Vastaleikatun ruohon tuoksu kantautuu nenääni raollaan olevasta tuuletusikkunasta, kun mittaan kultakatriinaa kahvinkeittimeen, mielessäni kahvikupin höyryävä lämpö ja seesteinen hetki sohvan nurkassa sisustuslehteä selaillen. Kesä on hurahtanut willa harmajan asukkaidenkin ohitse, kuin kuvankaunis luotijuna, jonka kyytiä odottaa joka vuosi kuin susi nousevaa kuuta, ja kun lopulta elokuun asemalla nousee kyydistä, miettii, että jos saisi menopaluu liput repeattina, niin ehtisi nauttia kyydistä. Suomen kesä. Lyhyt ja vähäluminen. Mutta, oli iten oli, rouva syys huutelee jo porstuasta, että tulossa ollaan, kaivakaahan kaulahuivit kaapeista pesukoneiden villaohjelmien hellittäviksi, kohta niillekin löytyy kelit, milloin käyttää.
Kesän aikana olen löytänyt itsestäni useita sisustuskärpäsen puremia. Vaikutuksia ei ole vielä nähtävissä, mutta olen lähes varma, että nämä puremat ovat hiukan skandinaavisuuteen kallellaan. Se, miten näitä puremia hoitaisin, ei ole minulle, eikä kukkarolleni vielä valjennut, mutta uskon, että keksin kyllä keinot, joilla loihtia hiukan rouhean skandinaavista ilmettä kotiamme koristamaan. 75 neliöisen rintamamiestalon emännällä on oltava maltillinen mieli mööpeleiden ja muun suhteen. Kukaan ei nauti siitä, jos kumartuessa kolauttaa kupolinsa kaapin kulmaan ja vartta suoristaessa risukranssi löytyy tiukasti tukkaan takertuneena. Seesteisyys, harkitun persoonalliset yksityiskohdat ja vaikkapa vuodenajan mukaan valitut värivivahteet yksityiskohdissa ovat ne jutut, mitkä saavat minut vaikkapa pinterestissä painamaan sitä tallennus täppiä. Luonto ja sen materiaalit osana sisustusta ovat edullinen tapa luoda vaihtelevaa ja monipuolista visuaalista ilottelua DIY hengessä. Käpyjä laakeaan puuastiaan hentojen valojen kera rouhean puupöydän päälle, eikä alle tarvitse edes liinaa, jos haluaa primitiivisyyden huippuunsa. Kelon oksia vanhaan voikirnuun porstuan räsymaton viereen toivottamaan vieraat tervetulleeksi. Mustaa, tervalta tuoksuvaa puuta, vaaleita oksia. Ryppyiset pellavalakanat ja hento laventelin tuoksu. Mielikuvia ja ideoita tupsahtelee, kuin sieniä sateella. Toteutuksiin voi lähteä jostain ihan pienestä jutusta, oman innostuksen mukaan ja ideoita muokaten ja soveltaen.
Meidän mökki on saanut pihalleen autokatoksen papan tekemästä rakoliiteri kehikosta. Nyt on volvolla oma pikku mökki ja parasta siinä jotenkin on se, että siitä tulee ihan meidän näköinen. Rouhea ja kotoinen, ei justiin, ku ei soo nii justii. Myrskylyhtylamppu sitte kattoon niin pimeän aikaan tiellä kulkijalle ja pihaan saapuvalle tuikkaa sieltä lämmin valonkajo. Nyt elokuun pimeneviin iltoihin voisin hankkia uudet lyhdyt katoksen räystään alle roikkumaan. On niin kiva sytytellä kynttilöitä pihallekin, kun hämärät syysillat saapuvat. Ulkosaunakin varmasti lämpiää useammin syksyllä, kuin kesällä. Se tunnelma. Varjot ja sihahtava kiuas. Ovesta nouseva höyry, koivuhalot ja tulen loimotus kiukaan suuluukusta. Juuttimatto ja pehmeät pyyhkeet.. Loppukesässä ja alkavassa syksyssä on jotain taianomaisen kaunista ja tunnelmallista.
Henkiset asiat ovat nyt olleet myös kovasti pinnalla ja kesän vaihtumisen syyspuoleen huomaa myös siitä, että aistimukset vahvistuvat kovasti. On sattunut ja tapahtunut taas. Ensi kerralla kerron hiukan niistäkin asioista.
Mutta nyt on laskeutunut jo ilta Willa harmajankin pirttiin ja pienoiset pellavapäätkin tuhisevat jo kukin omassa sängyssään. Kuppi teetä vielä päättämään tämä sadepäivä.
Kohti uusia aamuja ja uusia inspiraatioita
Willa harmajasta Pauliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti