyt kaksi lasta (kerron tästä aiheesta toisella kertaa enemmän), minkä

                    jälkeen olen hiljalleen huomannut aistivani asioita, joita kaikki eivät välttämättä aisti. :)

                    En vielä tässä kirjoituksessani pureudu tähän asiaan tämän enempää, pientä pintaraapaisua siis vain, kun vastahan minä kerron itsestäni :)

  

                    Mainittakoon viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä suuri rakkauteni kirjoittami-

                    seen. Olen tarttunut kynään jo hyvin pienenä. Kirjoittaminen on aina ollut minusta mukavaa. Varsinaisen kirjoittamisen aloitin noin kolmetoista vuotiaana ja kirjoitin silloin 

                    ensimmäisen runoni. Sille tielle jäin ja runous on minua puhutellut, sykähdyttänyt, nostanut ja kantanut, kuljettanut nyt 18 vuotta. 18 vuotta olen elänyt lähes kynä kasvaneena käteeni kiinni. Kirjoittaminen on toinen mieleni. Elän ja hengitän sitä ja yhä se saa minut

                    otteeseensa uudelleen ja uudelleen. Nykyään toteutan kirjoittamisen paloa laulujen sanoittajana yrityksessä Lauluntekijätrio Cuulas Oy. Yritys on  minun ja kahden ihanan 

                    ystäväni perustama. Teemme siis itse ihan alusta asti uusia lauluja ja julkaisemme niitä ja

                    myymme tuotteitamme verkkokaupassamme. Laitan myöhemmin tänne blogiini linkit

                    youtube- kanavallemme, sekä verkkokauppaamme, kunhan aika antaa myöten :)

                    Cuulaksesta kirjoitan myöhemmin erikseen lisää.

                    Syksyisiä, ihania päiviä kaikille

                    Pauliina

                   
     
                    

Kuva Mira Haukipuro