Halloween special osa 2 - Kalman kuiskauksia..

 Tarinani fiktiivisestä asusta huolimatta haluan painottaa, että jokainen postauksissani kirjoittama yliluonnollinen tapahtuma on todellisten henkilöiden todellisia kokemuksia henkimaailman läsnäolosta. Nämä tapahtumat ovat merkkejä ja viestejä meille siitä, että henkimaailma on todella olemassa ja näitä tarinoita kerrotaan yhä ja ne kulkevat suusta suuhun säilyen perimätietona sukupolvelta toiselle. On tullut jälleen aika raottaa tummaa, salaperäistä verhoa tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä  ja antaa hahmot ja ääni niille ihmisille, jotka ovat kokeneet todeksi nämä seuraavaksi kirjoittamani tapahtumat. Lämmitä itsellesi höyryävä glögi, kääriydy huopaan ja asetu mukavasti. Vanha talo avaa meille jälleen narisevat ovensa...

Ruokasalin ikivanha kaappikello lyö viisi kumeaa lyöntiä. Päivällisaika on käsillä ja kynttilät lepattavat korkeissa hopeakyntteliköissään ruokasalin pitkällä puupöydällä. Eteemme kannetaan höyryävää ankkaa hopeatarjottimella, vuori kullanruskeita paistinperunoita, lisukkeet ja juuri kiviuunista nostettua, tuoretta maalaisleipää. Talon emäntä istuu seuraamme ja alkaa puhua. Kertomus vie meidät tämän suuren maalaistalon ylempään kerrokseen.

Talossa vieraillut mieshenkilö kertoo olleensa eräässä yläkerran huoneista, kun hän oli kuullut oven takana sijaitsevalta käytävältä selviä askeleita. Hieman ihmeissään hän oli kysynyt myöhemmin talon isännältä, oliko yläkerrassa ollut hänen lisäkseen kyseiseen aikaan muitakin. Talon isäntä vastasi yläkerran olleen täysin tyhjä kyseistä vierasta lukuunottamatta. Askeleet olivat selvästi kulkeneet pitkin käytävää, mutta tiettävästi ei ketään elollista olentoa ollut tuolloin noissa tiloissa. Kuka oli tämä käytävän kulkija? Onko jollain eläessään jäänyt jokin asia kesken vai mikä lienee syynä siihen, että joku kulkee noilla käytävillä? Saammeko tähän asiaan vastausta, en tiedä.

Toinen, itse talon emännälle sattunut tapahtuma sijoittuu talon alakerran tiloihin. Oli aamu ja emännällä oli kiire arkisten askareiden toimittamisessa. Hän oli talossa yksin ja touhusi alakerran käytävällä, kun aivan yhtäkkiä hänen eteensä, vähän matkan päähän ilmestyi ehkä noin kymmenvuotias tyttö. Nainen kertoo tapahtuman olleen hyvinkin selkeä. Tytöllä oli pitkät hiukset ja yllään vihreä mekko. Tyttö oli katsonut suoraan kohti. Yhtäkkiä tyttö katosi. Tapahtunutta miettiessään nainen kertoo tytön olleen sen näköinen, kuin olisi halunnut ottaa kontaktia. Tämä tilanne oli siis sattunut keskellä kirkasta päivää naisen ollessa talossa yksin. Kuka kumma oli tuo pieni tyttö. Samaisella käytävällä on aistittu paljon. Näkyy vilahduksia, tummia hahmoja ja kulkija voi nähdä käytävän päässä seisovan naisen hahmon.

Eräästä tapahtumasta talon isäntä kertoi seuraavaa; Hän oli menossa tarinassamme jo aiemmin mainittuun takkahuoneeseen, kun hän oli yhtäkkiä tuntenut, että siinä ovella hänen lävitsensä käveli joku. Tunne oli kuin kylmä ilmavirta. Hetken perästä miehen takana olevan käytävän päässä olevasta keittiöstä oli kuulunut rymähdys ja mies käännähti ja meni katsomaan, mikä metelin aiheutti.Kulkiessaan kohti keittiötä, hänen lävitsensä meni jälleen tuo sama, kylmä ilmavirta. Hänen suureksi hämmästyksekseen keittiöön johtava ovi oli auki, vaikka hetki sitten se oli ollut lukittuna! Keittiössä oli hiljaista ja kaikki oli paikoillaan, eikä mitään näkynyt. Mikä ihme voima oli avannut lukitun oven ja miksi keittiöstä kuuluneelle voimakkaalle äänelle ei löytymyt mitään selitystä?

Havahdumme kaappikellon lyödessä seitsemän onton kumeaa lyöntiään. Kynttilät ovat palaneet lähes loppuun ja emäntä johdattaa meidät portaikkoa yläkerrassa sijaitseviin huoneisiimme.Suljemme kamariemme ovet ja puhallamme sammuksiin yöpöydällämme palavat kynttilät. Kuun valo kajastaa laittialle ja huoneessa kuuluu tasainen hengitys. Kumpikaan meistä ei näe kämmenen painautuvan ikkunaruutuun ja katoavan..

Kauniita unia..


Jatkuu seuraavassa postauksessa.

Pauliina