Willa Harmaja: Terveellisiä valintoja

Hei täältä kesähelteestä!

Voi että minulla on ollut ikävä kirjoittamisen pariin ja asiaakin on kertynyt, mutta koska on kesä, tuntuu, että elämä mennä hurisee vaan, eikä omaa aikaa oikein jää.

Nyt olen lapsukaisten kanssa kotona ja sen verran rauhaisaa hetkeä tässä, että ajattelin, josko onnistuisin kirjoittamaan tämän ilman kaatuneita maitolaseja, suurempia erotuomarin tehtäviä tai muuta vastaavaa.

Miten teillä on kesä hurissut? Itse uskallan nyt jo tuulettaa ja huokaista syvään. Mikä mieletön intiaanikesä! Juuri niin kuin toivoin lukuisia kertoja ihan ääneen, ennekuin kesä lopulta tuli. Niin kiitollinen mieli. Tiedän myös sen, että kesä on ollut monelle rankkakin, kun lämpölukemat ovat kivunneet kolmenkymmenen ylikin, mikä on useimmille semmoinen viimeinen kipuraja.

Itse haluan kuitenkin nauttia, kun näitä tällaisia kesiä on ollut niin harvoin. Niin paljon hyvää löytyy. Kuinka moni on tallustellut pitkin nurtsia paljasvarpain? Se, jos mikä on maadoittavaa ja hoitavaa. Luontoyhteys on niin lähellä. Yksi, arkinenkin keino, millä säilymme omassa voimassamme on paljasvarpain kävely Äiti maan pinnalla <3

Asiasta toiseen. Paljon on meidän perheen elo kesän aikana muuttunutkin ja nimenomaan positiiviseen suuntaan. Itse olen tiedostanut jo jonkin aikaa, että korkeavärähteisempään ravintoon siirtyminen on minulla jossain vaiheessa edessä. Siitä, miten siihen pystyisin, ei minulla ollut pienintäkään hajua. Tiesin myös, että terveyteni kaipaisi sitä. Kun mieli on mennyt jo kauan sitten tätä polkua, on kropankin ja elämäntottumusten mentävä perässä, niin se vaan menee, vaikkei sitä suunnittelisikaan sen kummemmin. Niin vaan tapahtuu. Niin tapahtui minullekin.

Teollinen ja paljon prosessoitu ravinto ei ole kehollemme hyväksi. Keho ei pysty hyödyntämään samalla tavalla ollenkaan tällaista höttöruokaa, kuin puhdasta ravintoa. Esimerkiksi pitkälle prosessoitujen maitotuotteiden imeyttämisessä keholla on kova työ. Tämä voi laukaista ruoansulatusongelmia ja yliherkkyyttä, kuten laktoosi-intoleranssia. En itse pystynyt tekemään ravintomuutosta. Minä muutuin ja tämä prosessi muutti myös kehoani. Se lakkasi sietämästä prosessoituja viljoja. Vatsa tuli valtavan kipeäksi ja voin todella huonosti. Keliakiasta ei kuitenkaan ollut onneksi kysymys. Myös maito tekee minulle oireita, vatsaa turvottaa kovasti ja vääntää. Olenkin lähes täysin siirtynyt luomumaitoon ja voihin. Hiljalleen luomu on ollut minulle kuin lupaus puhtaasta, mahdollisimman alkuperäisestä ravinnosta, joka huolehtii kehoni hyvinvoinnista jarruttamatta tai ärsyttämättä sitä. Leipänä syön joko gluteenittomia leipiä, niitäkin harvoin, tai yleisemmin siemennäkkileipää. Monipuolisen ja puhtaan ravinnon saannin turvaaminen on tärkeää.

