Hyinen tuuli puhaltaa vinkuen talojen nurkissa. Ihmiset kääriytyvät
kotona viltteihinsä ja sulkevat visusti ovet. Takoissa räiskyvät valkeat
koettavat karkoittaa koleutta tuvan nurkista ja vanhojen kakluunien
luukut kolahtavat, kun talojen isännät lisäävät halkoja hiillokseen,
joka hiipii puun pintaa pitkin, kunnes roihahtavat oranssinkeltaisiksi
lieskoiksi ja tulen aavemainen humina täyttää hiljaiset pirtit. On
Halloween, vainajien yö.
On tullut aika astua ovesta
pimeälle pihamaalle. Tuuli heilauttaa viittani helmoja, kun suuntaan
askeleeni kelmeän kuutamon valaisemalle metsäpolulle, jonka ylle utuista
kuutamotaivasta vasten kuolleiden puiden oksat kurkottelevat, kuin
mustat, kylmät sormet. Kiihdytän askeleitani ja vedän samettiviittani
huppua tiukemmin kasvojeni suojaksi. Jossain puiden takana, kylmän
suohyhmän yllä huuhkaja katsoo oksaltaan sumuharson repaleiden
aavemaista tanssia ja sen ontto huhuilu kimpoilee metsän tummassa
uumenissa. Olen melkein perillä. Olen matkalla suureen maalaistaloon,
jossa tapahtuu todella outoja ja pelottavia asioita. Tervetuloa kanssani
todelliseen taloon, todellisten ihmisten kotiin, tapahtumien äärelle,
jotka ovat piinanneet talon entisiä ja nykyisiä asukkaita. Olen jopa
itsekin päässyt osalliseksi joistain näistä tapahtumista.
Talon
emäntä odottaa meitä jo verannalla kädessään öljylyhty, joka tuikkii
hentoa valoa pimeään yöhön. Emäntä avaa meille raskaan oven, lämpö
tulvahtaa meitä vastaan. Talikynttilät lampeteissaan luovat valoa ja
varjoja pitkille käytäville. Meidät johdatetaan vanhaan ruokasaliin
takan lämpöön. Asetumme pehmoisille lampaantaljoille istumaan ja meille
ojennetaan höyryävät teemukit, joiden ympärillä lämmittelemme viluisia
sormiamme. Emäntä istahtaa seuraamme ja verkalleen hän alkaa kertoa
heitä piinanneista tapahtumista valtavan talovanhuksen narahdellessa
hiljalleen öisen myrskytuulen ulvoessa ikkunoiden takana..
Talossa on tiettävästi niin useat aikuiset kuin lapsetkin tehneet havaintoja yliluonnollisista ilmiöistä.
Talon
takkahuone on tila, jossa ihmiset ovat aistineet ahdistavaa
tuijottamista ja tässä kyseisessä huoneessa leijuu outo ja aavemainen
tunnelma raskaan sakeana. Eräänä iltana talon silloinen isäntä oli ollut
pelaamassa ystävänsä kanssa korttia, kun seinän takana olevasta
takkahuoneesta oli yhtäkkiä kantautunut selvää kuorsausta. Miehet siitä
tilannetta tarkastamaan, että kukas kumma takkahuoneessa oikein kuorsaa.
Miesten saavuttua huoneeseen ääni lakkasi ja huone oli aivan hiljainen
ja tyhjä. Paikalla ei ollut ketään, joka olisi voinut kyseisen äänen
aiheuttaa. Asia jäi arvoitukseksi. Kuka kumma iltamyöhällä kuorsasi
tuossa huoneessa? Siihen miehetkään eivät osaa sanoa vastausta
tutkimisestaan huolimatta.
Kyseiseen huoneeseen
sijoittuu eräs henkilökohtaisesti kokemani asia. Olimme talon isäntäväen
vieraana perheemme kanssa. Oli ilta ja kuljin huoneen ohi, mennäkseni
käymään vessassa. Takkahuoneen ovella minut valtasi kylmäävä tunne, että
minua tuijotetaan todella pistävästi. Kerroin tapahtuneesta
isäntäväelle ja siirryimme tuohon tilaan keskustelemaan aistimuksestani.
Puhuimme hiljaa ja katselin ympärilleni. Kauhukseni yhtäkkiä huomasin
vaalean läpinäkyvän hahmon alkavan muotoutua eteeni kuin tyhjästä.
Tilanne oli todella karmiva ja poistuin tilasta lähes välittömästi. Muut
eivät kyseisenä hetkenä hahmoa olleet nähneet, enkä minäkään sitä
katselemaan jäänyt, sen verran kammottava tuo kokemus oli.
Eräs
monista talon tapahtumista sijoittuu erääseen talon hämäristä
portaikoista. Eräs mieshenkilö on kertonut, että kerran, kulkiessaan
noita portaita alas, hän kuuli takaansa askeleita, jotka seurasivat
häntä. Mies oli vilkaissut taakseen, mutta ketään ei näkynyt. Hän kertoo
pinkaisseensa juoksuun ja askeleet olivat juosseet perässä, kunnes ne
katosivat...Kuka kumma oli tuo kulkija portaikossa ja miksi hän seurasi
miestä? Sitä ei tarinamme kerro.
On aika huokaista,
oikaista jalat takkatulen lämpöön ja kääriytyä vilttiin ..Teekupponen on
tyhjillään pöydällä tuolin vierellä. Olemme nukahtaneet
nojatuoleihimme, talon emäntä on poistunut nukkumaan ja vain hiiloksen
hehku valaisee muutoin pimeää huonetta.
Lämpimien vilttien alla
nukkuessamme emme näe, kuinka käytävän haarakynttelikön talikynttilät
yhtäkkiä sammuvat selittämättömästi ja savuvanat kiemurtelevat hitaasti
pimeyteen...
Se, mitä saamme seuraavaksi kuulla, saa niskavillamme nousemaan pystyyn..
Jatkuu seuraavassa postauksessa...
(Kirjoitukseni ovat tositapahtumia. )
Hyytävää Halloweenia kaikille lukijoille toivottelee Willa harmajan emäntä hämyisestä pirtistään <3
Voi että sulla on hyviä kummitusjuttuja! Näitä lukee ihan mielenkiinnolla! Lisää tällaisia! :)
VastaaPoistaKiitos paljon! 😊 ei muuta kuin tervetuloa mukaan seuraamaan blogiani 😊
PoistaHyytävän hyvää tarinointia :)
VastaaPoistaP.S. Jouduin jäämään salaiseksi lukijaksi, koska tämä yrittää laittaa esille vain google plussaa, ja minä sitten inhoan sitä.
Veden alla, kiitos 😊 en ole vielä kovin taitava muokkaamaan blogiani ja en osaa tuota kyseistä ominaisuutta muuttaa. Harmittaa. Jos osaat neuvoa, otan ilolla vinkkejä vastaan 😊
VastaaPoista