Pientä pintaremonttia

 

Pakkashuomenet ja hyvät vuodenalut täältä meidän pikku kodistamme Korkatin kainalosta. Taas on aikaa vierähtänyt ja joulunaikakin tuli, oli ja meni. Willa harmajassa joulua vietettiin kynttilänvalossa hyvin perinteisesti haudoilla käynteineen ja joulusaunoineen. Jouluruokaa ja tunnelmaa riitti ja pukkikin kävi ilahduttamassa niin lapsosia, kuin meitä aikuisiakin. Uusivuosi otettiin vastaan ystävien kera kerrassaan upeaa ilotulitusta ihastellen. Ovi uudelle avautui ja hetken katsaus menneeseen vuoteen on varmasti paikallaan.

Mennyt vuosi oli niin minulle, kuin varmasti todella monelle muullekin kasvun ja suurten muutosten vuosi. Tapahtui hyvin paljon hyvin lyhyessä ajassa. Vaikka vuosi oli raskas, uskon sen olleen todella tärkeä palanen matkalla kohti tulevaa. Muutoksia tapahtui ja rakkaita ihmisiä lähti yllättäen keskeltämme. Meitä kasvatettiin äärimmäisessä paineessa, koska muuten muutos kohti meidän parastamme ei olisi mahdollinen. Osa muutoksista oli pelottavia, pitkään mielessä olleita. Mutta niin oikeita. Osa muutoksista taas repi sydäntä hirveällä kivulla, sen tarkoituksen ja vaikutuksen voi hitaasti näyttää yksin aika. Tässä hetkessä kaikki on kuitenkin hyvin. Vanha kuori, joka ei enää palvele meitä, putosi pois. Astumme uuteen vuoteen suoraan hirmu kovasta mankelista, ladattuna äärimmilleen sillä kaikella potentiaalilla, mikä meissä on. On tullut aika painaa kaasua. Pohjaan saakka.

Mitä kotiimme kuuluu, sekin kertoo muutoksesta. Manifestoinnin ja mielikuvaharjoitteiden tuloksista. Uudet ovet, monet toiveet ja unelmat ovat lähteneet avautumaan ja minä onnellinen saan seurata tuon kukan puhkeamista aitiopaikalta. Olen lähtenyt opiskelemaan ja kotimme on remontin keskellä ollut viimeiset kuukaudet. On tuntunut hyvinkin maadoittuneelta, kun arkiset askareet ja remonttitouhut ovat pitäneet mielen kiinni hyvin perusasioissa.  Kokoajan olen kuitenkin selvemmin ja selvemmin tajunnut sen, että kylvämäni on versonut ja sadonkorjuu on alkanut.

Kuten sanoin, kotimme on ollut remontin keskellä. Pintaremonttia olemme tekemässä alakertaan. Meidän rintamamiestalommehan on pieni. Olen halunnut jo kauan päivittää talomme ilmettä omemmaksi ja nyt siihen on mahdollisuuksia tarjoutunt. Ensin remontoimme pienen kamarin josta tuli lastenhuone. Tilanpuutteen vuoksi vanhin lapsitamme nukkuu väliaikaisesti pirtissä vanhassa sivustavedettävässä, jonka toimme mummulan aarreaitasta kotiimme. Isommasta kamarista olemme remontoineet minulle ja miehelleni makuuhuonetta ja se onkin listoja ja pientä loppusilausta vaille valmis. Vanhimman tyttäremme oma soppi sijoitettiin kamarin nurkkaan. Pitänee ottaa tänne hieman kuvia tuloksista. Tällä hetkellä en omista hyvää kameraa ja harkitsenkin sellaisen hankkimista. Vinkkejä saa antaa. Hakusessa olisi siis aloittelijan tarpeisiin joku selkeä järkkäri ja macroputki. Moti kasvaa kun saa kunnon kuvia..

Kuten tiedämme, että nälkä kasvaa ja niin edelleen..Siispä taloprojektimme ei jää tähän, vaan suunnitelmat ovat käynnissä tulevia unelmien toteutuksia varten.  Opintojani jatkan mielenkiinnolla ja kerron niistäkin ihan erikseen, kunhan aika on.

Kun talvi antaa parastaan, pakkanen kimaltelee luonnon käsivarsilla ja riippakoivut ovat kuin koruja suomalaisen maiseman reunoilla, voin sanoa olevani elossa! Uudenvuodenlupauksiani en erittele. Paineistus ja suorittaminen varisivat vuodenvaihteen kynnykselle. Olen ymmärtänyt että se on kolmannen tason värähteitä ja se aika on jo mennyt. Eikä menneessä kannata roikkua, varsinkaan, kun se ei tunnut enää lainkaan omalta.

Uusi vuosi. Uusi minä. Uusi sinä.

Lumikuorrutteista tammikuuta

XOXO Pauliina <3