Keho tarvitsee mm. kuituja, hyviä rasvoja, proteiinia, hyviä hiilareita, sekä monipuolisesti vitamiineja ja hivenaineita. Ja nimenomaan puhtaita tällaisia.
Suurin muutos omaan ruokavalioon vehnälle ja viljoille herkistymisen lisäksi on ollut se, miten olen täyttänyt tuon aukon, koska paljon syötävää on jäänyt niinsanotusti listoilta pois. (Mistä olen niin kiitollinen!!) Olen alkanut syömään smoothieita, hedelmiä, kasviksia, marjoja...Rasvat ovat vaihtuneet puhtaisiin, kuitua ja siemeniä on tullut ruokavalioon, olen löytänyt superfoodien maailman..Viherjauheet ja puhtaat, luonnolliset proteiinit, puhtaat perusraaka-aineet, kuten suola ja sokeri, ovat päivittyneet. Minua on vain viety eteenpäin. Ainoa, mitä olen voinut ja halunnutkaan tehdä, on ollut kiitollisuus ja tähän ihanaan virtaan heittäytyminen. Olen lakannut vastustelemasta. On aika olla minä. Se aito ja oikea minä siellä kuoren alla. Kukaan ei ole minulle varsinaisesti nauranut, ei ainakaan suoraan. Kannustusta olen saanut ja onneksi lähipiirissäni on tukea tälle polulle. Ihan uudelle elämäntavalle. En laihduta, mutta painoa on pudonnut. En ole millään kuurilla, vaan elämäntapani ovat syvässä muutosprosessissa. Välillä kiitollisuus tästä saa minut liikuttumaan. En ikinä uskonut tämän olevan mahdollista kohdallani, mutta se oli ja on ja tulee olemaan!

Upea kesä. Upeaa aikaa elämässä. Lapset ovat kotona nauttimassa kesän lämmöstä. Päivisin trampoliinilta kuuluu iloisia hihkaisuja tai lastenaltaasta riemunkiljahduksia. Iltaisin lämpiää ulkosauna, jossa kaikki elementit ovat läsnä, niin maa, tuli, ilma, kuin vesikin. Puhdistavaa ja maadoittavaa. Suloisinta on, miten luonnollisesti lapsetkin hakevat näitä asioita. Kun on kamala kiukkupäivä, pienin heittää vaipan menemään ja kohta kuuluu suihkun ääni. Energiat ja kehokin puhdistuu. Kun uupumus vaivaa, suuntaavat askeleet ulos maan selkeyttävän ja maadoittavan voiman lähelle.

Olemme rakentaneet myös yläkertaa. Lapsille on valmistumassa ikiomat huoneet meidän rintamamiestalon vintille.Aika huikeeta, miten oon tätäkin asiaa manifestoinut ja miten se nyt vaan ryminällä toteutuu, ei tässäkään auta, kuin pitää kiinni ja koittaa pysyä iloisesti kyydissä :D Mutkia on matkassa ollut, niinkuin elämässä välillä on. Olen myös joutunut kovasti puhdistamaan itsessäni negaatioita, jotka ovat syntyneet ajan oloon runsautta kohtaan. Runsauden virrassa ei ole negaatiota, ainoastaan puhdasta, voimallista valon energiaa. Annetaan senkin energian virrata ilman tukoksia <3 Minua on myös opetettu nyt oikein urakalla päästämään irti kontrolloinnin tarpeesta ja heittäytymään elämään ja olemaan rohkea epävarmuuden ja pelonkin hetkellä. Itseasiassa juuri silloin! Kun eniten tuntuu, ettei uskalla ja tietää, että pitäisi, hyppää! Virta kantaa kyllä.

Minä luulen, että me emme edes ymmärrä tätä virran kulkua kokoaikaisesti. Eikä se mitään haittaa. Sielumme tietää ja ymmärtää ja se riittää. Otetaan lapsista mallia ja tehdään vaikka niinkuin tämä meidän tyttö alapuolella olevassa kuvassa. Kesken saunapolun hän istahti ulkoportaille meditaatio asentoon. Pysähtyi. Kuunteli tunnetta ja tarttui hetkeen. Hiljentyi itselleen tarpeelliseksi hetkeksi ja kun oli valmis, nousi ylös ja vipelsi leikkeihinsä. Lapsissa on syvää viisautta, joka kumpuaa kodista, toiselta puolelta, jonka rajan he ovat aika vasta ylittäneet tänne inkarnoituessaan.
Opitaan heiltä.