Vuodenvaihteen vaeltajat

 Tervehdys pitkästä aikaa täältä willa harmajan pirtistä! Joulu on vietetty ja on tunnelmoitu ja syöty kinkkua ja nautittu oikein urakalla perheen yhteisestä ajasta ja siitä, kun mieskin on ollut lomalla. Nyt olemme kirjaimellisesti uuden kynnyksellä, kun vuosi 2016 on jäämässä historiaan ja uusi vuosi on ovella. Nyt on asioiden loppuunsaattamisen ja uusien alkujen aika. Monenlaista on ehtinyt tapahtua menneenä vuonna ja uuttavuotta otamme ilolla vastaan tänä iltana ystävien ja perheen seurassa.

Loppuvuosi täällä meidän pirtissä on ollut täynnä tapahtumia. Niitä arkisen mukavia, kuin mystisen outojakin. Näistä asioista ajattelin tässä postauksessani nyt teille kertoa. Joulua edeltävänä aikana sattui minulle muutama asia, jotka saivat minut jälleen kerran taas toteamaan, että täällä pikku kodissamme on läsnä jotakin, mikä ei ole tästä maailmasta. Eräänä myöhäisenä iltana menin käymään ulkona, kun muut jo nukkuivat. Suljin pikku eteisemme välioven, avasin ulko-oven ja suljin sen takanani. Kun seisoin portailla, kuului eteisestä omituinen, voimakas ääni, joka kuulosti siltä, kuin joku olisi horjahtanut eteisen puolella ulko-ovea vasten. Säikähdin tietysti tätä rymähdystä ja tuijotin ovea silmät ymmyrkäisinä. Varovasti avasin oven ja kurkistin eteiseen. Oven takana ei kuitenkaan ollut ketään ja kun myöhemmin menin sisälle, kaikki muut nukkuivat sikeässä unessa. Ääni, jonka kuulin, muistutti suoraan sellaista ääntä, kuin ihminen horjahtaisi ovea vasten. Kyseisessä eteisessä olen aiemmin kuullut miehen hymähdyksen, ryminää ja koiramme ovat reagoineet minun eteisessä seistessäni todella voimakkaasti haukkumalla ja murisemalla taakseni, ikäänkuin takanani seisoisi joku. Kun silloin katsoin taakseni, en nähnyt ketään ja koirat rauhoittuivat ja kävivät makuulle. Kuka eteisessämme liikkuu? Jännityksellä jään seuraamaan, mitä tapahtumia saan seuraavaksi todistaa tuossa tilassa.

Toinen, hiukan pelottavan tuntuinen tapahtuma sattui jokin aika sitten yöllä. Hipsin vessaan puolenyön jälkeen. Kun avasin saunatilojen oven ja astuin huoneeseen, havaitsin välittömästi huoneessa leijuvan erittäin voimakkaan partaveden tuoksun. Tuoksu oli sellainen, kun astut huoneeseen, jossa on hiljattain ollut henkilö, jolla on voimakasta partavettä ja tuoksu jää huoneeseen. Mainittakoon sellainen seikka tässä, että mieheni ei käytä partavesiä, eikä edes omista sellaisia. Minulle tuli kummallinen olo, aivan kuin huoneessa edelleen olisi seisonut mies. En kuvailisi tunnetta mitenkään positiiviseksi, vaan olo oli pikemminkin epämiellyttävä ja minut valtasi tunne, että nyt on poistuttava tilasta välittömästi. Pikavauhtia omaan sänkyyn ja peitto korville. Saunatiloihin en enää sinä yönä palannut. Vastaavaa tuoksua ja tunnetta ei ole talossamme aiemmin, eikä nyt sen jälkeenkään tullut vastaan. Oliko kulkija läpikulkumatkalla? Miksi energia tuntui niin negatiivisen ahdistavalta?

 Muutama päivä takaperin, jälleen yöaikaan, minut valtasi oudon levoton olo. Olin jostain syystä täysin varma, että sänkymme vieressä seisoo joku, joka ei ole lihaa ja verta. Yritin rauhoitella itseäni ja tein suojaukset ja maadoitin itseni. Yhtäkkiä tunsin, miten lämpötila sängyn vieressä laski, mikä voi olla yksi merkki henkimaailman läsnäolosta. Yritin karkoittaa ahdistavaa oloa ja sulkea silmät ja saada unta. Olo ei kuitenkaan väistynyt. Hetken kuluttua tunsin karmaisevan tunteen, kun joku tai jokin kietoi sormet ranteeni ympärille ja muutama sekunti tuosta kasvojani kosketettiin. Mielessäni hoin mantraa, jota käytän tämän tyyppisissä tilanteissa; "Minua saa lähestyä ainoastaan Korkeimman voiman, valon ja rakkauden kautta". Käänsin selkäni ja ryömin mieheni kainaloon. Hiljalleen epämiellyttävä tunne kaikkosi ja olin nukahtanut. Tällaisia asioita minulle tapahtuu aika usein. Välillä tunne läsnäolevasta hengestä on positiivinen ja hyväntahtoinen, välillä tulee vastaan myös näitä vähemmän positiivisia energioita. Joulunaikaan olen myös mieheni kanssa usempaan otteeseen ihmetellyt, miksi joulukuusestamme lentää palloja itsestään alas ja ne saattavat viskautua kuusesta pitkänkin matkan päähän.Olen ripustellut palloja takaisin oksille, mutta nytkin, kun katson lattialle, lasken neljä palloa olevan ihan muualla, kuin kuusessa, eivätkä lapset ole edes kotona :D Tästä minulla on tullut kuitenkin on paljon positiivisempi, jopa hiukan humoristinen fiilis. Jollakin on hauskaa, myös minulla :D

Tällaisia tunnelmia meidän pirtistä tällä kertaa. Tänä iltana otetaan vastaan vuosi 2017. Haluan toivottaa blogini lukijoille riemukasta ja turvallista uuttavuotta 2017!!
Uusi vuosi, uudet kujeet.
Pysykää taajuuksilla. :)

Pauliina