keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Kuka pelkää pimeää?


Kuva Helena Soranta


 Play. Musiikki alkaa virrata huoneeseen, täyttäen tilan. Sen voima ja intensiivisyys nostaa mieleeni värejä, kuvia ja tunnetiloja. Se pakahduttaa. Minun tehtäväni alkaa siitä, kun musiikki loppuu. Kuuntelen melodian yhä uudelleen ja piirrän soljuvan melodian vivahteisiin tunnetiloja sisimmästäni. Hiljalleen paperille alkaa muodostua sanat.Mitä tämä kaikki on? Se on Cuulas. Rakkaat ystävät, musiikki, hetket. Se tunne, kun voi heittää ystävän kanssa yläfemman ihanan sointuvaihdoksen löytyessä. Se kun he laulavat tuoretta kappaletta ensimmäistä kertaa ja lopulta katsomme toisiamme kyyneleet silmissä ja räjähdämme nauramaan. Herkkikset :D Se, kun uusi levy tulee painosta ja olemme, kuin lapset jouluaattona <3 Se, kun erimielisyyksien jälkeen voimme halata ja todeta, että olette niin rakkaita. Huikeita naisia. Huikeita ystäviä. Lahjakkaita. Mikä etuoikeus on olla yksi kolmesta Cuulaksen jäsenestä. Olen niin kiitollinen. Tärkein asia minulle Cuulaksessa on se, että jätämme jäljen. Vaikka joskus täältä lähdemmekin, musiikki jää. Se vaikuttaa, herättää yhä tunteita. Meidän jälkeemmekin.Se elää. Ihanaa on myös se, että tämä on uuden luomista. Kokoajan. Tulee uusi kappale. Uusi inspiraatio. Uudet kyyneleet. Uusi ilo. Uusi laulu. Luomme sen, otamme sitä kädestä, saatamme ovelle ja lähetämme maailmalle. Ja se vilkuttaa tuhat kertaa takaisin <3

Pistän nenäni ulos. Syysmyrsky tanssittaa holtittomasti pihanurmella kullankeltaisia vaahteranlehtiä. Suuri, tumma kuusi Willa harmajan nurkalla ei ärhäkälle puhurille kumartele, vaan seisoo ylväänä pakoillaan. Lintuaurat ovat lentäneet yli suomen taivaan ja maaäidin aamuhuokaukset kohmettuvat pian pakkasen kosketuksen alla. Vetäydyn sisätiloihin ja lämpö kehrää kyljessäni. On aika avata mystiikan tumma, nahkakantinen kirja, jonka pinnalla haalistuneet kirjaimet kuiskaillen pyytävät sormia tarttumaan muistojen sivuihin..

Pieni rintamamiestalomme on paikka, jossa koen oloni kotoisaksi ja turvalliseksi erinäisistä oudoista tapahtumista huolimatta. Hiljattain tuvassa touhutessani koin asian, jollaiseen en ollut meillä koskaan aiemmin törmännyt. Talon päädyssä sijaitsee kodinhoitohuone, joka on ennen  toiminut pannuhuoneena. Remontin yhteydessä lattiamaton alle jätettiin levyt, jotka narisevat kotoisasti kulkijan jalan alla.Olin jälleen kerran itsekseni kotona ja kesken askareideni havahduin siihen, että kodinhoitohuoneessa liikkui joku. Lattia narisi aivan selvästi askelten painon alla. Tunne oli hämmentävä, koska talossamme ei tosiaan lisäkseni ollut ketään muita . Menin katsomaan. Kodinhoitohuone oli tyhjä ja rauhallinen. Kuka kumma siellä oli kävellyt? Kuulin askeleet todella selvästi. Usein saunaan mennessäni minulla on tunne, että kodinhoitohuoneen perältä minua tuijotetaan erittäin pistävästi. Saan voimakkaan tunteen naispuolisesta hengestä, joka seuraa tyytymättömänä toimiani. Vielä en ole kysynyt, mitä asiaa hänellä on. Ei ole ollut kummemmin häiriöksi.Jossain vaiheessa varmastikin tämän teen ja laitan hänet eteenpäin. Itse koen, että minun asiani ei ole henkimaailmaan ottaa yhteyttä, jos he eivät tule iholleni sitä pyytämään. Sellaiset henget tulevat yleensä luokseni ja tunnen heidät ihollani todella selvästi. Silloin yleensä kysyn, mitä asiaa ja laitan heidät eteenpäin valoon. Henget voivat jäädä ns. "jumiin" ja jäävät siksi pyörimään tänne. Voi olla,ettei joku ymmärrä olevansa kuollut, jollakin voi olla niin kesken jääneitä asioita, sekä on myös siunaamattomia vainajahenkiä.Tai aivan yksinkertaisesti joku läheisemme tai sukulaisemme on tullut meitä tervehtimään. Monenlaisista syistä heitä on ympärillämme. :)

On aika hiippailla kodinhoitohuoneeseen laittamaan pyykkiä. Uskon, että minulla on seuraa, mutta jospa seuralaiseni myhäilisikin tällä kertaa tyytyväisenä, kun saan pyykit kaappiin :D

Ensi kerralla puhun vähän kanavista ja kodin puhdistamisesta. Siivousta on monenlaista ;)

Sulje silmät ja kuuntele. Hiljaisuus puhuu usein enemmän, tuhat sanaa <3

Willa harmajan emäntä










Kuva Helena Soranta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti