Sähköä ilmassa..

Kuva Helena Soranta

 Pirtsakkaa syksyistä huomenta täältä Willa harmajan pirtistä! :)
Aavistuksen utuinen ja kaunis aamu aukeni katsojalle Willa harmajan ikkunasta. Voin aistia kirpeässä aamuilman tuoksussa lähestyvän talven.

 Olen aina elänyt näissä asioissa vähän edellä, loppukesästä ilmassa haistan syksyn, lopputalvessa haistan ovea raottavan kevään, eikä tuleva talvikaan petä, vaan sen tuntu leijuu sakeana lupauksena ilmassa, kun astun portaille höyryävä kahvikuppi kädessäni. Oi miten rikasta onkaan tämä pohjolan vuodenaikojen kirjo! Ei ikuista kuumuutta, eikä ikuista kylmyyttä. On vaihtuvat värit kevään hennoista sävyistä kesän syvän vehreään, joka taipuu luonnon sävy iloitteluun ja puut räjähtävät värien paloon, jonka moninaisuutta ihmiset saapuvat kaukaakin kummastelemaan. Kunnes on aika ja puut pudottavat korunsa, seisoen alastomana tumman pohjoisen taivaan alla valmistautuen oksat ojennettuina vastaanottamaan valkoista huntua käsivarsilleen. Tätä tummaa kautta halkoo taivaalla loimottavien revonlieskojen hiljainen, taianomainen tanssi..Kimaltavat hanget kruunaavat kaiken. Oma suosikkini sysitalvessa on kuutamoöiden hiljaisena lipuva kelmeä valo, joka saa pohjolan hanget hohtamaan aavemaisen sinisenä tykkylumisten puiden luodessa varjoja öisen kimalluksen ylle..Oi, suomen luonto on ihmeellisen kaunis!

Syksy on tuonut mukanaan muutakin kuin kellastuvat lehdet ja pimeät illat. Taannoin tässä kaverilleni ääneen ihmettelin, että kuinkahan ei kohdalleni ole sattunut mitään sähköilmiöitä, vaikka paljon monenlaista olen kokenut ja aistinut ympärilläni tapahtuvan. Henkimaailmalle sähkö on usein helpompi kanava, jonka kautta pystyvät kertovat läsnäolostaan. Meninkin sanomaan..Sen jälkeen on alkanut silläkin saralla tapahtumaan. Olin suihkussa eräänä päivänä, kun yhtäkkiä pesuhuoneemme valo aloitti melkoisen häiriökäyttäytymisen..valot välkkyivät ja minä katsoin monttu auki. Olohuoneessa ollessani keskellä kirkasta päivää toistui vastaava ilmiö. Pesuhuoneessa myös kerran sen jälkeen. Yhden kerran kirkossa pääni päällä oleva lamppu väreili ja meinasi pukata hymyilyttämään :D Huvittavinta kaikessa on, että kaksi kertaa on sattunut niin, että kun olen ollut ystävieni luona ja kahvipöydän ääressä on tullut puheeksi nämä ilmiöt, heidän molempien kotona noilla kerroilla keittiönpöydän yläpuolella oleva lamppu on välähtänyt..Ikäänkuin minulle sanottaisiin, että tässä ollaan, kun kaipasit :D Aika huumorintajuista väkeä! Sähköilmiöistä minulla on ennen näitä yksi ainoa kokemus, kun ajelin eräänä syksynä autolla ja kesken kaiken tasaisella tiellä auton mankkassa oleva cd lähtee yhtäkkiä itsestään soimaan, mankka ei siis ollut päällä. Joku halusi kuunnella ilmeisesti musiikkia :D

Minulle on hyvin vahvasti tuotu nyt monta kertaa asiaa, että on paljon ihmisiä, jotka ovat ikäänkuin uuden kynnyksellä näissä asioissa. On kokemuksia, aistimuksia ja monenlaisia asioita. Paljon on ihmisiä, jotka ovat käsijarru päällä, koska pelottaa, mitä nurkan takaa löytyy, jos vaihdan vapaalle ja otan avoimena vastaan. Haluaisin niin näille ihmisille sanoa, että ei tarvitse pelätä. Jokaiselle asialle on aikansa ja paikkansa. Henkimaailma ei lähesty, mikäli et anna siihen lupaa ja jos koet jotain, ei sinulle anneta sellaista, mitä et kestä. Tunnen tarvetta tuoda esille myös sellaisen asian, että henkimaailma ei ole useinkaan se synkkä ja paha tai tabu. Siellä on paljon valoa ja rakkautta ja hyvää. On erittäin tärkeää suhtautua tietyllä kunnioituksella näihin asioihin, eikä näiden asioiden kanssa pidä IKINÄ lähteä leikkimään, mutta itse ajattelen, että valon puolella kun pysyttelee, ei meillä ole mitään hätää. Ensi kerralla kirjoitan hieman asioista, jotka olisi tärkeää muistaa, kun näiden asioiden kanssa ollaan tekemisissä. Minulle saa edelleenkin laittaa yksityisviestiä tai soittaa. :) Olen itsekin ihan oppilaana tällä polulla. Joskus kuitenkin on helpompi kulkea, kun on joku, jonka kanssa jakaa asioita. Näiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin :)

Uusia, mielenkiintoisia ovia on aukeamassa omalla polullani. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.
Mieli avoimena uutta kohti, unohtamatta elämän tärkeimpiä asioita..

Avataan ovia, kurkistetaan niistä, ihastellaan, kuinka valo lankeaa lattialle <3

Syysterveisin Pauliina

Kuva Helena Soranta