Suitsukkeet ja energeettinen siivous

                                                        

                                                        Suitsukkeiden historiasta

Väkevä syksy on jälleen läsnä täällä pohjolan perukoilla. Täällä meillä sen huomaa aina siitä viimeistään, että kynttilöiden sytyttelystä tulee jokapäiväinen,voisiko sanoa rituaali ja nykyvuosina kynttilöiden rinnalla kodissamme palaa usein myös suitsuke. Itse käytän suitsukkeita kodin energioiden puhdistukseen, meditaatioon tai ihan vain tunnelmaa tuomaan. Itse tuoksujen ja mystiikan ystävänä olen todennut että suitsukkeet ovat todellakin se mun juttu. Lisäksi ne ovat tehokas apuväline todella moneen asiaan. 

Tuoksuthan vaikuttavat meihin niin fyysisesti, henkisesti, kuin myös psyykkisesti. Tämän on ihminen huomannut jo tuhansia vuosia sitten. Itseasiassa suitsuke on lähes yhtä vanha keksintö, kuin tuli. Tulen keksimisen myötä alettiin polttaa aromaattisia kasveja tunnelman vuoksi, sekä myös parantavana aineena. Tämän lisäksi suitsukkeista tuli myös tärkeä rauhoittumisen lähde. Parantavan vaikutuksensa ansiosta suitsukkeen käyttö siirtyi myös shamaanikulttuuriin ja sieltä uskonnollisiin rituaaleihin.

                                                 Mikä on sinun ovesi henkisyyteen ?

Henkisyys on jännä juttu. Uskon, että kaikki meistä ovat menossa sitä kohti. Jokainen juuri siinä vaiheessa, kuin kuuluukin olla. Kaikki tiet vievät sielun valitsemaan pisteeseen. Se, kuljetko sinne polkua a), b) vai C), sen ei ole niin väliä. Päätepiste tai välietappi ovat kuitenkin siellä, vääjäämättä. Ne sielut, jotka ovat siinä kohdassa, että tietoisuus alkaa avautua, huomaavat jonkin oven avautuvan. Käytän vertauskuvaa henkisyyden loputon kartano. Se on täynnä ovia. Jokainen astuu sisään ikäänkuin omasta porstuastaan, omasta ovestaan. Joku kuulee oven narahtavan vierellään ja uteliaisuus herää. Ovi kiinnostaa, mutta siitä kurkistaminenkin pelottaa. Saati, että siitä astuisi sisään. Toisilla tuo ovi voi olla terveellinen ravinto. Henkisyys alkaa avautua näiden asioiden kautta. Ihan pikkuhiljaa. Tähän voi mennä vuosia ja taas vuosia. Toiselle sama juttu voi käydä, mutta eri ovella. Se voi olla hierojan tain muu vastaava auttamistyö. Toiselle se voi olla jokin taiteen muoto. Toiselle taas joku henkilö, joka tuo sinun tietoisuuteei näitä asioita. Mikä se oli minulle? Minulle se oli paranormaalit ilmiöt. Aloin aistia asioita, joiden olemassaoloa olin pitänyt satuna, huuhaana, täytenä hölynpölynä. Suurin syy tähän suhtautumiseen oli eittämättä ihmiskunnan vanhin tunne, pelko. Minulle siis aukesi energioiden maailma. 

                                                            Erilaiset energiat

Kaikki meidän ympärillämme koostuu energiasta. Tällä energialla on olemassa erilaisia muotoja ja värähtelytasoja. On korkeavärähteistä, hyvää energiaa ja matalavärähteistä, huonoa energiaa. Kun huonoa energiaa kertyy yhteen paikkaan, se muuttaa energiavärähtelyjä, mikä vaikuttaa meihin suoraan. Huonoa energiaa voi kertyä meidän energiakenttäämme ja auraamme, mistä voi seurata ihan fyysistä ja psyykkistä pahaa oloa, tai energiaa voi kertyä rakennuksiin, kotiimme, asuinympäristöömme. Ja sieltä se sitten puolestaan vaikuttaa meidän omiin energioihimme. Tämän takia olisi todella tärkeää huolehtia myös energeettisestä siivouksesta. Jos joku epäilee energiakenttien olemassaoloa, voin kertoa, että itse näen ne aina halutessani. Viimeisen hammaslääkärikäyntini odotustilassa viettämäni ajan kulutin niin, että katsoin ympäristössäni olevia energiakenttiä. Sen lisäksi, miten ne muotoutuvat kaikkien esineiden ja ihmisten ympärille, noita energia alueita on myös ilmassa eri kokoisina ja muotoisina alueina. Ne ikäänkuin lainehtivat ja liikkuvat, katoavat ja muodostuvat. En osaa sitä paremmin selittää. Joskus näen myös ihmisen auran värejä. Tämä on minulle aika uusi ja outokin asia, mutta erittäin mielenkiintoinen ja upea ilmiö.

                                                          Puhdistava savu

Kun tulin tietoiseksi erilaisten energioiden olemassaolosta ja huomasin olevani erittäin herkkä näille energioille, aloin huonompien energioiden kertyessä pohtia, miten niistä pääsisi eroon ja jos kotona havaitsin voimakasta huonoa tai levotonta energiaa, mm. kummittelua, olin todellakin avun tarpeessa ja aloin etsiä keinoja energioiden puhdistamiseksi. Suolalla on puhdistavia vaikutuksia ja siunattua suolavettä käytänkin aina tarpeen vaatiessa. Merisuola tai kristallisuola ovat käyttämäni suolat. Erittäin raskaita ja negatiivisia energioita havaitessani käytän mustaa suolaa. Nämä ovat oma lukunsa sinällään. Suitsukkeiden savulla on puhdistava vaikutus, koska tuli on voimakkaasti puhdistava elementti, joka yhdistyy ilmaan savun avulla. Suitsukkeen savu ja tuoksu vapautuessaan houkuttavat positiivista energiaa takaisin ilmapiiriin. Vaikutus on lähes välitön.

                                                       Tilojen puhdistaminen                             

Valkoinen salvia on hyvin tunnettu puhdistavasta vaikutuksestaan ja energeettisissä puhdistuksissa käytänkin sitä paljon. Aluksi siunaan suitsukkeet, avaan ikkunat, jotta negatiivinen energia pääsee poistumaan ja käyn tilat läpi keskeltä ulospäin, alhaalta ylöspäin ja erityisesti käyn läpi oviaukot ja nurkat. Nurkissa taputtelen käsiä ja seiniä, jotta raskas, pakkautunut energia lähtisi liikkeelle. Siunaan huoneen myös Isä meidän- rukouksella. Savun levittämisessä voi käyttää apuna esim. linnun sulkaa. Tärkeää on käydä läpi ihan koko rakennus ullakkoa ja muita "sivutiloja" unohtamatta, jottei energia siirry sinne ja näin varmistetaan myös kokonaisvaltainen ja toivottu tulos. Olen huomannut kodissamme ihan valtavia energiamuutos eroja, kun olen aistinut ja verrannut energioita ja fiilistä ennen puhdistusta ja sen jälkeen. Nukumme paremmin, lapset eivät pelkää niin pimeää, ärtymys ja nuupahtanut ja raskas olo helpottavat. Päänsäryt vähenevät. Painostava energia on poissa. Pyrinkin tekemään puhistuksen säännöllisesti vähintään parin kuukauden välein ja lisäksi tarvittaessa.

Näistä voisi kirjoittaa paljonkin. Nyt kuitenkin alan pöllyttämään kotimme energioita varsin uuteen uskoon, kun polkaisemme käyntiin pienen pintaremontin makkarissamme. Jännä nähdä energiamuutokset ja ihana siunata uudistettu huone sitten käyttöön.

Korkeavärähteistä viikonloppua Willa harmajasta toivottelee 

Pauliina <3

Lasten suusta - hätkähdyttäviä hetkiä

 Tänään pirttimme valtaa ihana kikattelevien kymmenvuotiaiden prinsessojen parvi. Vanhimaisella tyttärelläni on kaverisynttärit ja luvassa on vaaleanpunaistakin vaaleanpunaisemmat syntymäpäivät keijukais teemalla pinkkeine booleineen, keijupölyjäätelöineen ja vaahtokarkkivuorineen. Kunhan selviän tästä hattarapilvestä ilman että aivotkin muuttuvat sokeriksi, olen taas yhtä elämänkokemusta rikkaampi ja voin todeta, että minne aika menee? Lapseni, keijukaiseni, joka teki minusta äidin, täyttää, niinkuin itse asian ilmaisi, eka kertaa pyöreitä! Komea kymppi napsahtaa tauluun ja uuden vuosikymmenen valloitus PetShop armeijan, youtubekielen ja kaveriporukan kera voi alkaa. Varokaa vain, tulevat kuukaudet, kun Usva neito rymistää, jälkeen jää leijuvia saippuakuplia, sateenkaaria, glitteripölyä ja jostain kaikuva loputon naurunremakka. Oi 10 vuoden iän ihanuutta. Hästägsydän!

 Lapset ovat opettaneet minulle elämästä ihan valtavasti. Välillä olen kuin avuton lastu elämän virrassa ajelehtien, mutta varmoina omasta voimastaan nuo pienet ihmisenalut vain luotsaavat meidän perheen kaarnalaivaa eteenpäin läpi vaippa -ja uhmaikärumban, viistosti kohti kouluikää ja siitä rytinällä sisään. Minä puristan ruoria rystyset valkeina ja leikin kapteenia vaikka kipparilakki lensi varmaan jo ensimmäisessä mutkassa kosken kuohuihin. Hei hei uskottavuus ja hyvääiti rooli. Lapset vie ja minä vikisen. Näin se on, mutta täytyy myöntää, että vaikka mahanpohjassa kourii niin kyllä minä myös haukon ihmetyksestä ja ehkä vähän myös ihastuksesta henkeäni, kun nämä oman elämänsä pelottomat seilorit näyttävät minulle matkan varrella maisemia, joihin ei minua valmistanut sen paremmin etukäteen luetut vanhemmuusopukset, kuin ympäriltä poimitut hyvät neuvotkaan. Kyllä tämä on ollut melkoisen uutta ja uniikkia. Hymyilyttää vaikka soijaakin pukkaa.

 Jokainen lapsista on sisarusparvessa erilainen. Sen tietää jokainen äiti. Meillä keskimmäinen lapsosista on Erityinen. Isolla E:llä. Hänellä on niin fyysisesti erityisiä asioita, mutta harvempi tietää sitä, että tuo poika, joka sai kasteessa nimen, joka kuvaa pohjolan mystisiä revontulitaivaita ja narskupakkasia ja tähtien tuiketta, olisi erityinen myös sellaisella tavalla, jota on vaikeaa ymmärtää ja kohdata ihmisen, joka haluaa selittää kaiken puhtaalla järjellä. Tämän pojan kanssa asiat eivät vain menne niin. Kaamos. Hän opettaa minua, perhettämme. Ravistelee maailmaani monella tavalla. Mutta eniten sillä mitä hän kertoi minulle eräänä päivänä. Juuri kun olin ymmärtänyt ja sisäistänyt asian, että on muutakin, kuin tämä elämä tässä ulottuvuudessa ja varovasti olin kurkkinutkin, että mitä se mystinen toinen puoli mahtaakaan tarkoittaa. Kaamoksen silmissä on jotain syvää ja viisasta. En ole monenkaan silmissä sellaista syvyyttä nähnyt. Tavallinen pikkupoika mielenliikkeineen ja touhuineen. Ja välähdyksinä hetkiä, jolloin ymmärrän, että kyseessä on vanha sielu, joka valitsi tämän elämän kaikkine sen haasteineen ja valitsi myös minut. Minut! Koska niin hän minulle kertoi.

 Kaamos tuli luokseni eräänä tavallisena päivänä kesken leikkiensä. Ihan yhtäkkiä hän tuumasi, että "Äiti, minä olen valinnut sinut ja isin " Sydämeni hypähti, sillä tiedän ja olen kuullut tarinoita lapsista, jotka muistavat asioita toisella puolen tapahtuneesta sielun valinnasta, kun sielu valitsee elämäänsä ihmisiä, äidin ja isän. Kaamos kertoi meidän olleen jonossa ja hän valitsi sieltä. Kysyin, mitä sitten tapahtui. Hän sanoi, että heidät laitettiin keltaiseen kukkaan ja sieltä sitten masuun. Tämä keltainen kukka..Mehän tulemme valosta. Ja me menemme valoon. Tästähän on ihan tieteellistäkin näyttöä, että rajalla ihminen kokee kirkasta valoa. Sattumaako?
Kysyin, missä hän oli ennen tuota valintaa. Poika vastaili minulle rauhallisesti ja epäröimättä. Toisessa maassa. Kotona. Kysyin, kuka Kaamosta silloin hoiti ja kuka hänestä huolehti. Vastaus pysäytti minut. "No se toinen äiti. Miranda." Katsoin poikaa typertyneenä. En kysynyt silloin enempää. Olin sanaton.

 Aikaa kului. Tuli päivä, jolloin poikani sanoi minulle taas ihan ykskaks yllättäen; "Äiti, se minun toinen äiti kutoi meille lapsille paitoja ja peittoja sellaisella koneella. Sitä piti polkea" Katsoin poikaa ällistyneenä. Kuvailin poljettavaa ompelukonetta ja sain vahvistavan vastauksen. Mainittakoon, että itsehän en osaa edes nappia ommella ja talossamme ei ole koskaan ollut ompelukonetta. Kysyin missä maassa he asuivat ja sain vastauksen "Englannissa" Kysyin, kuka hänen isänsä oli ja Kaamos kertoi, ettei hän muista isäänsä, koska tämä oli kuollut Kaamoksen ollessa vauva. Aikaa kului jälleen ja poika palasi aiheen äärelle sanoen " minulla oli toisessa elämässä veli. Hän kuoli kun minä olin jo sinun mahassa. Se ajoi pyörällä jäistä tietä ja rengas meni kuoppaan ja veli lensi puuta päin ja niska meni poikki." Minun oli vaikea sanoa yhtään mitään. Kuuntelin ja jotain kyselin. Ymmärsin, että minä olen tässä se oppilas.
 Joku sanoisi, että lapsen mielikuvitusta. Minä sanon, että mistä hän tiesi äitinsä nimen, kuin apteekin hyllyltä? Mistä hän tiesi käsityötavasta joka on hänelle täsyin vieras?
  Lapset ovat hyvin intuitiivisia ja he ovat niin vasta tulleet tälle puolelle, että heillä ei ole järki ja ego esteenä puhtaalle tietoisuudelle. Heissä on syvä viisaus.
Sitä mukaa, kun lapsi kasvaa, hän yhä enenevässä määrin kuulee epäpuhtaamman tiedon ohjausta. "Se ei ole totta." " Äläs nyt höpsi, ei se ole mahdollista. " "Katso vaikka, ei täällä huoneessa ketään ole".  Tulee järki, joka sotkee puhtaan tiedon ja hauraan muistijäljen. Tietoisuus jää useimmiten rajalle kun inkarnoidumme tänne. Lapsilla se voi olla vahvana vielä ja on myös aikuisia joilla se on säilynyt. Ja on aikuisia ja nuoria, joilla se on avautumassa uudelleen, kun käy läpi vaikka raskaita elämänvaiheita ja käy esim. tapaturman kautta lähellä "rajaa".
 Kaamos sanoi minulle vasta : "Äiti, minä muistan kokoajan vain vähemmän asioita toiselta puolelta" Vastasin hänelle että niin siinä ajan kanssa voi käydä, mutta minulle voi puhua kaiken, mitä haluaa ja muistaa, minä pidän hänen kanssaan nuo muistot hengissä.

Paljon tuli asiaa. Ollaan herkällä korvalla lastemme suhteen. Ei koskaan torpata heidän kokemaansa ja kertomaansa. Joskus herkkyys on ihan nenämme edessä, kun vain riisume laput silmiltä.
Silloin voimme nähdä palan jotain huikean ihmeellistä ja taianomaista.

<3 Pienten ihmeiden onnellinen äiti <3

Puuta, pellavaa ja pimeneviä iltoja

 Vastaleikatun ruohon tuoksu kantautuu nenääni raollaan olevasta tuuletusikkunasta, kun mittaan kultakatriinaa kahvinkeittimeen, mielessäni kahvikupin höyryävä lämpö ja seesteinen hetki sohvan nurkassa sisustuslehteä selaillen. Kesä on hurahtanut willa harmajan asukkaidenkin ohitse, kuin kuvankaunis luotijuna, jonka kyytiä odottaa joka vuosi kuin susi nousevaa kuuta, ja kun lopulta elokuun asemalla nousee kyydistä, miettii, että jos saisi menopaluu liput repeattina, niin ehtisi nauttia kyydistä. Suomen kesä. Lyhyt ja vähäluminen. Mutta, oli iten oli, rouva syys huutelee jo porstuasta, että tulossa ollaan, kaivakaahan kaulahuivit kaapeista pesukoneiden villaohjelmien hellittäviksi, kohta niillekin löytyy kelit, milloin käyttää.

 Kesän aikana olen löytänyt itsestäni useita sisustuskärpäsen puremia. Vaikutuksia ei ole vielä nähtävissä, mutta olen lähes varma, että nämä puremat ovat hiukan skandinaavisuuteen kallellaan. Se, miten näitä puremia hoitaisin, ei ole minulle, eikä kukkarolleni vielä valjennut, mutta uskon, että keksin kyllä keinot, joilla loihtia hiukan rouhean skandinaavista ilmettä kotiamme koristamaan. 75 neliöisen rintamamiestalon emännällä on oltava maltillinen mieli mööpeleiden ja muun suhteen. Kukaan ei nauti siitä, jos kumartuessa kolauttaa kupolinsa kaapin kulmaan ja vartta suoristaessa risukranssi löytyy tiukasti tukkaan takertuneena. Seesteisyys, harkitun persoonalliset yksityiskohdat ja vaikkapa vuodenajan mukaan valitut värivivahteet yksityiskohdissa ovat ne jutut, mitkä saavat minut vaikkapa pinterestissä painamaan sitä tallennus täppiä. Luonto ja sen materiaalit osana sisustusta ovat edullinen tapa luoda vaihtelevaa ja monipuolista visuaalista ilottelua DIY hengessä. Käpyjä laakeaan puuastiaan hentojen valojen kera rouhean puupöydän päälle, eikä alle tarvitse edes liinaa, jos haluaa primitiivisyyden huippuunsa. Kelon oksia vanhaan voikirnuun porstuan räsymaton viereen toivottamaan vieraat tervetulleeksi. Mustaa, tervalta tuoksuvaa puuta, vaaleita oksia. Ryppyiset pellavalakanat ja hento laventelin tuoksu. Mielikuvia ja ideoita tupsahtelee, kuin sieniä sateella. Toteutuksiin voi lähteä jostain ihan pienestä jutusta, oman innostuksen mukaan ja ideoita muokaten ja soveltaen.

Meidän mökki on saanut pihalleen autokatoksen papan tekemästä rakoliiteri kehikosta. Nyt on volvolla oma pikku mökki ja parasta siinä jotenkin on se, että siitä tulee ihan meidän näköinen. Rouhea ja kotoinen, ei justiin, ku ei soo nii justii. Myrskylyhtylamppu sitte kattoon niin pimeän aikaan tiellä kulkijalle ja pihaan saapuvalle tuikkaa sieltä lämmin valonkajo. Nyt elokuun pimeneviin iltoihin voisin hankkia uudet lyhdyt katoksen räystään alle roikkumaan. On niin kiva sytytellä kynttilöitä pihallekin, kun hämärät syysillat saapuvat. Ulkosaunakin varmasti lämpiää useammin syksyllä, kuin kesällä. Se tunnelma. Varjot ja sihahtava kiuas. Ovesta nouseva höyry, koivuhalot ja tulen loimotus kiukaan suuluukusta.  Juuttimatto ja pehmeät pyyhkeet.. Loppukesässä ja alkavassa syksyssä on jotain taianomaisen kaunista ja tunnelmallista.

