Ripaus vaaleanpunaista - Tervetuloa kevät!

Kuvituskuva

Tiedät varmasti sen tunteen, kun alkuvuoden kipakoiden pakkaskelien mukana lopulta tulee se päivä, kun huomaat herätessäsi koko ikkunan takana avautuvan talvisen maiseman kimmeltävän auringon valossa. Tai imuroidessasi huomaat, että valo lankeaa ikkunasta lattialle ja toivotat tuon hetken sydämestäsi tervetulleeksi. Se on kevään ensikosketus, lupaus siitä, että valo voittaa vielä.

Sen mukana tulee ainakin minulle joka vuosi se tunne, että haluaa eroon kaikesta tunkkaisesta, kuten synkistä ja tummista väreistä, sekä ylimääräisestä tavarasta. Verhot lähtevät vaihtoon ja kaapit kokevat tilaa tuovan muodonmuutoksen. Minä olen varma, etten ole ainoa nainen, jolle kevät on raikkaiden värien ja valon aikaa.

Aamu alkoi labrasta ja nälkäisinä koukkasimme pojan iloksi kahvilan kautta.

Kevään tunteen tuo minulle viikkosiivouksen jälkeen puhtaan pyykin tuoksu, kun ripustan sitä kuivumaan, kauppareissulta mukaan tarttuvat raikkaanväriset kynttilät ja tuoreet kukkaset, se ulkoilman tuoksu, siinä on jotain niin syvää kevään tuntua. Ja tietysti sisustaminen. Olo on kuin olisi herännyt pitkästä unesta ja mieli pulppuaa intoa ja suunitelmia tulevan vuodenkin suhteen. Sen innon ja raikkauden haluaa luonnollisesti välittyvän ympärilleen ja ensimmäisiä asioita, missä se näkyy, on sisustus.

Nämä kauniit klassikot saivat kodin meiltä.

  
 Minulla on pitkään ollut sisustustyylinä ns. primitiivinen, todella rouhean rustiikkinen ja hieman erilainenkin tyyli ja rakastan tuota tyyliä edelleen. Minulla on kuitenkin jonkin aikaa jo ollut tunne, että haluan vihdoin luoda nahkani tässä asiassa ja tehdä pientä päivitystä kotiimme. Primitiivinen tyyli säilyy varmasti ripauksina sisustuksessamme, ikäänkuin mausteena, mutta ähkyä en siitä halua.

Ajattoman kaunista.

 Haluan raikkautta, keveyttä ja aavistuksen romantiikkaa. Sohvatilanne on päivittymässä parasta aikaa ja uusi kaunotar kotiutuu nyt kevättalvella. Pakosti oltava järkevä värivalinnassa, näpäkkä tummanharmaa on turvallinen ja tyylikäskin valinta, eikä äidin tarvitse kokea pakokauhun tunneskaaloja kun isäntä oikaisee sohvalle tai pikkuiset kiipeilevät siinä leikkiensä lomassa. Sohva on koko perheen hankinta, ei siis vain äidin sisustuselementti. Sen verran näkyvä hankinta kuitenkin, että olohuoneen ilme päivittyy sen mukana heti uudeksi ja raikkaammaksi.

Luo ripaus kevättä hennonsävyisillä kukkasilla ja raikkailla yksityiskohdilla..

 Lasinen sohvapöytä on haavelistalla tulevaisuudessa. Onko kodikkaampaa kuin harmaa sohva jossa on kauniita koristetyynyjä ja pöytä somistettuna kynttilöin ja lasimaljakossa vaaleanpunaisia pioneja? Kyllä sinne sohvalle mielellään käpertyy vaikkapa kirjan kanssa, tai iltasatua lapsille lukemaan tai ehkäpä ystävän kanssa teekupposelle.

Teehetki ihan kaikessa rauhassa. <3

 
Sen verran aiemmin mainitsemistani koulutusasioista, että vyöhyketerapeutin opintoni etenevät kovaa vauhtia. Opinnot ovat täynnä uutta, mielenkiintoista tietoa ja opiskelijahoitoja teen kotona. Perinteisen refleksologisen vyöhyketerapian lisäksi hoidan myös lapsia. Nyt teen näiden lisäksi myös suloisen lempeää vauvahierontaa. Toukokuussa opinnot vievät minut myös guasha hieronnan saloihin ja se on ihan uusi juttu! Odotan innolla näitä tulevia asioita. Haluan sydämestäni auttaa ihmisiä ja työskennellä tulevaisuudessa hyvinvoinnin parissa aktiivisesti.

Välillä koulujuttuja ja raportteja.

 Erityisesti odotan opintoihini sisältyviä hormonikursseja, jotka mahdollistavat kaiken muun ohella minut auttamaan ja hoitamaan odottavia ja pian synnyttäviä, tai juuri synnyttäneitä äitejä ja heidän pikkuisiaan. Onko ihanampaa? ei taatusti! Vaikka unelmani kätilön työstä näyttää jäävän toteutumatta, sainkin mahdollisuuden johonkin upeaan, jossa myös voin auttaa äitejä ja vauvoja monin tavoin. Ajatus on ihana myös siksi, että lempeä ja luonnonmukainen hoito on äidille ja vauvalle todella sanoinkuvaamattoman arvokasta.