Henkiset asiat ovat nyt olleet myös kovasti pinnalla ja kesän vaihtumisen syyspuoleen huomaa myös siitä, että aistimukset vahvistuvat kovasti. On sattunut ja tapahtunut taas. Ensi kerralla kerron hiukan niistäkin asioista.

Mutta nyt on laskeutunut jo ilta Willa harmajankin pirttiin ja  pienoiset pellavapäätkin tuhisevat jo kukin omassa sängyssään. Kuppi teetä vielä päättämään tämä sadepäivä.

Kohti uusia aamuja ja uusia inspiraatioita

Willa harmajasta Pauliina

Paljon melua "tyhjästä"

 Tervehdys rakkaat lukijat taas pitkästä aikaa! Päivät ovat pidentyneet ja valo alkaa saada niskalenkki otetta pimeydestä. Kevättä kohden mennään hitaasti, mutta varmasti. Willa harmajan pikkuväki on ollut nuhaista ja välillä kuumeistakin, joten olen niistänyt pikku neniä, vaihtanut vaippoja, lääkinnyt ja ollut äiti sanan varsinaisessa merkityksessä varsin kokopäiväisesti viime viikot. Siitä johtuen blogini on ollut paljon hiljaisempi, mutta nyt ilokseni näyttää siltä, että taudin selkä on taittunut ja arki palautuu hiljalleen tuttuihin uomiinsa ja sen myötä myös omille töille ja harrastuksillekin löytyy aikaa.

Monenlaista on tapahtunut ja arki on rullannut tasaiseen tahtiin, mutta on tuon arjen keskellä tullut tilanteita, jotka koskevat vahvasti blogini aihepiiriä.Viimeisin näistä tapahtumista sattui eilen. En osaa selittää syytä siihen, miksi tapahtumat sattuvat usein silloin, kun olen yksin kotona. Tämä oli sarjassamme erittäin selkeitä aistimuksia. Eli en missään tapauksessa erehtynyt, tai kuvitellut asiaa. Myöskään mitään järjellistä selitystä en tälle tapaukselle yrityksistä huolimatta löytänyt. Palaan siis eiliseen päivään. Istuin työjuttuja tekemässä sohvalla tietokone sylissäni, kun koiramme, joka on usein irti pihalla, hyppäsi ikkunaa vasten kurkistamaan, mitä puuhailen ja halusi päästä sisään. Ajattelin, että teen työt loppuun, ennenkuin päästän Matamin, koiramme sisälle. Matami hyppäsi alas ikkunalta ja minä jatkoin töitäni. Yhtäkkiä kuulin kodinhoito huoneestamme äänen, jota on vaikea selittää. Ensin ajattelin että imuri kaatuu. Mutta ääni jatkui ja jatkui. Imuri kaatuu yleensä kerran, ei kolmesti tai neljästi. :D Ääntä voisi kuvailla tässä kohtaa sellaiseksi, kuin joku olisi kompuroinut imuriin. Pelästyin hiukan, mutta sitten mieleeni juolahti, menikö Matami raapimaan ja kolistelemaan kodinhoitohuoneen ovelle. Ponkaisin ylös aikeenani tarkistaa asia. Satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja tajusin Matamin kuitenkin olevan edelleen sohvan takana olevan ikkunan alla, eikä se olisi mitenkään kerinnyt takaisin talon päästä ikkunan alle. Sen verran nopeasti tapahtumat kulkivat. Päästin tyllerön sisälle kaverikseni ja menin tarkastamaan kodinhoitohuonetta. Ajattelin, että imuri olisi nurin vähintäänkin, mutta ei. Imuri seisoi nurkassa omalla paikallaan siinä, mihin se oli viimeksi jätetty. Mikään muukaan ei huoneessa millään tavalla viitannut siihen, että siellä olisi vain hetkeä aiemmin rymissyt pitkään ja äänekkäästi. Menin vessaan ja hetken päästä samainen ääni kuului jälleen, mutta tällä kertaa lyhyempänä. Itse asiassa ääni lakkasi melkein heti. Tarkistin huoneen jälleen, mutta yhtä laihoin tuloksin. Mikään ei ollut muuttunut. Koirammekaan ei reagoinut tilanteeseen millään tavoin, mikä oli mielestäni perin outoa. Kerroin myöhemmin tapauksesta myös miehelleni ja koetimme yhdessä miettiä syytä äänelle. Emme kuitenkaan löytäneet mitään järjellistä selitystä. Vaikka kuulen asioita suhteellisen usein, harvoin kuulemani äänet ovat kestäneet yhtä pitkään. Ikäänkuin imuri todellakin olisi kaatunut monta kertaa tai joku olisi kompuroinut siihen. Omituista. Tapaus jää arvoitukseksi talossamme sattuneiden yliluonnollisten ilmiöiden listalle.

Näkymä meidän talon olohuoneesta lastenhuoneen ovelle. Kyseinen pääty on talomme aktiivisinta aluetta.

 Talossamme minä en ole kuitenkaan ainoa, joka on aistinut ja kokenut yliluonnollisia asioita. Sinänsä mielenkiintoista, että myös lapset ovat aistineet jotain outoa. Meillä oli vierailulla lapsi, jolla tiedän olevan kyky aistia ja hän on hyvin henkinen lapsi. Hänellä on lukuisia kokemuksia henkimaailman läsnäolosta pitkin elämäänsä. Hän oli meillä yökylässä ja seuraavana päivänä hän tuli kertomaan minulle kokemuksistaan. Hän oli yöllä mennyt vessaan saunatiloihin ja kertoi saunan oven olleen kiinni. Hän kertoi kuulleensa selkeästi löylyhuoneesta saunomisen ääniä ja hengitystä ja liikkumista.Kaikki muut talossa olivat tuohon aikaan jo nukkumassa ja sauna oli tyhjä. Samainen lapsi kertoi samalla vierailullaan toisesta yliluonnollisesta kokemuksestaan, joka sijoittuu talomme pihamaalle. He olivat ulkoilemassa tyttäreni kanssa pihallamme, kun tämä lapsi oli havainnut kesken leikkien talon nurkalla vaaleamekkoisen tytön, joka oli hävinnyt kulman taakse. Meidän tyttäremme ei tätä ollut nähnyt, vaikka hänkin oli ulkona tuolloin. Kokemus oli ilmeisesti kuitenkin erittäin todellinen, koska lapset tulivat välittömästi sisälle kertomaan tapahtumasta ja he vaikuttivat kiihtyneiltä. Käsittääkseni tyttäremme oli säikähtänyt vieraamme kerrottuaan havainnostaan, vaikka tyttäremme ei ollut havainnut itse asiaa. Lapset ovat usein herkkiä aistimaan henkimaailmaa. En tässä tapauksessa näe mitään syytä epäillä lapsen kertomia kokemuksia. Toiset ovat luontojaan herkkiä aistimaan ja luulempa vahvasti, että tämä lapsi on synnyinlahjanaan saanut ominaisuuden aistia ja vaistota asioita, mitä valtaväestö ei aisti.

Mielenkiintoisia tapauksia ja tapahtumia.Vaikka kotonamme tapahtuu paljon asioita, tämä on silti ihana ja rakas oma koti, jossa minun ja muun perheen on hyvä olla. Teemme täällä tavallisia, arkisia asioita ja elämme tavallista elämää. Välillä elämäämme vain värittävät selittämättömät tapahtumat. Rakastan itse vanhoja rakennuksia ja niissä on mielestäni aivan omanlaisensa tunnelma. Vanhoilla seinillä olisi paljon kerrottavaa ja olen sanonut aina, että vanhoilla taloilla on ikäänkuin sielu. Niissä on sitä jotain.

Nautitaan arjesta, elämästä ympärillämme ja nautitaan auringosta
joka nousee päivä päivältä yhä korkeammalle <3

Willa harmajan emäntä

Vuodenvaihteen vaeltajat

 Tervehdys pitkästä aikaa täältä willa harmajan pirtistä! Joulu on vietetty ja on tunnelmoitu ja syöty kinkkua ja nautittu oikein urakalla perheen yhteisestä ajasta ja siitä, kun mieskin on ollut lomalla. Nyt olemme kirjaimellisesti uuden kynnyksellä, kun vuosi 2016 on jäämässä historiaan ja uusi vuosi on ovella. Nyt on asioiden loppuunsaattamisen ja uusien alkujen aika. Monenlaista on ehtinyt tapahtua menneenä vuonna ja uuttavuotta otamme ilolla vastaan tänä iltana ystävien ja perheen seurassa.

Loppuvuosi täällä meidän pirtissä on ollut täynnä tapahtumia. Niitä arkisen mukavia, kuin mystisen outojakin. Näistä asioista ajattelin tässä postauksessani nyt teille kertoa. Joulua edeltävänä aikana sattui minulle muutama asia, jotka saivat minut jälleen kerran taas toteamaan, että täällä pikku kodissamme on läsnä jotakin, mikä ei ole tästä maailmasta. Eräänä myöhäisenä iltana menin käymään ulkona, kun muut jo nukkuivat. Suljin pikku eteisemme välioven, avasin ulko-oven ja suljin sen takanani. Kun seisoin portailla, kuului eteisestä omituinen, voimakas ääni, joka kuulosti siltä, kuin joku olisi horjahtanut eteisen puolella ulko-ovea vasten. Säikähdin tietysti tätä rymähdystä ja tuijotin ovea silmät ymmyrkäisinä. Varovasti avasin oven ja kurkistin eteiseen. Oven takana ei kuitenkaan ollut ketään ja kun myöhemmin menin sisälle, kaikki muut nukkuivat sikeässä unessa. Ääni, jonka kuulin, muistutti suoraan sellaista ääntä, kuin ihminen horjahtaisi ovea vasten. Kyseisessä eteisessä olen aiemmin kuullut miehen hymähdyksen, ryminää ja koiramme ovat reagoineet minun eteisessä seistessäni todella voimakkaasti haukkumalla ja murisemalla taakseni, ikäänkuin takanani seisoisi joku. Kun silloin katsoin taakseni, en nähnyt ketään ja koirat rauhoittuivat ja kävivät makuulle. Kuka eteisessämme liikkuu? Jännityksellä jään seuraamaan, mitä tapahtumia saan seuraavaksi todistaa tuossa tilassa.

Toinen, hiukan pelottavan tuntuinen tapahtuma sattui jokin aika sitten yöllä. Hipsin vessaan puolenyön jälkeen. Kun avasin saunatilojen oven ja astuin huoneeseen, havaitsin välittömästi huoneessa leijuvan erittäin voimakkaan partaveden tuoksun. Tuoksu oli sellainen, kun astut huoneeseen, jossa on hiljattain ollut henkilö, jolla on voimakasta partavettä ja tuoksu jää huoneeseen. Mainittakoon sellainen seikka tässä, että mieheni ei käytä partavesiä, eikä edes omista sellaisia. Minulle tuli kummallinen olo, aivan kuin huoneessa edelleen olisi seisonut mies. En kuvailisi tunnetta mitenkään positiiviseksi, vaan olo oli pikemminkin epämiellyttävä ja minut valtasi tunne, että nyt on poistuttava tilasta välittömästi. Pikavauhtia omaan sänkyyn ja peitto korville. Saunatiloihin en enää sinä yönä palannut. Vastaavaa tuoksua ja tunnetta ei ole talossamme aiemmin, eikä nyt sen jälkeenkään tullut vastaan. Oliko kulkija läpikulkumatkalla? Miksi energia tuntui niin negatiivisen ahdistavalta?

 Muutama päivä takaperin, jälleen yöaikaan, minut valtasi oudon levoton olo. Olin jostain syystä täysin varma, että sänkymme vieressä seisoo joku, joka ei ole lihaa ja verta. Yritin rauhoitella itseäni ja tein suojaukset ja maadoitin itseni. Yhtäkkiä tunsin, miten lämpötila sängyn vieressä laski, mikä voi olla yksi merkki henkimaailman läsnäolosta. Yritin karkoittaa ahdistavaa oloa ja sulkea silmät ja saada unta. Olo ei kuitenkaan väistynyt. Hetken kuluttua tunsin karmaisevan tunteen, kun joku tai jokin kietoi sormet ranteeni ympärille ja muutama sekunti tuosta kasvojani kosketettiin. Mielessäni hoin mantraa, jota käytän tämän tyyppisissä tilanteissa; "Minua saa lähestyä ainoastaan Korkeimman voiman, valon ja rakkauden kautta". Käänsin selkäni ja ryömin mieheni kainaloon. Hiljalleen epämiellyttävä tunne kaikkosi ja olin nukahtanut. Tällaisia asioita minulle tapahtuu aika usein. Välillä tunne läsnäolevasta hengestä on positiivinen ja hyväntahtoinen, välillä tulee vastaan myös näitä vähemmän positiivisia energioita. Joulunaikaan olen myös mieheni kanssa usempaan otteeseen ihmetellyt, miksi joulukuusestamme lentää palloja itsestään alas ja ne saattavat viskautua kuusesta pitkänkin matkan päähän.Olen ripustellut palloja takaisin oksille, mutta nytkin, kun katson lattialle, lasken neljä palloa olevan ihan muualla, kuin kuusessa, eivätkä lapset ole edes kotona :D Tästä minulla on tullut kuitenkin on paljon positiivisempi, jopa hiukan humoristinen fiilis. Jollakin on hauskaa, myös minulla :D

Tällaisia tunnelmia meidän pirtistä tällä kertaa. Tänä iltana otetaan vastaan vuosi 2017. Haluan toivottaa blogini lukijoille riemukasta ja turvallista uuttavuotta 2017!!
Uusi vuosi, uudet kujeet.
Pysykää taajuuksilla. :)

Pauliina

Pihamaan vaeltaja ja sananen selvätuntoisuudestani

 Tänään ajattelin kertoa teille siitä, miten itse koen selvätuntoisuuteni ja mitä se minulle on. Vuosien mittaan olen pikkuhiljaa oppinut ja opetellut sitä, mitä on olla selvätuntoinen. Alussa tietysti ihmetytti kovastikin, miksi ihollani tuntuu jatkuvasti erikoisia tuntemuksia, joille ei löydy mitään syytä. Tuntemukset ovat kihelmöintiä, väreilyä, kuumotusta, kosketusta, kipuakin joskus, vaikka harvoin. Todella monenlaista siis.Hiljalleen erinäisten asioitten kautta aloin ymmärtää näitä tuntemuksia ja löysin tietoa selvätuntoisuudesta. Olen myös huomannut, että jollain tasolla myös vain "tiedän" asioita. Esimerkkinä tilanteet, joissa joku kertoo minulle kotonaan tapahtuvista yliluonnollisista asioista, minulle saattaa nousta päähäni selkeä kuva tästä hengestä, ulkonäöstä ja siitä, millainen luonne hän on ollut. Todella vaikeaa selittää, mitä tarkalleenottaen tarkoitan. Ylivoimaisesti vaikeinta on ollut kuitenkin oppia luottamaan intuitioon ja niihin ensimmäisiin kolmeen sekuntiin, jolloin intuitio toimii puhtaimmillaan, ennenkuin oma pää siihen puuttuu. Olen myös oppinut sen, miten paljon tässä asiassa pitää siivota pois omia, jostain kumpuavia ajatuksia nin, että vain puhdas, intuitiivinen "tieto" jää. Ihminen on hyvin taipuvainen tarjoamaan vastauksia, pohjautuen mm. omiin kokemusmaailmoihin. Erehtymisen mahdollisuus on siis aina olemassa. Jos joku asia pitäisi sanoa, mistä erottaa henkisen "näkemisen" totuuden ja oman pään tuotoksen, on minulle ollut se, että tieto tulee ihan randomisti, eikä yksinkertaisesti käsitä, mitä sillä edes halutaan sanoa ja nämä voivat tuntua itsellekin oudoilta ja kummallisilta asioilta. Henkimaailma ei valikoi, mitä tietoa minun olisi luontevaa välittää tai "kuulla". Se tunne, että mistä ihmeestä tuokin tuli. Sieltä tulee, mitä on tullakseen ja tämä voi olla joskus yllättävääkin.
 Selvänäkemistä on monenlaista. Itselläni hallitsevin muoto on juurikin tuo selvätuntoisuus. Siihen kuuluu myös tuo joidenkin asioiden "tietäminen" jollain käsittämättömällä tasolla ja jatkuvaa opettelua on ottaa tieto mahdollisimman puhtaana vastaan, ottamattta mitään pois ja lisäämättä yhtään mitään. Haaste on myös se, että mitä minä näillä tiedoilla teen. Joskus siihen ei saa minkäänlaista vastausta. En useinkaan ymmärrä, mistä ja miksi joku asia annettiin, enkä tiedä, mihin sitä tarvitsen. Tätä se minulle välillä on.

 Jos hieman kerron, miten selvätuntoisuus näkyy ihan arjessani, niin se voi olla esimerkiksi kotona nukkumaan mennessä tuntemukset iholla. Yleisimmin vasemmalla puolella kehoa, minkä olen ajatellut selittyvän sillä, että vasen puoli vastaanottaa ja oikea ojentaa. Saatan tuntea iholla väreilyä, kuumotusta, jopa sellaista tunnetta, kuin joku hengittäisi ihoani vasten. Tavallista on myös tunne siitä, että joku koskettaa, pitää kiinni tai tarttuu kädestä. Usein tuntemukset sijoittuva myös kavojen alueelle, jolloin iho saattaa tuntua tuolla alueella todella lämpimältä ja punoittaa. Minulla on ollut myös muutamia kipu kokemuksia. Näistä kokemuksista kerron myöhemmin lisää toisessa postauksessani.Saatan myös miehelleni sanoa, että nyt on taas ollut päivä, että kokoajan on joku iholla ja esimerkiksi julkisissa tiloissa saatan mainita, että huhhuh, miten voimakasta energiaa on liikkeellä. Myös mennessäni melkein mihin tahansa rakennukseen, aistin herkästi paikat, joihin on pakkautunut energiaa. Usein myös aistin ihollani energioita ollessani käymässä jonkun luona. Se, mainitsenko näistä asioista asukkaalle itselleen, on aina puntarissa. Vastuu näistäkin asioissa on moninainen ja suuri.

Lupaamastani enkeliavusta kertomisenkin ajattelin siirtää omaksi postauksekseen, etteivät asiat mene suloisesti sekaisin :D Olen kirjoittaja, joka ei paljoa suunnittele kirjoituksiaan etukäteen ja tilanne elää kirjoittaessa kokoajan.

Mainittakoon myös sellainen seikka, että minulla on myös suhteellisen paljon selväkuuloisuuden kokemuksia. Myös henkisillä silmillä näkemistä jonkin verran, mutta koen, että näkö ei minulla ole se hallitsevin kanava. Yleensä jokin näistä kanavista on hallitsevana, vaikka jonkin verran voi informaatiota tulla myös muiden kanavien kautta.

Hypätäämpä kurkistamaan, mitä erään ystäväni kotona tapahtui tässä syksyllä eräänä iltana. Heillä oli saunailta ja ulkosauna oli lämmitetty. Ystäväni meni saunalle edeltä ja odotti miehensä tulevan hänen perässään pian. Hetken päästä hän oli saunan ikkunasta katsonut, että hänen miehensä kävelee saunalle päin talon kulmalta. Ystäväni ihmetteli, miksi mies jäi saunan ulkopuolelle, eikä tullut sisälle. Hän meni hetken perästä kurkistamaan ulos, että mihin mies jäi. Hänen suureksi yllätyksekseen saunan edusta oli kuitenkin tyhjä, eikä pihamaalla näkynyt ristinsielua. Ystäväni vannoi nähneensä selkeästi ihmishahmon kulkeneen talon ikkunan ohi saunaa kohti aiemmin.Meni jonkin aikaa, kun ystäväni mies oli tullut paikalle ja kertoi, ettei hän ollut pihalla käynyt laisinkaan. Näkikö ystäväni vainajahengen tuona syysiltana kulkevan pihamaallaan? Uskon, että näin on. Myöhemmin saunalla ystäväni miehellä oli ollut erittäin voimakas tunne, että joku kävelee hänen takanaan. Liittyvätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa? Itse uskon näin.

Tässä kirjoittaessani minun tyttäreni tuli koulusta ja tekee läksyjään tuossa vieressäni. Täytyy alkaa ruoanlaittoon ja touhuamaan täällä Willa harmajan lieden ääressä. Jännä nähdä, mitä taas rupeaa tapahtumaan täällä meidän mökissä, kun kanavani ovat taas aukeamassa. Muutamia jänniä asioita on jo sattunut, mutta säästän niitä vielä ;D

Jännityksen täyteistä joulunalusaikaa teille kaikille lukijoilleni <3

Willa harmajasta Pauliina

Kynttilänvaloa ja kummituksia

 Joulukuu lähestyy hurjaa vauhtia ja se tuo mukanaan willa harmajankin pirttiin lasten jännityksen sekaista iloa ja riemua, kynttilänvalon rauhaisaa tuiketta ja milloin kenenkin huoneesta kantautuvia joululaulujen säveliä..Joulunalusaika on myös sisustajalle ihana inspiraation lähde. Tällä kertaa minut yllätti mieheni ja minun samankaltainen maku sisustuksen suhteen. Kerran tultuani kotiin laulunteko puuhista, pysähdyin ällikällä lyötynä ihastelemaan mieheni kädenjälkeä, taas kerran. Olen nimittäin puhunut useaan otteeseen siitä, ettei meillä ole kunnollista lamppua keittiön pöydän yläpuolella. En ole löytänyt varjostinta, joka olisi meidän näköinen. Mieheni oli saanut oivalluksen ja hakenut luonnosta jäkälän peittämän rouheaakin rouheamman käsivarrenpaksuisen puunkappaleen, jossa on pieni oksanhaara. Hän oli tähän oksanhaaraan laittanut polttimon ja koko komeus on kiinnitetty kattoon vanhasta navetastamme löytyneillä iiiihanan ruostuneilla lehmänperillä,wanhaa kettinkiä siis. Minä sitten rakastan sitä, että esineillä ja sisustus ideoilla on hiukan tarinaa taustallaan. Olen todella tyytyväinen tähän ideaan ja en lakkaa hämmästelemästä sitä, miten samankaltainen maku meillä on mieheni kanssa sisustusideoiden suhteen. Ihan huippu homma. Ja on taatusti uniikki valaisin. :)

Talvikuukaudet ovat tuoneet mukanansa muutakin. Olen nähnyt nimittäin ensimmäisen enneuneni. Hampaiden irtoaminen unessa on vanhan kansan kertoman mukaan enne jonkun kuolemasta. En ollut vastaavia aiemmin nähnyt. Minulla on kuitenkin suhteellisen tuoretta tietoa siitä, että minun pappani ja pappani sisko ovat nähneet enneunia. Ilmeisesti nämä ominaisuudet sitten kulkevat jollain tapaa suvussa. Näin siis eräänä yönä unen, että minua hakattiin niin, että kaikki muut hampaani, paitsi etuhampaat, lensivät suustani ja oikein syljin hampaita pitkin tienpientareita. Minua ei kuitenkaan sattunut laisinkaan, enkä hakkaajan kasvoja nähnyt. Uskomus on, että taaempien hampaiden irtoaminen merkitsee jonkun kaukaisemman ihmisen poismenoa, kun taas etuhampaiden irtoaminen ja siihen liittyvä "kipu" merkitsee lähipiirissä sattuvaa kuolemantapausta. Heti aamulla herätessäni muistin, mitä unta olin nähnyt ja mieleeni jysähti karmea tunne. Sanoinkin miehelleni välittömästi tästä ja totesin, että muutaman päivän sisään joku kuolee, eikä kuolema tule olemaan luonnollinen, koska unessani hampaiden lähtö johtui väkivallasta. Meni muutama päivä ja sain ystävältäni viestin, jossa hän kertoi surullisia uutisia, hänen lähisukulaisensa oli menehtynyt väkivaltaisesti. Tämä oivallus asioiden yhteyden välillä pysäytti minut.Unessani ja itse tapahtumassa oli jotain niin samankaltaista, että polveni menivät veteläksi. Tämä on ominaisuus, jonka jatkumisesta en tiedä, mutta jos enneunista tulee osa elämääni, tiedostan tähän liittyvän suuren vastuun. Kunnioituksella ja nöyryydellä tätä ominaisuutta kannan ja muistan, että toisinaan puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen on kultaa. Tämän asian kuitenkin halusin tuoda julki täällä, on sen verran merkittävä asia ja blogini aihepiiriin vahvasti liittyvä seikka.

Kuva Helena Soranta

 Kuten kerroin aiemmassa postauksessani, lukijoiden tarinat myös jatkuvat. Sain hiljattain yhteydenoton naiselta, joka kertoi minulle kodissaan tapahtuvista yliluonnollisista asioista.Hän kertoo, että he ovat asuneet talossaan vuoden verran ja tuona aikana kokoajan on vahvistunut tunne siitä, etteivät he ole talossa ainoastaan perheen kesken. Se oli alkanut kuiskeena heidän rintamamiestalonsa rappusissa. Nainen oli ollut lajittelemassa pyykejä, kun supina alkoi. Hän oli olettanut, että portaissa on hänen esikoisensa. Portaikossa leikkiminen oli ankarasti kiellettyä, niimpä nainen oli nimeltä huutanut lastaan. Kuiske oli loppunut, mutta pojan ääni olikin kuulunut naisen takaa. Hän oli kysellyt, että mistä asiaa äidillä on. Poika ei siis ollut rappusissa kuiskija. Hänen miehensä oli epäillyt naisen kokemaa, mutta oli joutunut itse seuraavana aamuna hampaita pestessään samaan tilanteeseen. He olivat hiukan selvittäneet talon historiaa, jossa selvisi ainakin sen verran, että heidän talonsa rakentanut mieshenkilö on kuollut kyseiseen taloon. Naisen kerran suihkussa ollessa oli sattunut tapaus, että suihkuhuoneen oveen oli koputettu kuuluvasti. Mies oli ollut vielä saunassa ja kaikki lapset olivat sängyissään untenmailla. Oven takana ei ollut ketään. Sittemmin tämä kotikummitus on äitynyt erittäin ahdistavaksi. Talossa on ahdistavaa tunnelmaa ja asukkaille tulee puristava, ahdistava olo. Kissanhiekka astiat oli kaadettu yhtäkkiä, keskellä yötä kun kaikki nukkuivat, oli vetäisty vessa. Nainen kuvaa hengen olevan erittäin omistushaluinen ja mustasukkainen talosta. Olen antanut perheelle vinkkejä tähän tilanteeseen ja odotankin viestiä jatkosta, miten asiat talossa etenevät. Toivottavasti asia hoituu ja he saavat elää ja asustaa kotiaan rauhassa. Henkimaailmalla ei ole oikeutta tulla häiritsemään kotirauhaa sen enempää, kuin meillä elävilläkään ihmisillä. Nainen kertoi perheensä olleen yhteydessä meedioon, joka käy paikanpäällä puhdistamassa rakennuksen.

Joulukonserttimme lähestyy kovaa vauhtia ja kynä kädessäni olenkin viettänyt aikaa kirjoittaen joulunmakuisia rivejä runon muotoon. Näitä runoja saan sitten konsertti-iltana lausua. Ihanaa muutenkin tämä joulunalusaika. Takkatuli, valkoiset lumihiutaleet ikkunan takana, ikkunoihin ripustetut joulutähdet, ensimmäisten joulutorttujen uunista leijuva tuoksu, villasukat. Nautitaan talvesta ja annetaan sen tunnelman taluttaa meidät lapsuuden mielenmaisemiin <3

Ikkunalla istun , odotan 

joulun kultaisen jo saapuvan 

tienoo peittyy kauniin valkoiseen 

lumivaippaan hiljalleen 

kuusen valot tuikkii hämärään 

tähti latvassa vain yksinään 

askartelin jouluenkelin 

paperista siivin kultaisin 

toisen teen mä vielä kauniimman 

toivon joulun saapuvan 

Isän äidin kuiske hiljainen 

rakkaat tutut äänet askelten 

huoneessani kehtoon pikkuiseen 

Jeesus lapsen seimen teen

aika on taas käydä nukkumaan 

saapuukohan joulu milloinkaan 

vuoteen laidallani istuen 

kädet pienoiset näin ristien 

jospa kauniin jouluenkelin 

nähdä saisin minäkin 

Tähdet taivaan hiljaa laulakaa 

tunnelma ja joulu saapukaa 

syttyi tuike silmiin pienoisen 

saapui joulu kultainen 

hymy , lapsen ilo vallaton 

vihdoin jouluilta tullut on 

Jeesus lapsi hiljaa seimessään 

jouluenkeli tuo vierellään 

sydän täynnä joulun tunnelmaa 

ulkona on valkeaa

Lämpöisen tunnelmallista tulevaa joulukuun alkua toivottelee
Paukku

Kuiskauksia käytävillä

Kuva Helena Soranta

 Willa harmajan pikkuväki pukeutuu haalareihin ja matka kohti mummolaa alkaa :) Aamu on vierähtänyt koko perheen kesken ruoanlaitossa ja laululeikkien, sekä satukirjojen parissa. Nyt on hetki omaa aikaa kirjoittaa teille blogia, kaikki ihanat lukijat. Olen tosi iloinen, että luette blogiani. Nöyrä ja lämmin kiitos teille ihan jokaiselle! :)


Sytytän suitsukkeen palamaan ja sen savu kiemurtelee hiljalleen kohti kattoa. Tumma, syvä tuoksu täyttää pirtin ja kuppi kahvia seuranani kääriydyn tänne lämpöhuovan alle tietokoneen kanssa. Minulla on teille kerrottavaa.
           
                                                     Tapahtumia meidän mökissä

Kerron kahdesta tapahtumasta, jotka ovat molemmat täällä meidän torpassa tapahtuneita asioita. Vuosia sitten olin työpöytäni äärellä ajatuksiini syventyneenä, kun yhtäkkiä kuulin hennon, lähes monotonisen lapsen äänen joka sanoi yhden ainoan sanan "Äiti". Käännyin kummastuneena äänen suuntaan, eikä ketään näkynyt. Kukaan lapsistamme se ei ollut, koska he eivät olleet paikalla laisinkaan. Ääni oli mielestäni tytön ääni, arvioisin iäksi 4-6 vuotta. Ääni oli tasainen, eikä siinä ollut ns. sävyjä, vaan ääni kuulosti siltä, kuin se olisi tullut nauhalta. Cd- soitinta minulla ei tuolloin edes ollut. Hämmästyttävä tapahtuma vuosien takaa. Enkä ole kertaakaan tuon tapahtuman jälkeen kuullut vastaavaa.

Toinen tapahtuma on hyvinkin tuore ja sattui poikkeuksellisesti lastemme ollessa kanssani kotona. Olin tulossa ulkoa sisälle ja kodissamme on ulkoa tullessa pieni kylmä eteinen, josta on ovi pirttiin. Tuo ovi on suljettuna aina, niinkuin silloinkin. Olin eteisessä aikeissa avata pirtin oven, kun kuulin ihan korvani juuresta selkeän miehen hymähdyksen "Hmh!" Ääni oli todella selkeä ja kuului aivan vierestäni. Äänen sävy oli turhautunut, tuli tunne, ettei toimintani miellyttänyt tuota miestä. Sen kummemmin en ehtinyt jäädä tilannetta silloin miettimään, kun lapsoset vaativat huomioni. Hämmästyttävä ja erikoinen tapahtuma, joka jäi kyllä mieleen. Ensi kerralla kyllä kysäisen näiltä kulkijoilta, mitä asiaa heillä minulle on. Arkitilanteissa ei vain aina ole aikaa sellaiseen.

                                             Uusi projekti lukijoiden avustuksella

Selittämättömästi avautuva ovi, askeleita, vaikka paikalla ei ole muita, kosketus, mutta ketään ei näy. Onko sinun kodissasi tai elämässäsi tapahtunut asioita, joille et ole löytänyt mitään selitystä? Et ole yksin. Meitä, jotka koemme näitä asioita, on yllättävän paljon.

Olen aloittamassa blogissani ihan uudenlaista projektia. Sain idean jutellessani erään minulle erittäin läheisen ihmisen kanssa hänen kotonaan sattuneista yliluonnollisista tapahtumista. Hänen luvallaan ja myös hänen toiveestaan kerron hänen kohdalleen sattuneista tapahtumista seuraavassa postauksessani. Tästä lähtikin idea, josta nyt kerron. Onko juuri sinulla tapahtuma, jonka haluaisit ehkä kertoa, mutta et halua sinua itseäsi liitettävän tarinaan? Nyt tarjoan juuri sinulle mahdollisuuden tähän. Jos haluat jakaa kokemuksesi anonyymisti, tämä on siihen turvallinen mahdollisuus. Kirjoitan tarinasi yksityisyyttäsi kunnioittaen ja kertomasi mukaisesti. Otan vastaan myös tarinoita tapahtumasarjoista ja/tai toistuvista kokemuksista. Tällaiset tarinat ovat kiehtoneet, hämmästyttäneet ja kulkeneet perimätietona maailman sivu sukupolvelta toiselle. Kaikki eivät halua näistä asioista  kuitenkaan julkisesti itse kertoa. Minä voin toimia sinun  tarinasi äänenä. Ota rohkeasti yhteyttä

 -facebookissa yv:llä,
-sähköpostitse osoitteeseen pauliinamyllymaki@gmail.com tai
-soita 040-174 1216/Pauliina

Jaetaan yhdessä sinun tarinasi.


Tämän projektin ohella kirjoitan edelleenkin myös omista kokemuksistani, arjestani ja henkisyydestä. Kaikesta siitä, mitkä ovat blogini kivijalkoina toimineetkin :)


Arkistojen kätköistä:


Syysaamun oranssit
sormet
vasten minua.

Sen kirkkaus häikäisee
sieluani,
kauneus koskettaa
sydäntäni.

Metsän sammaleessa
kuulen askelteni
keveän äänen.

Rannan polku laskeutuu
suutelemaan vettä


Jaetaan kokemuksiamme, kirjoitetaan ne jälkipolvien luettavaksi. Talletetaan muistoja, jotta jälkeemmekin jääneet voivat kertoa niitä hämärtyvissä illoissa ja nähdä verhon liikahtavan..
 Pauliina


         






                                               

Kuva Helena Soranta

Kuka pelkää pimeää?

Kuva Helena Soranta

 Play. Musiikki alkaa virrata huoneeseen, täyttäen tilan. Sen voima ja intensiivisyys nostaa mieleeni värejä, kuvia ja tunnetiloja. Se pakahduttaa. Minun tehtäväni alkaa siitä, kun musiikki loppuu. Kuuntelen melodian yhä uudelleen ja piirrän soljuvan melodian vivahteisiin tunnetiloja sisimmästäni. Hiljalleen paperille alkaa muodostua sanat.Mitä tämä kaikki on? Se on Cuulas. Rakkaat ystävät, musiikki, hetket. Se tunne, kun voi heittää ystävän kanssa yläfemman ihanan sointuvaihdoksen löytyessä. Se kun he laulavat tuoretta kappaletta ensimmäistä kertaa ja lopulta katsomme toisiamme kyyneleet silmissä ja räjähdämme nauramaan. Herkkikset :D Se, kun uusi levy tulee painosta ja olemme, kuin lapset jouluaattona <3 Se, kun erimielisyyksien jälkeen voimme halata ja todeta, että olette niin rakkaita. Huikeita naisia. Huikeita ystäviä. Lahjakkaita. Mikä etuoikeus on olla yksi kolmesta Cuulaksen jäsenestä. Olen niin kiitollinen. Tärkein asia minulle Cuulaksessa on se, että jätämme jäljen. Vaikka joskus täältä lähdemmekin, musiikki jää. Se vaikuttaa, herättää yhä tunteita. Meidän jälkeemmekin.Se elää. Ihanaa on myös se, että tämä on uuden luomista. Kokoajan. Tulee uusi kappale. Uusi inspiraatio. Uudet kyyneleet. Uusi ilo. Uusi laulu. Luomme sen, otamme sitä kädestä, saatamme ovelle ja lähetämme maailmalle. Ja se vilkuttaa tuhat kertaa takaisin <3

Pistän nenäni ulos. Syysmyrsky tanssittaa holtittomasti pihanurmella kullankeltaisia vaahteranlehtiä. Suuri, tumma kuusi Willa harmajan nurkalla ei ärhäkälle puhurille kumartele, vaan seisoo ylväänä pakoillaan. Lintuaurat ovat lentäneet yli suomen taivaan ja maaäidin aamuhuokaukset kohmettuvat pian pakkasen kosketuksen alla. Vetäydyn sisätiloihin ja lämpö kehrää kyljessäni. On aika avata mystiikan tumma, nahkakantinen kirja, jonka pinnalla haalistuneet kirjaimet kuiskaillen pyytävät sormia tarttumaan muistojen sivuihin..

Pieni rintamamiestalomme on paikka, jossa koen oloni kotoisaksi ja turvalliseksi erinäisistä oudoista tapahtumista huolimatta. Hiljattain tuvassa touhutessani koin asian, jollaiseen en ollut meillä koskaan aiemmin törmännyt. Talon päädyssä sijaitsee kodinhoitohuone, joka on ennen  toiminut pannuhuoneena. Remontin yhteydessä lattiamaton alle jätettiin levyt, jotka narisevat kotoisasti kulkijan jalan alla.Olin jälleen kerran itsekseni kotona ja kesken askareideni havahduin siihen, että kodinhoitohuoneessa liikkui joku. Lattia narisi aivan selvästi askelten painon alla. Tunne oli hämmentävä, koska talossamme ei tosiaan lisäkseni ollut ketään muita . Menin katsomaan. Kodinhoitohuone oli tyhjä ja rauhallinen. Kuka kumma siellä oli kävellyt? Kuulin askeleet todella selvästi. Usein saunaan mennessäni minulla on tunne, että kodinhoitohuoneen perältä minua tuijotetaan erittäin pistävästi. Saan voimakkaan tunteen naispuolisesta hengestä, joka seuraa tyytymättömänä toimiani. Vielä en ole kysynyt, mitä asiaa hänellä on. Ei ole ollut kummemmin häiriöksi.Jossain vaiheessa varmastikin tämän teen ja laitan hänet eteenpäin. Itse koen, että minun asiani ei ole henkimaailmaan ottaa yhteyttä, jos he eivät tule iholleni sitä pyytämään. Sellaiset henget tulevat yleensä luokseni ja tunnen heidät ihollani todella selvästi. Silloin yleensä kysyn, mitä asiaa ja laitan heidät eteenpäin valoon. Henget voivat jäädä ns. "jumiin" ja jäävät siksi pyörimään tänne. Voi olla,ettei joku ymmärrä olevansa kuollut, jollakin voi olla niin kesken jääneitä asioita, sekä on myös siunaamattomia vainajahenkiä.Tai aivan yksinkertaisesti joku läheisemme tai sukulaisemme on tullut meitä tervehtimään. Monenlaisista syistä heitä on ympärillämme. :)

On aika hiippailla kodinhoitohuoneeseen laittamaan pyykkiä. Uskon, että minulla on seuraa, mutta jospa seuralaiseni myhäilisikin tällä kertaa tyytyväisenä, kun saan pyykit kaappiin :D

Ensi kerralla puhun vähän kanavista ja kodin puhdistamisesta. Siivousta on monenlaista ;)

Sulje silmät ja kuuntele. Hiljaisuus puhuu usein enemmän, tuhat sanaa <3

Willa harmajan emäntä

Kuva Helena Soranta

Huokauksia hämärässä...

Kuva Helena Soranta

 On aamu. Aurinko on piiloutunut syysharmaan pilviverhon taakse, kuin luovuttaneena. Jo aamulla kynttilöitä sytyttäessäni tajuan, taistelu pimeää vastaan on alkanut.

Nostan syliini ystäväni tekemän kauniin sulkavihon, johon alan koota vapaita rivejä mieleni sopukoista. Kirjoittaminen tuo minulle rauhaa ja mielihyvää. Se on kuin mieleni toinen koti, jonne voin livahtaa kesken päivän, kun tuntuu, etten saa otetta hetkestä ja kaipaan paikkaa, jossa voin levittää sydämeni kartan kolhiintuneelle pöydälle ja etsiä jännittävimpiä reittejä kynäni kulkea. En tajunnut, minkä lahjan äiti antoi minulle, kun sanoi, että kirjoita runoja. Tokaisin, ettei minua pätkääkään einoleinot kiinnosta, vaan mielenkiinnon kohteeni ovat jossain ihan muualla, kuin pölyisissä kirjoissa ja runouden mitäänsanomattomalla saralla. Kuinka väärässä olinkaan. Kaikesta. Muistan suhteellisen hyvin hetken, kun istuin sänkyni päällä kotitalomme vinttikamarissa ja vähän hämmentyneenäkin nostin syliini ruusuvihon, jonka olin äidiltäni saanut. Ne haparoivat ensimmäiset rivit ja se hetki, kun tajusin kirjoittaneeni ensimmäisen runoni. Sitä en aavistanut, että tuo tie imaisisi minut mukaansa ja että kuluttaisin lukemattomia mustekyniä loppuun ja pöytälaatikkoni tulisivat pursuilemaan vihkoja, joihin sydämen palolla vuodattaisin elämäni ilot ja surut. Tänä päivänä sen tiedän ja jälleen kerran olen tilanteessa, että minun on vain yksinkertaisesti todettava; Äidit ovat useimmiten oikeassa. That´s it.

Onko muita ihmisiä, jotka näkevät syksyssä muutakin, kuin ärsyttävät vesisateet ja katuihin ikävästi liiskaantuneet, märät lehdet? Uskon, että on. Minulle syksy on sananakin jo lämpimiä värejä hehkuva aika. Se tuo mieleeni oranssit villasukat, takkatulen räiskeen, nuotion hehkussa lämpenevät kasvot, teekupin ja ruudullisen viltin. Ja loputtoman määrän ihanaa, kaikkialle hiipivää mystiikkaa. Olen varmaan vähän tärähtänyt, mutta olen sitä erittäin mielelläni. Jos jotakin olen tässä elämässä oppinut, niin sen, että ole oma itsesi. On hukkaanheitettyä aikaa tuhlata elämänsä päiviä sellaisten ihmisten miellyttämiseen, joille et kelpaa, vaikka kuinka yrittäisit. Olen elänyt senkin ajan, mutta nyt olen siitä vapaa. Voin olla oma itseni ja hymyillä peilikuvalleni, joka on aitoa minua. Näin se on, että karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Kun yhteen suuntaan kumarrat niin toiseen suuntaan pyllistät :D Ei siitä mihinkään pääse. Ollaan jokainen juuri sitä, mitä me sisimmässämme olemme <3 Se on rikkautta, ettemme ole samanlaisia! Miten paljon voimmekaan silloin oppia toisiltamme <3

Eräänä päivänä Willa harmajan pirtissä sain taas kokea, että en liiku talossa yksin. Touhujeni lomassa havahduin yhtäkkiä siihen, että kuulen jotain, mikä ei kuulu tavanomaisten talon äänien joukkoon. Pysähdyin. Kuuntelin. Kyllä. Lastenhuoneesta se kuului, taas kerran. Raskas hengitys. Niinkuin joku mies nukkuisi sikeää unta raskaasti hengittäen ja hengitys kuulosti siltä, niinkuin nenä olisi tukossa. Kuuntelin äimistyneenä. Paikallistin äänen kuuluvan kerrossängyn alapediltä. Samasta paikasta, jossa olen kuullut myös aiemmin selvää kuorsausta, jonka myös vanhin tyttäreni on kuullut. Silloin hän tulikin luokseni ihmeissään kysymään, miksi heidän huoneessaan kuuluu miehen kuorsausta, vaikkei isi ole edes kotona..Koitappa siinä sitten lapselle muotoilla asiaa. Huh! Tuo kulkija, kuka hän ikinä onkaan, vaikuttaa kuitenkin leppoisalta mieshenkilöltä. Hengityksen kuullessani kävin sulkemassa lastenhuoneen oven. En tiedä, miksi, mutta tuo pää talossamme aiheuttaa minulle välillä kylmiä väreitä, enkä hirveän mielelläni mene sinne varsinkaan iltamyöhällä. Olen siunannut huoneen useaan kertaan, mutta henkimaailma kulkee, niinkuin mekin täällä ja mukanamme saattaa tulla muualta kulkijoita. Säännöllinen puhdistaminen olisikin hyvä juttu.

Vuosien varrella olen huomannut, että pystyn aistimaan eri rakennuksissa olevia energioita ja paikantamaan, missä kohtaa rakennusta energiat ovat voimakkaimmillaan ja minkä tyyppistä energiaa talossa on. Usein olenkin törmännyt kysymykseen, onko meidän talossa jotain? Yleisimmin vastaus on talosta riippumatta kyllä. Henkiä on paljon ja kaikkialla. On vain eri asia, minkä tyyppisiä nämä henget ovat. Joskus aistii jonkin paikan olevan tavallista "puhtaampi". Yleensä sellaisessa paikassa asuu henkilö/henkilöitä, joka/jotka puhdistavat rakennusta <3 Itse puhdistan säännöllisen epäsäännöllisesti taloamme. Riippuu, kuinka raskaina täällä vallitsevat energiat koen. Puhun näistä asioista tulevaisuudessa vähän lisää.

Minä odotan taas illan piteneviä varjoja ja sitä, kun glögit tulevat kauppoihin. Onko ihanampaa, kuin syystuulen huokaillessa raskaasti pimeässä illassa, käpertyä pirtissä lämpimään vilttiin ja juoda kuumaa, makean mausteista glögiä ja nauttia hetkestä.

Tehdään mekin niin, varastetaan illasta itsellemme se pieni hetki, käperrytään sohvan nurkkaan ja kuunnellaan hiljaisen talon ääniä <3
Pauliina

Kuva Helena Soranta

Liikkuuko täällä joku?

Kuva Helena Soranta

 Avaan silmäni uuteen päivään ja ensimmäinen, mitä näen, on ylläni roikkuvan tunnelmavalon hetkellinen sammuminen. No nää on näitä taas, ajattelen ja suunnistan tukka sekaisin kohti kutsuvaa kahvin tuoksua. Mieheni aamuterveiset minulle <3 Tupa on hiljainen, seuranani vain harmaaraidallinen Sulo kissa, joka hyrrää jaloissani. Aamuja on yleisimmin minulla kahdenlaisia, niitä, jolloin haluaisi vaan vetää peiton korviin ja jatkaa unta, sekä sellaisia, että olo on verkkainen, kotoisa ja unisen uteliaana sanon aamulle käsipäivää. Tämä aamu kuuluu jälkimmäisiin. Hyvä niin.

Viimeksi mainitsin, että tällä kerralla puhun hieman siitä, mitä asioita on hyvä muistaa, kun ollaan tekemisissä henkimaailman kanssa.
 Maadoitu. Suojaudu. Puhdistaudu.
Siinä on kolme tärkeää asiaa, mitkä tahtovat aivan liian usein itselläni ainakin unohtua. Tässä on mielestäni yksi hyvä linkki aiheeseen
http://www.valonpolku.com/suojaus-ja-puhdistautuminen/
Itse huomaan vaistonvaraisesti maadoittuvani, kun kosketan luonnon materiaaleja, kävelen paljain jaloin, menen metsään, nojaan puuhun. Keho antaa viestejä, jotka ovat parhaaksemme.Täytyy vain pysähtyä ja kuunnella. Maadoittumisen ei tarvitse olla jalat ristissä istumista, vaan hyvä tapa maadoittua on esimerkiksi puutarhatyöt ja marjametsä.

Puhdistautuminen on myös tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta. Energiakenttäämme tarttuu ympäriltämme monenlaisia, raskaita ja negatiivisiakin energioita ja alempia värähtelyitä. Elementit ovat hyviä apuja puhdistautimisessa. Vesi on hyvä, puhdistava elementti. Senkään ei tarvitse olla sen kummallisempi asia, kuin suihkussa käydessä visualisointi, miten nämä raskaat energiat valuvat pesuveden mukana viemäristä alas :)

Suojautuminen on tärkeää tehdä puhdistautumisen jälkeen. Ympärillämme on paljon ihmisiä ja itse puhunkin usein energiasyöpöistä, kun oikein on uupunut jonkun ihmisen kohtaamisesta. Yksinkertaisinta on ehkä pyytää aamulla Pyhän Hengen suojausta. Linkissä on myös lisää aiheesta.