Monenlaista uutta ja mielenkiintoista siis on tulossa. Ihania arkisia asioita syvällisempien asioiden rinnalla maadoittamassa ja omalta osaltaan näin luomassa hyvinvointia.


Ihanaa, raikkaan värikästä kevättalvea sinulle


XOXO Pauliina

Kukkasten kanssa sopivat samansävyiset kynttilät.

Pientä pintaremonttia

 

Pakkashuomenet ja hyvät vuodenalut täältä meidän pikku kodistamme Korkatin kainalosta. Taas on aikaa vierähtänyt ja joulunaikakin tuli, oli ja meni. Willa harmajassa joulua vietettiin kynttilänvalossa hyvin perinteisesti haudoilla käynteineen ja joulusaunoineen. Jouluruokaa ja tunnelmaa riitti ja pukkikin kävi ilahduttamassa niin lapsosia, kuin meitä aikuisiakin. Uusivuosi otettiin vastaan ystävien kera kerrassaan upeaa ilotulitusta ihastellen. Ovi uudelle avautui ja hetken katsaus menneeseen vuoteen on varmasti paikallaan.

Mennyt vuosi oli niin minulle, kuin varmasti todella monelle muullekin kasvun ja suurten muutosten vuosi. Tapahtui hyvin paljon hyvin lyhyessä ajassa. Vaikka vuosi oli raskas, uskon sen olleen todella tärkeä palanen matkalla kohti tulevaa. Muutoksia tapahtui ja rakkaita ihmisiä lähti yllättäen keskeltämme. Meitä kasvatettiin äärimmäisessä paineessa, koska muuten muutos kohti meidän parastamme ei olisi mahdollinen. Osa muutoksista oli pelottavia, pitkään mielessä olleita. Mutta niin oikeita. Osa muutoksista taas repi sydäntä hirveällä kivulla, sen tarkoituksen ja vaikutuksen voi hitaasti näyttää yksin aika. Tässä hetkessä kaikki on kuitenkin hyvin. Vanha kuori, joka ei enää palvele meitä, putosi pois. Astumme uuteen vuoteen suoraan hirmu kovasta mankelista, ladattuna äärimmilleen sillä kaikella potentiaalilla, mikä meissä on. On tullut aika painaa kaasua. Pohjaan saakka.

Mitä kotiimme kuuluu, sekin kertoo muutoksesta. Manifestoinnin ja mielikuvaharjoitteiden tuloksista. Uudet ovet, monet toiveet ja unelmat ovat lähteneet avautumaan ja minä onnellinen saan seurata tuon kukan puhkeamista aitiopaikalta. Olen lähtenyt opiskelemaan ja kotimme on remontin keskellä ollut viimeiset kuukaudet. On tuntunut hyvinkin maadoittuneelta, kun arkiset askareet ja remonttitouhut ovat pitäneet mielen kiinni hyvin perusasioissa.  Kokoajan olen kuitenkin selvemmin ja selvemmin tajunnut sen, että kylvämäni on versonut ja sadonkorjuu on alkanut.

Kuten sanoin, kotimme on ollut remontin keskellä. Pintaremonttia olemme tekemässä alakertaan. Meidän rintamamiestalommehan on pieni. Olen halunnut jo kauan päivittää talomme ilmettä omemmaksi ja nyt siihen on mahdollisuuksia tarjoutunt. Ensin remontoimme pienen kamarin josta tuli lastenhuone. Tilanpuutteen vuoksi vanhin lapsitamme nukkuu väliaikaisesti pirtissä vanhassa sivustavedettävässä, jonka toimme mummulan aarreaitasta kotiimme. Isommasta kamarista olemme remontoineet minulle ja miehelleni makuuhuonetta ja se onkin listoja ja pientä loppusilausta vaille valmis. Vanhimman tyttäremme oma soppi sijoitettiin kamarin nurkkaan. Pitänee ottaa tänne hieman kuvia tuloksista. Tällä hetkellä en omista hyvää kameraa ja harkitsenkin sellaisen hankkimista. Vinkkejä saa antaa. Hakusessa olisi siis aloittelijan tarpeisiin joku selkeä järkkäri ja macroputki. Moti kasvaa kun saa kunnon kuvia..

Kuten tiedämme, että nälkä kasvaa ja niin edelleen..Siispä taloprojektimme ei jää tähän, vaan suunnitelmat ovat käynnissä tulevia unelmien toteutuksia varten.  Opintojani jatkan mielenkiinnolla ja kerron niistäkin ihan erikseen, kunhan aika on.

Kun talvi antaa parastaan, pakkanen kimaltelee luonnon käsivarsilla ja riippakoivut ovat kuin koruja suomalaisen maiseman reunoilla, voin sanoa olevani elossa! Uudenvuodenlupauksiani en erittele. Paineistus ja suorittaminen varisivat vuodenvaihteen kynnykselle. Olen ymmärtänyt että se on kolmannen tason värähteitä ja se aika on jo mennyt. Eikä menneessä kannata roikkua, varsinkaan, kun se ei tunnut enää lainkaan omalta.

Uusi vuosi. Uusi minä. Uusi sinä.

Lumikuorrutteista tammikuuta

XOXO Pauliina <3