Me kaikki koostumme energiasta ja meistä jää energiajälki. Olemme alttiita energoiden vaikutuksille. Siksi näistä asioista mainitsen :) Tiedoissa saattaa olla puutteita, mutta pyrin kirjoittamaan tänne vain ja ainoastaan sitä, mistä olen täysin varma.

Jotkut voivat ajatella asioista eri tavalla. Ei se mitään. Jokaisella on oma, vapaa tahto. :) Minä ajattelen asioista näin.

Palaan ajassa hiukan taaksepäin erääseen kesään jonkin aikaa sitten. Mieheni oli lähdössä lasten kanssa mummolaan, että saan levähtää. Olin pitkälläni makuuhuoneen sängyllä, kun yhtäkkiä sängyn vierssä olevat lastenvaunut ampaisivat itsestään liikkeelle! En ollut koskaan nähnyt vastaavaa ja rynnin salamana ottamaan lastenvaunut kiinni, ennenkuin ne osuivat seinään. Silloin pelästyin oikeasti ja juoksin mieheni luo ja änkytin lähteväni mukaan mummolaan. Siinä puimme matkalla tapahtunutta, eikä mitään järkevää selitystä löytynyt. Sen jälkeen olen pitänyt vaunuissa yleensä jarrun päällä, kun olen ollut yksin kotona :D

Toinen tapahtuma, joka tuntuu tänä päivänäki todella omituiselta tapahtui tässä hiljattain. Olin talomme olohuoneessa, kun lastenhuoneeseen katsoessani kohtalaisen painava nukke lensi lelukorista keskelle lattiaa. En säikähtänyt, olin niin puulla päähän lyöty. Piti oikein käydä katsomassa nukkea läheltä.Siinä se tollotti minua, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Tunsin itseni tyhmäksi, mutta suljin lastenhuoneen oven perässäni..Asiaan voi vain todeta laulun sanoin "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa"...

Mitä ajatuksia kirjoitukseni herätti sinussa, lukija? Minulle saa laittaa yv:tä tai soittaa tai kommentoida näihin postauksiin :)

Kirjoittamisen saralla on ollut aika lastenlaulu painotteista viimeaikoina. Ikävöin raameista vapaita rivejä, vaikka lapset ovatkin aivan kertakaikkisen ihania ja inspiroivia, sekä projekti lastenlaulujen parissa on ollut todella valaiseva ja uusikin kokemus <3 Kynäni kuitenkin huokaa kaipaustaan elämän kivuista kertoville riveille. Se haluaa tanssia varjojen terävässä tummassa ja leijua onnen hauraan valon pinnalla. Kaipaan kirjoittamisen kahlitsematonta vapautta. Sitä, että sydän piirtää tunteiden karttaa paperille, sitä, kun melodia kouraisee syvältä ja tuntuu, että on kunnia saada piirtää sille sanojen kasvot.

Aamun valo polvillensa
nousee hiljaa metsän taas
kuusten kyyneleinen kansa
pisaroita oksillaan

aamu niin kuin pieni lapsi
puhtoinen on puvussaan
kulkee kesä kauemmaksi
usva näin käy kertomaan

syksyn laulu saattajalleen
kaihoisa ja alaston
kuuli kesän viimesäteet
kuiskeen, lähdettävä on

kylmän hallan käsivarret
aallon keinun kohmettaa
kaisla kauniit riite varret
syksyn sormiin ojentaa

kuulet alla askeleiden
itkun sateen särkyvän
puki ylle pisaroiden
kylmä puvun pettävän

kulkee syksy koruinensa
talven eteen hiljalleen
talvi huurre hiuksillensa
laskee lumiseppeleen

Erästä osuvaa lausetta lainaten;
Tärkeintä ei ole se, että tekee sitä mitä pitää
vaan pitää siitä, mitä tekee...Mikä TOTUUS! Ah!

Pauliina

Kuva Helena Soranta

Kutsumaton vieras..

 Syksyinen tervehdys teille, blogini lukijat!
Viikonloppu reissun jälkeen on palattu sorvin ääreen ja on mukava, kotoinen fiilis. :)

kuva Mira Haukipuro

Latasin tähän pari kuvaa, joissa näkyy mieheni kädenjälkeä sisustuksessa. Ylemmässä kuvassa on "akkojen aitan" laarihirsistä nikkaroitu puuhyllykkö, jonka sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi sitten. Hylly on ihan minun näköinen, kirveellä veistetty ja rouhea. Minä en tiedä, mikä tuossa siloittelemattomassa tyylissä minuun vetoaa, mutta tuo ajan patina on yksi kauneimmista asioista sisustuksessa <3 Kynttilänjalat sain ystävältäni joululahjaksi <3 Ne ovat peräisin visualisti/sisustaja KatjaKoon ihanista valikoimista, suosittelen, että käyt kurkkaamassa  http://katjakoo.fi/  :) Aivan ihania juttuja <3

Alapuolella oleva kuva on yksi minulle rakkaimmista sisustusjutuista kotonamme. Kuvassa on vanhin tyttäreni Usva ja kuvan on ottanut Helena Soranta, kiitos vielä Helena :) Mieheni nikkaroi kehykset kuvalle vanhan riihemme laudoista, uusi virka ajan harmaannuttamille kaunottarille, jotka taipuvat moneksi.
Sisustustarroja ja tekstejä löytyy nykyään pilvin pimein, eikä yksikään niistä ole tuntunut vetoavan minuun, saatikka tekevän minkäänlaista vaikutusta..ei ennenkuin törmäsin kuvassa näkyvään tekstiin "Täällä vartioivat enkelit". Tuo lause kolahti minuun välittömästi ja teetin siitä itselleni sopivan tarran taulun yläpuolelle. Enkelit ovat tärkeitä minulle ja lauseessa on jotain taianomaisen kaunista ja turvallista..<3

Willa harmaja valmistautuu syksyn selän hiljaiseen taittumiseen ja iltojen pimetessä, tuulen vinkuessa nurkissa, aistit herkistyvät varjojen pitenemisen tahtiin. Takkatulen ääressä illalla lapsille kirjaa lukiessani saatan aistia energia väreilyä kasvoillani, tai illalla nukkumaan ruvetessani saatan tuntea jonkin koskettavan kättäni. Yksin kotona ollessani olen jo tottunut jollain tapaa siihen, että saatan kuulla tai tuntea jotain, mitä ei silmin voi nähdä. Uskon, että meillä jokaisella on kyky aistia näitä asioita, mutta tuo aisti on vain nykyajan muihin aisteihin raskaasti nojaavassa yhteiskunnassamme surkastunut, kuin käyttämätön lihas. Lapset ovatkin usein herkkiä tällaisia asioita aistimaan, mutta harmillisesti tuo aisti iän myötä useimmilla heikkenee käytön puutteessa ja muun informaation lisääntyessä.

Palaan mielessäni muutamia vuosia sitten sattuneeseen ilmiöön, joka piinasi minua jonkin aikaa kodissamme
Nukuimme silloin mieheni kanssa nykyisessä lastenhuoneessa, yhdessä talomme aktiivisimmista huoneista. Aistien herkistyminen oli vasta hiljalleen avautumassa minulle, kun iltaisin aloin tuntea poskeani kosketettavan. Ihmettelin tätä jokailtaista tuntemusta ja aistin, että sänkymme vieressä seisoo joku. Jostain vain tiesin asian olevan näin. En osaa selittää sitä paljonkaan paremmin, mutta olen vähitellen oppinut asiaa tutkiessani, että selvätuntoisuuteen, mikä on minulla hallitsevin kanava, kuuluu yhtenä asiana juurikin tuo, että vain "tietää" asoita, ilman, että kukaan kertoo. Myös ihmisten tunnetilojen aistiminen on todella herkkää.  Eli tiesin, että sänkymme vieressä seisoi jokin. Tämä jatkui ja jatkui ilta illan perään. Pyyhin välillä turhautuneena poskeani, koska energia värähtelyt häiritsivät untani. En osannut tuolloin vetää rajaa, milloin en halua minua lähestyttävän. Energia, jonka huoneessamme tunsin, alkoi olla häiritsevän negatiivista. Iltaisin se alkoi tuottaa minulle jonkinasteista kipua, kasvojani ikäänkuin pistettiin. Ei kovin voimakkaasti, mutta ärsyttävää se oli. Havahduin asiaa todella miettimään, kun Kaamos, joka silloin osasi juuri ja juuri puhua, alkoi reagoimaan voimakkaasti huoneessa ollessamme. Vaipanvaihdon yhteydessä poika usein takertui minuun ja osoitti juuri tuota kohtaa sänkymme vieressä, vapisi ja huusi "pelä, pelä, pois!" Tätä tapahtui muutaman kerran ja tapahtumien välillä oli jokunen viikko. Siunasin huoneen useaan kertaan,mutta energia ei rauhoittunut ilman ulkopuolista apua.Tämän myötä kävi ilmi, että aivan kuin olin aistinutkin, huoneessa oli vihamielinen nainen, joka tarvitsi apua päästäkseen eteenpäin. Sittemmin tuota rauhatonta kulkijaa en ole talossamme aistinut ja hyvä niin, kaikinpuolin. Itse vedän selkeän rajan siihen, että jos nämä kulkijat pelottavat jo lapsiakin, asialle on tehtävä jotain.

kuva Mira Haukipuro

Henkisyys, aistiminen, mediaalisuus. Tämä kaikki on ikuista oppimista ja opettelua. Onko sitä koskaan valmis? En usko. Ja hyvä niin. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen tästä lahjasta, vaikka se välillä rankalta tuntuukin. Lapsen kengissä vasta tällä saralla. Uskon kuitenkin, että ei meille ihmisille näitä asioita avata, ennekuin olemme valmiita ja silloinkin sitä tahtia, kuin se kenellekin on hyvä.

Otan kissan kainaloon ja kääriydyn vilttiin.
Kokeilkaa takkatulen rentouttavaa vaikutusta syysiltoina <3

Willa harmajan emäntä :)